Paavo

Paavo

Jos Paavo olisi kuollut, kääntyisi varmasti haudassaan Niinistöä katsellessa.

Sain käsiini Väyrysen kirjan vuodelta 1993:  Muutoksen aika 2.   Olin pois Suomesta nuo kirjan käsittelemät vuodet 1991-1993, eikä silloin ollut vielä modernia tiedonvälitystä.  Aloin siis lukea Paavon kirjaa ihan silläkin silmällä. En ole poliitikkojen kirjoja muistaakseni aiemmin lukenutkaan.

Kirjassa on ulkoministerinä toimineen Väyrysen kirjeitä presidentti Koivistolle yms. ajalta, jolloin Suomessa mietittiin, mennäkö EU:hun ja jos niin millä ehdoilla. Paavo oli kirjan mukaan aluksi epäileväinen asiaan, mutta aikansa ulkoministerinä Euroopan johtajien kanssa diskuteerattuaan alkoi uskoa, että ihan oikeasti EU aikoi laajeta itään.  Se riitti vakuuttamaan Väyrysen siitä, että EU:sta ei voi tulla kovin tiivistä yhteisöä. Siinä tulee olemaan siis tarpeeksi ilmaa myös Suomen hengitellä.

Kirjassa kuitenkin näyttäytyy Paavon ykköshuolena Suomen puolueettomuus. Voiko Suomi olla puolueeton EU:ssa? Kun hän vakuuttui siitä, että voi, hän käänsi sitä kuuluisaa kelkkaansa, ja lähti kiertämään isäntiä tapaamassa maakunnissa, ja teki parhaansa ylipuhuakseen heidät EU:hun.

Voi olla, että jo niistä ajoista veljeni ei ole itsenäisyyspäivänä nostanut lippua salkoon.

Jos Paavo ei olisi Ahon hallituksessa onnistunut kääntymään EU-myönteiseksi, voisi kait olla mahdollista, että Suomi ei olisi EU:ssa, tai hallitus olisi ajautunut ongelmiin.

Mielenkiintoista luettavaa sikäli, että Paavon huolet tänään ovat samat, ja syytkin ovat suuremmat. Itsensä tasavallan presidentti haluaa ajaa Suomen sotilaalliseen liittoumaan EU:n kanssa.

Katselin pötköön Areenalta Kekkos-sarjan. Olipa mielenkiintoista. Kekkonen halusi ulkoministeriksi Keijo Korhosen. Ei käynyt NL:lle. NL halusi ulkoministeriksi Ahti Karjalaisen. Ei käynyt Kekkoselle. Siispä Kekkonen ulkoministeriksi 30-vuotiaan Väyrysen.  Keijo Korhosen puhe Suomen ”äärirasisteille” muuten luettiin Kansalaistorilla 6.12.2015.

Joku sanoo, että Paavo on menneen talven lumia muinaisine ajatuksineen. Sen tuo kirja mielestäni kuitenkin osoitti, että kyllä hän mietti nuo vuodet tarkkaan, mikä olisi paras suunta. Ja käänsi kelkkaansa tarvittaessa. Silti perustavoite pysyi – niin kuin Kekkosellakin.

Aika vaikuttavaa oikeastaan. Hurjaa,  mikä elämä.

Siis.. Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen…

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

4 kommenttia artikkeliin ”Paavo

  1. Olen lukenut Paavo Väyrysen kaikki kirjat. Hän muistuttaa hyvin paljon Kekkosen ajan poliittista toimintaa. Minä -ajattelun sijaanmajatellaan kansakuntaa ja nimenomaan poliittisessa kontekstissa. Se puuttuu tämän ajan poliitikoilta ja silloin kaikkein oleellisin.

  2. Pystytkö Tuomo tekemään jonkun ”pikayhteenvedon” muun tuotannon annista?

  3. Paavon tuotanto on sillä tavalla aikaan sidottua kirjoittamista, että hän vastaa päivän politiikkaan omilla kirjoillaan jos ei ole päässyt siihen vaikuttamaan. Merkittävimmät huomiot ovat aina hyvin perustelluissa mielipiteissä. Tämä eu-kriittisyyskin on hyvin rakentavaa kritiikkiä. Kun jokin on hänen mielestään pielessä niin hän tarjoaa tilalle omaa ratkaisuaan.

    Siksi olenkin ihmetellyt miten joillakin on varaa työntää hänet kokonaisuudessaan ylivertaisessa tietomäärässään ns ”sivuraiteelle”. Paavo Väyrynen on ihan oikeasti poliittinen faktatiedon tietosanakirja.

    Koko tuotannosta voisi sanoa, että historian aikajanaan sidottua erinomaista Suomi-kuvaa niissä peilataan.

  4. Tuomo: ”Merkittävimmät huomiot ovat aina hyvin perustelluissa mielipiteissä.”

    Juuri tämä välittyi myös TV:n välityksellä, kun seurasin tätä presidenttiehdokkaiden tenttausta. Jostakin syystä toivoisin Paavolle työvoiton, koska niin ponnetonta oli Niinistönkin esiintyminen.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.