Siis mitä, siis kerta kaikkiaan mitä tekee piispa Irja Askola tällaista palkintoa jakamassa, jossa valitaan mm vuoden homo ja hetero. En minä tiedä mitä näiden kaikkien valintojen perusteluina voikaan olla mutta en ymmärrä lainkaan tässä mitään piispallista eikä ainakaan Evl-kirkko tässä voi edustaa yhtään mitään.
Evankeliumia tuskin on jaettu missään muodossa.
Mitkähän lienevät kriteerit, että pääsee vuoden homoksi taikka heteroksi?
Ja tämä ihmettelyni ei sitten lainkaan kohdistu millään tavalla seksuaalisuuteen ihmisessä vaan piispan rooliin tässä tilaisuudessa. Jokaisen elämä on arvokas juuri sellaisena kuin Luoja sen on luonut. Siitä ei ole kysymys.
Voisin kuvitella, että tässä nähdään kirkon sanomaa ja oppia joidenkin mielestä. Minä en.
Onkohan tämä nyt sitä kirkon ajassa pysymistä taikka evankeliumin päivittämistä?
”Vuoden homoksi valittiin 15-vuotias Tuure”
Helsingin piispa Irja Askola jakoi palkinnon Tuukka Boeliukselle. (KUVA: Jussi Nukari)
”Boeliuksen videota on katsottu YouTubessa yli 260 000 kertaa. Hänellä on videopalvelussa 93 000 tilaajaa.
Ja sitäkin minä ihmettelen kun pää punaisena huudetaan tasa-arvon ja ties minkä perään niin sitten ihan oikeasti pitää valita erikseen jollakin kriteesillä aina paras. Tällä kertaa tämän ajan muodin mukaan otetaan nyt sitten jakolinjaksi seksuaalinen suuntautuneisuus. Eikö tämä juuri ole se mikä tekee meistä eriarvoisia ja tasa-arvottomia – niin taikka sitten ei, taikka joo…
Joku aikoo tehdä valituksen lapsiasiavaltuutetulle… liekö sekin joku punavihertävä, joka ajattelee, että on vaan hyväksi 15-vuotiaalle, jos saa kunniaa ja mainetta ja kunniakirjan homoudesta. http://jarironkainen.fi/lapsesta-vuoden-homo-2016/
Ei kritiikki kohdistu teini-ikäiseen poikaan, joka somessa pohtii omaa seksuaalisuuttaan, vaan aikuisiin, joiden arvostelukyky näyttää pettäneen paahemman kerran. Tuon nuoren miehen esiintyminen on ihan normaalia ja ikäkauteen liittyvää.
Mutta, Helsingin piispalta on lupa odottaa tervettä harkintaa ja suhteellisuuden tajua. Jos hän haluaa osallistua tilaisuuteen ja jakaa palkintoja, hän voi ehdä sen yksityishenkilönä. Esiintyessään piispallisessa virka-asussaan hän edustaa Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ja kirkolla on nykytilanteessa aivan tarpeeksi ongelmia jäsenistönsä kanssa ilman näitä piispallisia ulostulojakin.
Saija Kuusinen
9 vuosia sitten
Hei Ulla! Muistan nähneeni tiedon, että Irja-piispa oli myös äänestetty ehdokkaaksi vuoden hetero -sarjassa. Hän kai ojensi yleisöäänestyksen palkinnon Tuurelle. Äitinä näen niin, että palkinnon ojentaminen nuorelle on tuen osoitus eikä missään nimessä lastensuojelun asia.
Irja-piispa olisi voinut toimia yksityishenkilönä ilman kirkollisia arvomerkkejään. Näin pukeutuneena hän nimenomaan korosti sitä, että hän edustaa kirkkoa.
En oikein jaksa ymmärtää miksi kirkon johtohenkilöiden pitää toimia siten, että he omilla toimillaan lisäävät kirkon sisäisiä ristiriitoja. Kyse ei voi olla siitäkään, että he eivät tiedä mitä heidän toimintansa aiheuttaa.
Jokin tuossa kirkollisessa elämassä on nyt päälaellaan. – Joskus ”vanhana hyvänä aikana” piispat harrastivat ankaraa vihapuhetta, syytivät syntisten ylle tulta ja tulikiveä ja tuomitsivat helvettiin pahimmat pukarit. Nyt syntiset herjaavat piispoja ja toivottelevat helvettiin jne….
Julkisuus on aina omalla tavallaan armotonta. Amattikasvattajana (ja auttamattomanaa poroporvarina) toivoisin, että lapsille ja nuorille annettaisiin kasvurauha.
Saija Kuusinen
9 vuosia sitten
Nuorten kasvurauha on tärkeä asia. Lastensuojelun huutaminen apuun kun nuori kertoo olevansa homoseksuaali, minusta se ei ole nuoren kasvurauhalle hyväksi. Nuoria nämä asiat mietityttävät ja puhuttavat ja Tuuren esimerkki voi myös auttaa monia. Moni aikuinen on nyt loukkaantunut teinipojan kertomuksesta ja avoimuudesta ja hänen siitä saamastaan kiitoksesta. Kyllä minä näen, että loukkaantuminen ja lastensuojelun puuttumisen vaatiminen on armotonta tätä nuorta kohtaan. Aiheena homoseksuaalisuus on kipeä kirkolle. Onko se kipu niin suuri, että siksi ei voi Tuuren kaltaisia nuoria tukea ja antaa heille tunnustusta. Siinäpä tuhannen taalan kysymys!
Katsoin tuon Tuuren videon. Viime vuonna sanoo ihastuneensa tyttöihin. Nyt suuri ihastuksen kohde on poika. Helpotuksen tunne on suuri kun sai määriteltyä itsensä homoksi. No niin. Mistäpä tiedämme, oliko tämä viimeinen löydös identiteetiksi. Ainakin sille on nyt kirkon siunaus ja Suomen kansa tunnistaa vuoden homo-pojan.
Ongelma ei todellakaan ole nuoren videot. Ongelma on se, että tiettyä ideologiaa ajavat käyttävät tätä nuorta hyväkseen oman agendansa ajamiseen. Miksi ylipäätään pitää jakaa palkintoja seksuaalisesta identiteetistä. Tosi sairasta minusta.
Kiintoisaa on, miten juuri ne ihmiset, jotka tuntuvat reagoivan kaikessa ikään kuin vain vastustaakseen jotain uskovaisten tätiensä kauheuksia vastaan tms. , itse sitten käyttävät nuoria ”todistajia” ja ”käännynnäisiä” hyväkseen aivan samoin kuin fundamentalistiset uskonlahkot. Niissä uskoon tulleet laitetaan antamaan suuresti hehkutettuja uskontodistuksiaan tai todistuksia ihmeistä, joita Jumala on tehnyt. Nuo ihmeet on osoitettu useimmiten ainakin toiveajatteluksi. On ollut halua uskoa, ja on ollut halu näyttäytyä suurena Jumalan suosikkina. Sitten pettymys on valtavan suuri ja tilanne nolo, kun on saavuttanut mainetta jollain todistuspuheenvuorolla ja kaikki olikin harhaa.
Tuli mieleen Ylen vihapuhe-iltaa katsellessa. Siellä olivat rahdanneet muukalaisvastaisuudesta parannukseen tulleen nuoren miehen halailemaan mustaa miestä kameroiden edessä. Kuulostaa niin niin uskovien touhuilta kaikessa raadollisuudessaan ja hengellisessä väkivallassaan. Seuratkaa meitä, tulkaa tekin uskoon, niin maailma pelastuu! Me Ylen toimittajat olemme pelastuksen välikappaleita, ellemme suorastaan Pelastajia maailman synniltä ja pahuudelta. Ai kuinka suloista on valta ideologin kädessä.
Saija Kuusinen
9 vuosia sitten
Hei Anne! Kirkon ja rakkaan Jumalan siunaus on tälle nuorelle pojalle oli hän homo tai hetero. Hän ei ole meille tilivelvollinen ja yhtä arvokas ihastuu hän sitten tyttöihin tai poikiin, nyt ja jatkossa, eikö niin? Suomen kansa tunnistaa vuoden homo-pojan. Ethän tahdo sanoa, että siinä olisi jotakin hävettävää? Armottomalta tuntuu sanoa nuorelle, että hänen saamansa tunnustus on tosi sairasta. Monelle nuorelle nämä kysymykset ovat isoja asioita. Ymmärrrän heitä. Moni kaipaa tukea ja turvallisuutta kertoa itsestään silloinkin kun ei ihan sovi meidän ”valtavirtaan”. Minun kokemukseni nuorten maailmasta sanoo, että hyväksynnän saaminen on se ”iso juttu”. En ollenkaan tavoita ajatustasi hyväksikäytöstä tai ideologiasta. Tuurelle toivon hyvää jatkoa ja hyvän Jumalan siunausta!
Niin, siis minä kysyn mitä tämä piispa tässä todella edustaa. Tuure on nuorimies ja kasvaa vielä joka suhteessa. En silti ymmärrä mitä piispa tekee ja julistaa valitsemassa taikka palkitsemassa vuoden homoa. Miksi ykseyden vaatimus ei koske seksuaalisuutta eli kun huudetaan tasa-arvoa ja kirkon ykseyttä niin valitaan sitten ihan inhimillisellä kriteerillä mitä tahansa ihmisen ominaisuutta toista paremmaksi niin ei edistetä kyllä mitään niistä arvoista joita Irja Askola väittää edustavansa.
Ja kyllä silläkin nyt jotain merkitystä täytyy olla onko hän homo vaiko ei, jos nyt sitten halutaan valita joku jossakin kategoriassa jollakin perusteella. Lieneekö sitten se, että on enemmän julkihomo kuin joku toinen. En nyt tiedä.
Se nyt on päivän selvä, että mitään kirkon arvoja ei Askola tuossa tilanteessa edistä, ei mitään. Päinvastoin.
Saija. Minusta Ulla kuvasi asian ammattilaisena juuri niin kuin minunkin intuitio ei-ammattilaisena sanoo. 15-vuotias on vielä lapsi, ja hänen seksuaalisen etsintänsä palkitseminen on vaan jotenkin vastenmielistä.. siinä olen kait Tuomon linjoilla. Miksi kaikki asiat pitää seksualisoida? Kuten sanottu, ei tässä ole kyse tuosta nuoresta, vaan näistä palkitsijoista. Ymmärrätkö itse eron?
Saija Kuusinen
9 vuosia sitten
Anne, pelkään pahoin, että en ymmärrä ajatustasi. Tuure oli kertonut itsestään sillä videolla, jonka katsoit. En näe, että hän olisi seksualisoinut siinä itseään. Tuuren ikäisten elämään nämä etsinnät ja seksuaalisuuteen liittyvät pohdinnat kuuluvat. Osa nuorista seurustelee jo tuon ikäisenä. Minusta Tuurea ei palkittu seksistä tai itsensä seksualisoimisesta. Minä näen nuoren, joka kertoi elämästään ja ajatuksistaan. Varmaan monelle tuttuja, vaikeita ja pelottaviakin kysymyksiä. Hyväksytäänkö minut, mitä muut sanovat? Hänen avoimuutensa, rohkeutensa, monen nuoren, niin uskon, kipuilujen sanoittaminen uskoisin olleen syyn sille, että häntä niin moni äänesti. Tuomitaanko nuoren kertomus itsestään kaiken seksualisoimisena? Sitä tämän maan tuuret voivat aidosti myös pelätä. Nähdäänkö minussa vain seksiä jos kerron pitäväni toisista pojista tai tytöistä? Näin minä nämä asiat näen.
Niin Saija. Näemme asiat eri tavoin. Eihän siihen kait muuta voi todeta. Mukava lukea muuten sinun ystävällissävyisiä kommentteja. Se on aika harvinaista tämän laatuisissa keskusteluissa. Tässä ei taideta päästä eteenpäin. Mukava jos kuitenkin jatkat keskuudessamme. Eri näkökulmia kaivataankin. Maailman tilanteet ja näkökulmat aina muuttuvat. Ehkä vielä löydämme – ja näin uskonkin – yhteisenkin virityksen jostain vinkkelistä. Niin minulle ainakin on tapana käydä enemmin tai myöhemmin.
Saija Kuusinen
9 vuosia sitten
Kiitos Anne! Tunne miellyttävästä keskustelusta on molemminpuolinen, vaikka itse asian näemmekin toisin. Tämä aihe tuntui minusta ihmisen kokoiselta ja näköiseltä ja uskaltauduin tuomaan toisenlaista näkökulmaa, sen myönnän, hieman jyrkiksi kokemiini reaktioihin täällä. Nämä isommat kysymykset ovat ehkä korkealentoisia minulle, kai minun horisonttini on lähempänä arjen asioita ja ne isot asiat jätän Korkeamman käteen. Olen aina toisinaan lukenut kirjoituksia täällä ja jo useampi kuukausi sitten säpsähdin kovin kiivaaksi käynyttä sanailua näistä tunteita herättävistä maahanmuuttoasioista. Lukemista jatkan edelleen ja kenties osallistunkin jälleen tämän kokemuksen rohkaisemana. Ihania ja aurinkoisia kevättalven päiviä Sinulle ja myös muille blogimetsän aktiiveille!
Kiitos Saija! Rohkeasti vaan mukaan. Kyllä niitä muitakin sitten varmaan löytyy, kun joku urhea uskaltautuu olemaan eri mieltä meidän kiivailijoiden kanssa :).
Niin siis nuoren miehen kasvukipujen videoiminen ei mielestäni tee tästä sitä asiaa vaan ajatukseni on kyseenalaistaa kirkko valitsemassa ihmistä jollakin perusteella muita paremmaksi. Kriteeri on tällä kertaa seksistinen eli homous. Kun meidän ei pitäisi ketään kirkon toimesta inhimillisten ominaisuuksien eikä arvojen perusteella erotella toisistamme. Kirkko siunaa ja arvottaa aivan muista lähtökohdista elämää.
Eikö tuo ole lapsi? Eikö tämä ole lasten hyväksi käyttöä?
Joku olikin Iltasanomiin kommentoinut, että lastensuojeluasiahan tämä on. Niinpä.
Ja sitäkin minä ihmettelen kun pää punaisena huudetaan tasa-arvon ja ties minkä perään niin sitten ihan oikeasti pitää valita erikseen jollakin kriteesillä aina paras. Tällä kertaa tämän ajan muodin mukaan otetaan nyt sitten jakolinjaksi seksuaalinen suuntautuneisuus. Eikö tämä juuri ole se mikä tekee meistä eriarvoisia ja tasa-arvottomia – niin taikka sitten ei, taikka joo…
Joku aikoo tehdä valituksen lapsiasiavaltuutetulle… liekö sekin joku punavihertävä, joka ajattelee, että on vaan hyväksi 15-vuotiaalle, jos saa kunniaa ja mainetta ja kunniakirjan homoudesta.
http://jarironkainen.fi/lapsesta-vuoden-homo-2016/
Hei, tässä erilaista näkökulmaa pohdittavaksi kaikille!
http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2017/02/kun-tietynlainen-somevaki-rajahti.html
Ei kritiikki kohdistu teini-ikäiseen poikaan, joka somessa pohtii omaa seksuaalisuuttaan, vaan aikuisiin, joiden arvostelukyky näyttää pettäneen paahemman kerran. Tuon nuoren miehen esiintyminen on ihan normaalia ja ikäkauteen liittyvää.
Mutta, Helsingin piispalta on lupa odottaa tervettä harkintaa ja suhteellisuuden tajua. Jos hän haluaa osallistua tilaisuuteen ja jakaa palkintoja, hän voi ehdä sen yksityishenkilönä. Esiintyessään piispallisessa virka-asussaan hän edustaa Suomen evankelisluterilaista kirkkoa ja kirkolla on nykytilanteessa aivan tarpeeksi ongelmia jäsenistönsä kanssa ilman näitä piispallisia ulostulojakin.
Hei Ulla! Muistan nähneeni tiedon, että Irja-piispa oli myös äänestetty ehdokkaaksi vuoden hetero -sarjassa. Hän kai ojensi yleisöäänestyksen palkinnon Tuurelle. Äitinä näen niin, että palkinnon ojentaminen nuorelle on tuen osoitus eikä missään nimessä lastensuojelun asia.
Irja-piispa olisi voinut toimia yksityishenkilönä ilman kirkollisia arvomerkkejään. Näin pukeutuneena hän nimenomaan korosti sitä, että hän edustaa kirkkoa.
En oikein jaksa ymmärtää miksi kirkon johtohenkilöiden pitää toimia siten, että he omilla toimillaan lisäävät kirkon sisäisiä ristiriitoja. Kyse ei voi olla siitäkään, että he eivät tiedä mitä heidän toimintansa aiheuttaa.
Jokin tuossa kirkollisessa elämassä on nyt päälaellaan. – Joskus ”vanhana hyvänä aikana” piispat harrastivat ankaraa vihapuhetta, syytivät syntisten ylle tulta ja tulikiveä ja tuomitsivat helvettiin pahimmat pukarit. Nyt syntiset herjaavat piispoja ja toivottelevat helvettiin jne….
Julkisuus on aina omalla tavallaan armotonta. Amattikasvattajana (ja auttamattomanaa poroporvarina) toivoisin, että lapsille ja nuorille annettaisiin kasvurauha.
Nuorten kasvurauha on tärkeä asia. Lastensuojelun huutaminen apuun kun nuori kertoo olevansa homoseksuaali, minusta se ei ole nuoren kasvurauhalle hyväksi. Nuoria nämä asiat mietityttävät ja puhuttavat ja Tuuren esimerkki voi myös auttaa monia. Moni aikuinen on nyt loukkaantunut teinipojan kertomuksesta ja avoimuudesta ja hänen siitä saamastaan kiitoksesta. Kyllä minä näen, että loukkaantuminen ja lastensuojelun puuttumisen vaatiminen on armotonta tätä nuorta kohtaan. Aiheena homoseksuaalisuus on kipeä kirkolle. Onko se kipu niin suuri, että siksi ei voi Tuuren kaltaisia nuoria tukea ja antaa heille tunnustusta. Siinäpä tuhannen taalan kysymys!
Katsoin tuon Tuuren videon. Viime vuonna sanoo ihastuneensa tyttöihin. Nyt suuri ihastuksen kohde on poika. Helpotuksen tunne on suuri kun sai määriteltyä itsensä homoksi. No niin. Mistäpä tiedämme, oliko tämä viimeinen löydös identiteetiksi. Ainakin sille on nyt kirkon siunaus ja Suomen kansa tunnistaa vuoden homo-pojan.
Ongelma ei todellakaan ole nuoren videot. Ongelma on se, että tiettyä ideologiaa ajavat käyttävät tätä nuorta hyväkseen oman agendansa ajamiseen. Miksi ylipäätään pitää jakaa palkintoja seksuaalisesta identiteetistä. Tosi sairasta minusta.
Kiintoisaa on, miten juuri ne ihmiset, jotka tuntuvat reagoivan kaikessa ikään kuin vain vastustaakseen jotain uskovaisten tätiensä kauheuksia vastaan tms. , itse sitten käyttävät nuoria ”todistajia” ja ”käännynnäisiä” hyväkseen aivan samoin kuin fundamentalistiset uskonlahkot. Niissä uskoon tulleet laitetaan antamaan suuresti hehkutettuja uskontodistuksiaan tai todistuksia ihmeistä, joita Jumala on tehnyt. Nuo ihmeet on osoitettu useimmiten ainakin toiveajatteluksi. On ollut halua uskoa, ja on ollut halu näyttäytyä suurena Jumalan suosikkina. Sitten pettymys on valtavan suuri ja tilanne nolo, kun on saavuttanut mainetta jollain todistuspuheenvuorolla ja kaikki olikin harhaa.
Tuli mieleen Ylen vihapuhe-iltaa katsellessa. Siellä olivat rahdanneet muukalaisvastaisuudesta parannukseen tulleen nuoren miehen halailemaan mustaa miestä kameroiden edessä. Kuulostaa niin niin uskovien touhuilta kaikessa raadollisuudessaan ja hengellisessä väkivallassaan. Seuratkaa meitä, tulkaa tekin uskoon, niin maailma pelastuu! Me Ylen toimittajat olemme pelastuksen välikappaleita, ellemme suorastaan Pelastajia maailman synniltä ja pahuudelta. Ai kuinka suloista on valta ideologin kädessä.
Hei Anne! Kirkon ja rakkaan Jumalan siunaus on tälle nuorelle pojalle oli hän homo tai hetero. Hän ei ole meille tilivelvollinen ja yhtä arvokas ihastuu hän sitten tyttöihin tai poikiin, nyt ja jatkossa, eikö niin? Suomen kansa tunnistaa vuoden homo-pojan. Ethän tahdo sanoa, että siinä olisi jotakin hävettävää? Armottomalta tuntuu sanoa nuorelle, että hänen saamansa tunnustus on tosi sairasta. Monelle nuorelle nämä kysymykset ovat isoja asioita. Ymmärrrän heitä. Moni kaipaa tukea ja turvallisuutta kertoa itsestään silloinkin kun ei ihan sovi meidän ”valtavirtaan”. Minun kokemukseni nuorten maailmasta sanoo, että hyväksynnän saaminen on se ”iso juttu”. En ollenkaan tavoita ajatustasi hyväksikäytöstä tai ideologiasta. Tuurelle toivon hyvää jatkoa ja hyvän Jumalan siunausta!
Niin, siis minä kysyn mitä tämä piispa tässä todella edustaa. Tuure on nuorimies ja kasvaa vielä joka suhteessa. En silti ymmärrä mitä piispa tekee ja julistaa valitsemassa taikka palkitsemassa vuoden homoa. Miksi ykseyden vaatimus ei koske seksuaalisuutta eli kun huudetaan tasa-arvoa ja kirkon ykseyttä niin valitaan sitten ihan inhimillisellä kriteerillä mitä tahansa ihmisen ominaisuutta toista paremmaksi niin ei edistetä kyllä mitään niistä arvoista joita Irja Askola väittää edustavansa.
Ja kyllä silläkin nyt jotain merkitystä täytyy olla onko hän homo vaiko ei, jos nyt sitten halutaan valita joku jossakin kategoriassa jollakin perusteella. Lieneekö sitten se, että on enemmän julkihomo kuin joku toinen. En nyt tiedä.
Se nyt on päivän selvä, että mitään kirkon arvoja ei Askola tuossa tilanteessa edistä, ei mitään. Päinvastoin.
Saija. Minusta Ulla kuvasi asian ammattilaisena juuri niin kuin minunkin intuitio ei-ammattilaisena sanoo. 15-vuotias on vielä lapsi, ja hänen seksuaalisen etsintänsä palkitseminen on vaan jotenkin vastenmielistä.. siinä olen kait Tuomon linjoilla. Miksi kaikki asiat pitää seksualisoida? Kuten sanottu, ei tässä ole kyse tuosta nuoresta, vaan näistä palkitsijoista. Ymmärrätkö itse eron?
Anne, pelkään pahoin, että en ymmärrä ajatustasi. Tuure oli kertonut itsestään sillä videolla, jonka katsoit. En näe, että hän olisi seksualisoinut siinä itseään. Tuuren ikäisten elämään nämä etsinnät ja seksuaalisuuteen liittyvät pohdinnat kuuluvat. Osa nuorista seurustelee jo tuon ikäisenä. Minusta Tuurea ei palkittu seksistä tai itsensä seksualisoimisesta. Minä näen nuoren, joka kertoi elämästään ja ajatuksistaan. Varmaan monelle tuttuja, vaikeita ja pelottaviakin kysymyksiä. Hyväksytäänkö minut, mitä muut sanovat? Hänen avoimuutensa, rohkeutensa, monen nuoren, niin uskon, kipuilujen sanoittaminen uskoisin olleen syyn sille, että häntä niin moni äänesti. Tuomitaanko nuoren kertomus itsestään kaiken seksualisoimisena? Sitä tämän maan tuuret voivat aidosti myös pelätä. Nähdäänkö minussa vain seksiä jos kerron pitäväni toisista pojista tai tytöistä? Näin minä nämä asiat näen.
Niin Saija. Näemme asiat eri tavoin. Eihän siihen kait muuta voi todeta. Mukava lukea muuten sinun ystävällissävyisiä kommentteja. Se on aika harvinaista tämän laatuisissa keskusteluissa. Tässä ei taideta päästä eteenpäin. Mukava jos kuitenkin jatkat keskuudessamme. Eri näkökulmia kaivataankin. Maailman tilanteet ja näkökulmat aina muuttuvat. Ehkä vielä löydämme – ja näin uskonkin – yhteisenkin virityksen jostain vinkkelistä. Niin minulle ainakin on tapana käydä enemmin tai myöhemmin.
Kiitos Anne! Tunne miellyttävästä keskustelusta on molemminpuolinen, vaikka itse asian näemmekin toisin. Tämä aihe tuntui minusta ihmisen kokoiselta ja näköiseltä ja uskaltauduin tuomaan toisenlaista näkökulmaa, sen myönnän, hieman jyrkiksi kokemiini reaktioihin täällä. Nämä isommat kysymykset ovat ehkä korkealentoisia minulle, kai minun horisonttini on lähempänä arjen asioita ja ne isot asiat jätän Korkeamman käteen. Olen aina toisinaan lukenut kirjoituksia täällä ja jo useampi kuukausi sitten säpsähdin kovin kiivaaksi käynyttä sanailua näistä tunteita herättävistä maahanmuuttoasioista. Lukemista jatkan edelleen ja kenties osallistunkin jälleen tämän kokemuksen rohkaisemana. Ihania ja aurinkoisia kevättalven päiviä Sinulle ja myös muille blogimetsän aktiiveille!
Kiitos Saija! Rohkeasti vaan mukaan. Kyllä niitä muitakin sitten varmaan löytyy, kun joku urhea uskaltautuu olemaan eri mieltä meidän kiivailijoiden kanssa :).
Niin siis nuoren miehen kasvukipujen videoiminen ei mielestäni tee tästä sitä asiaa vaan ajatukseni on kyseenalaistaa kirkko valitsemassa ihmistä jollakin perusteella muita paremmaksi. Kriteeri on tällä kertaa seksistinen eli homous. Kun meidän ei pitäisi ketään kirkon toimesta inhimillisten ominaisuuksien eikä arvojen perusteella erotella toisistamme. Kirkko siunaa ja arvottaa aivan muista lähtökohdista elämää.