Kritiikin joukkoraiskaus vihapuheeksi

Meillä on muotia olla aina jossakin joukkueessa, kuulua joukkoon. Jos et valitse puoltasi olet vähintäänkin häviäjän puolella. Kun et kerro mielipidettäsi kuvittelet olevasi suojassa. Se on harha sillä vihapuhujan ja rasistin leimaa ei lyödä sinuun asiaperusteella, vaan sen tarkoitus on sitoa ja liittää sinut joukkoon.

Kyse on vallankäytöstä ja vallasta useimmiten vielä törkeästi asemaa ja aseman tuomaa auktoriteettia hyväksi käyttäen. Pelko ulos joutumisesta ylläpitää vallan tunnetta ja voittajafiilistä vaikka oikeasti kyse on heikkoudesta.

Tämän päivän politiikka ja kirkkopolitiikka on ajautunut vallan törmäyskurssille. Asiaosaaminen ei ole muotia vaan toisen, vastapuolen löytäminen, nimeäminen, leimaaminen ja nujertaminen. Perustelut eivät saa tilaa vaan tuomiot. Asianajajat tapaavat aina lukea tuomioiden perustelut tarkasti. Heille tuomio on vain lauselma, joka johtaa johonkin mutta perustelu on mahdollisuus löytää heikko kohta. Ottaa yliote taikka myöntää tappio.

Nyt on muotia lyödä aiheuttamallamme valtiontalouden tilalla, syyllistää siitä kaikki muut mutta ei vallankäyttäjää. Vallankäyttäjä keskustelee itsensä kanssa, pääministeri kysyy jääviysongelmissa ratkaisua peilikuvaltaan. Ollaan vallankäytön ytimessä.

Kansankirkossa keskustellaan lähes kaikesta muusta mutta ei kristinuskosta taikka Kristuksesta. Pieni seurakunta, joukko jossain toki vielä rakentaa itselleen palaneen tilalle uutta kirkkoa ja puhuu evankeliumista ainakin jos ei peräti evankeliumia.

Aina aika-ajoin tehdään manööveri, jolla saadaan joukot taakseen. On hyvä käydä katsomassa ”Tom of Finland”, marssia sateenkaarikulkueessa ja vihkiä kaikki mikä liikuu avioliittoon. Se takaa vallan pysymisen omissa käsissä. Joukot tiivistyvät ja rintamat heittelevät takuulla sanan säilällä. Saadaan aikaan se mitä pitääkin. Siis vallankäytöllisesti, ei asiasisällöstä niin väliä.

Ei haittaa jos kansankirkko kaatuu, seurakuntayhteys ja jäsenet seurakunnasta katoaa. Kun tupa palaa niin muutetaan kamariin. Luodaan uusia yhteisöjä, siellä saa mitä tilaa ja viholliset ovat toisessa kamarissa. Pois silmistä ja mielestä. Valta säilyy, uhri kannattaa aina antaa.

Vihapuheeksi leimaaminen, kuten rasistisiksi väitetyt mielipiteet myös ovat enimmäkseen osoitus vallankäytöstä. Kiukkua, vihaa ja huonoa kohteluaan ihminen aina purkaa johonkin. Se tulee törkeänä puheenpartena taikka sivistymättömänä käytöksenä.

Olen kyllä eri mieltä siitä, että nämä tämäntapaiset johtaisivat mihinkään väkivaltaan.
Kyse on paljon enemmän juurikin tämän joukon, ”jengiytymisen” yleistymisestä. Kun maassa on kultturellinen alasajo, jota kansankirkko edistää,  ja puuttuu perhepoliittinen ja maahanmuuttopoliittinen tahto niin meillä ratkotaan ongelmat ”oikealla porukalla”. Vihapuheesta on turha hakea syyllistä, vaan tavasta toimia joukkoina, eristää joukoiksi ja joukkioiksi.

Paljon vaarallisempana näen vallankäytöllisen vihapuheen ja rasisimin leimakirveen holtittoman heittelyn joukkoraiskauksena kaikelle kritiikille. Se johtaa väkivaltaan.
Meillä on maailmanhistoriassa niitä, joiden viesti on ollut ryhmäväkivaltaan lietsominen. Se toteutuu varmasti. Emme ole vahvoja vaan uhraudumme.

Niinpä näen paljon, vaikkapa suvaitsevaistoksi leimatun puheessa piirteitä, jotka tekevät kaikista Raamatun lukijoista, sen Sanaan uskovista heidän vihollisiaan, vihaajiaan. Siis konkreettisia rasisteja ja vihapuhujia. Älkää kysykö minulta, etteivätkö he itse lukisi Raamattua. Saattavat lukeakin.

Mitä tällä vallankäytöllisellä joukkodemonisoinnilla halutaan saada aikaan niin se on minulle hieman epäselvä. Olen jotenkin ymmärtänyt vaikkapa arkkipiispan, piispa Askolan ja muutamien pappien käytöksestä, että he lietsovat lapselliseen, osin sivistymättömään käytökseen. Siihen on tarve, se pitää yllä valtaa. He haluavat uhriutua aatteensa ja puolustajiensa puolesta hiekkalaatikolla, kokea myötätuntoa ja nähdä joukkohäpeää siellä missä omaa puhetta ei heidän mielestään edes ymmärretä oikein. Rakkaus ei ole rakkautta vaan minun rakkautta ja minulle.

Jotta puhuttaisiin oikeassa kontekstissa, pitääkö hiekkalaatikolla aina olla se kingi, että leikki toimisi edes jotenkin. Kingin oikeuksiin kuuluu olla ilman vaatteita, ”keisarilla ei ole vaatteita” eikä ”totuudenpuhujalla sijaa majatalossa”. Tämä paradoksi antaa mahdollisuuden leimakirveiden heittelyyn määrittelemättömällä ja yleispätevillä sanoilla.

Oliko tämä vihapuhetta. Ei ollut. En tunne vihaa. En ole samaa mieltä niiden kirjoittajien kanssa, jotka määrittävät vihapuheen sanoista. En ole samaa mieltä niiden kanssa jotka ovat välinpitämättömiä kansankirkon sisältöjen suhteen. En ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka väittävät Tom of Finlandia suvaitsevaisuuden sytyttäjäksi. Enkä hyväksy sitä, että kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia avioliittoon, en  näe tätä pappien niskurointina vaan pilkkana. Seurakunnan ja Lutherin pilkkana, tänä uskonpuhdistuksen armovuonna.

Vihapuhe on mennyt överiksi joka suhteessa. Rasismi samoin. Maahanmuuttopoliittinen tyhjiö on täytetty toisarvoisilla pakoilla valita joukko, puoli, vihollinen.

Sanoisin suuresti kunnioittamaani intellektuellia Jörn Donneria mukaillen. Vallankäyttö asemastaan käsin ilman asiasisältöä on kuin pieru, jota kukaan ei kuule mutta silti haisee.

tuomo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

5 kommenttia artikkeliin ”Kritiikin joukkoraiskaus vihapuheeksi”

  1. Piispa Seppo Häkkisen kirjoitus on niin hyvä ettei siihen tarvitse mitään lisätä tai ottaa pois.

    Vaikka en ole Tuomon kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa niin ei tarkoita sitä että tuntisin vihaa vaan päinvastoin kunnioitan ihmistä vaikka en hänen mielipiteitään, tämä aina pitäisi erottaa. Jos pitäisi piilottaa omat mielipiteet vain sen takia ettei saa leimaa otsaan niin niin kyllä tämä maailma olisi aika ikävä paikka.

    Sitten vielä kysymys Tuomolle, voisiko tämän kommentin poistaa itse jos sitä haluaisi, olen tämän esittänyt tekniikan puolella mutta en ole saanut siihen vastausta, samoin voiko oman videon liittää plogiin, you tubesta se kyllä onnistuu.

  2. Noin se menee.
    Kalevi. Sorry, että unohdin vastata tuohon kommentin poistamiseen. Mielessäni vastasin, mutta kirjoittaminen unohtui…. ehkä joku maailman uutinen vei mennessään 🙂
    Tässä yrittää olla samanlainen käytäntö kuin vanhassa blogimetsässä. Kommenttia ei voi toisen blogissa (varmaan omassa voi?) poistaa, eikä muokatakaan loputtomasti. Sen tarkoitus on, että jos keskustelusta päättää poistaa osia, niin ainakin siitä jää jälki. Tämä on ihan keskustelun lukemisen vuoksi. Jos nyt jää tyhjiä komemntteja, jotka on vain häiriöksi ilman muuta merkitystä, niin voinhan minä niitä pyydettäessä poistaa tai mieluiten blogisti itse (jos se onnistuu), mutta liekö tuolla niin väliä?

    Tuohon videojuttuun Tuomo voikin olla oikea vastaamaan. Yrititkö Kalevi ladata sitä videota tuon medialinkin kautta? Videot ovat ladattaessa pitkiä ja ne saattavat viedä meiltä resursseja aikalailla, jos niitä varsinkin katsotaan paljon.. tai siis jotain semmoista. Siinä mielessä youtube-linkki tai linkki muualla on parempi, jos mahdollista. Täytyy varmaan vähän yrittää pelata jutulla.

  3. Kalevi: Sinähän olet ladannut ”sotaleikkivideon”(?) jo Blogimetsän videokirjastoon. Kokeilin liittää sen blogiin ja se onnistuu ihan helposti. Kun kirjoitat blogia, niin siinä tekstitilan yläpuolella missä voi valita fontit sun muut on palkki, jossa lukee ”lisää media”, klikkaa sitä, ja valitse kirjastosta oma videosi. Se tulee sillä lailla liitetyksi blogiisi. *

  4. Noin se liitetään blogiin kuin Anne kertoo. Itse olen liittänyt joitakin vain maalaamalla ja kopioimalla blogiin. Onnistuu myös niin.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.