Minä tuon teille rauhan

Luin Porin seurakuntien Kirkkosanomat -lehden. Se on hyvin ja ammattitaidolla tehty lehti. Ei häpeä muiden vastaavien rinnalla. Mutta siinä onkin pitkän linjan ammattitoimittaja toimitussihteerinä. Oli juttu hammaslääkärien rukouspiiristä. Siinä tuli esille Matt. 28:19 ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” ja Mark 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Nämähän ovat meille kaikille tuttuja juttuja. Itsekin olen tiennyt jo pitkään olevani kadotukseen tuomittu.

On selvää, että kristinusko oli alkujaan ekspansiivinen aate ja on sitä yhä. Lähetystyö on perimmältään juuri käännytystyötä. Ei tarvitse sikäli ihmetellä, jos jotkut islaminuskoiset ovatkin vähän herkkinä. En ihmettele, jos suurmoskeijan tuloa vastustetaan. Mutta senkin perustamisideaan sisältyy toisia totuuksia dissaava eetos – se nimittäin olisi sunnimoskeija. Shiioilla ei sinne olisi asiaa.

Joka ainoa uskonto on toisen uskonnon kannattajien mielestä vääräuskoisuutta. Kristinuskon levittäminen, opetuslapseutus, kastamisineen ynnä muine rituaaleineen, on ihmisvoimin tehtävää työtä. Ihmiset sitä tekevät. Levittävät omaa uskontoaan, kuten mitä tahansa aatetta, joka koetaan oikeaksi myös muille – ja jolle pitää saada kannatusta. Mutta jos oletetaankin, että on Jumala, joka on luonut kaiken ja meidät kaikki, ja tämä toivoo luoduillensa kaikkea hyvää, ylimaallisen hyväksihän Häntä on kuvailtu, niin kyllä varsin kummalliselta tuntuu, että tämä antaa kaikessa rauhassa Hänen nimissään huseerata jos minkälaiset häiriintyneet ja höyrähtäneet lahkot. Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittamassa Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa -kirjassa näitä on kuvailtu. Myös Janne Villan Hengellinen väkivalta -kirjassa on kuvauksia kaikenkarvaisista uskonyhteisöistä, joissa hengellinen eetos perustuu lähinnä henkiseen väkivaltaan. Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen arvostelee Miettisen ja Pellin kirjaa poleemisuudesta ja kapea-alaisuudesta. En tiedä, onko niin. Sama se. On selvää, että häiriintyneitä ja opportunistisia uskonnolla harhaanjohtajia ja henkiparantamisilla ym. rahastajia on. Tapani Koivuniemi ja Pirkko Jalovaara ovat hyviä esimerkkejä varsinkin niistä rahastajista meillä. Maailman mitassa näitä riittää. Kristinuskon laajin ja vaikutusvaltaisin haara, katolilaisuus, on vuosisadat harjoittanut henkistä ja taloudellista riistoa keräten Vatikaaniin runsaat rikkaudet, ja antanut suojissaan pedofilian rehottaa.

Kun kerran kaiken luoja on Jumala ja Hän lähetti poikansa Jeesuksen käskemään käännyttämään kaikki kansat Hänen seuraajikseen, ja Hänellä on kaikki voima, kunnia ja valta niin maan päällä kuin taivaissa, niin miksi ihmeessä Hän antaa nimissään tehdä käännytystyötään brutaaleilla ja typerryttävillä tavoilla? Ristiretketkin kaikkine julmuuksineen olivat Herran nimissä tehtyä työtä. Hän ei tullut väliin ja sanonut, että ei noin. Eikä tee sitä edelleenkään. Jumala on hiljaa. On ollut aina. Kävin katsomassa Martin Scorsesen Silence -elokuvan. Siinä pari jesuiittaa lähti etsimään kadonnutta opettajaansa Japanista 1600-luvulla. Siellä valtaapitävät pitivät kristinuskoa uhkana omalle valtajärjestelmälleen. Kiduttivat ja listivät kristittyjä ja lähetyspappeja urakalla. Päähenkilö, isä Sebastiao ihmetteli, miksi Jumala oli hiljaa kaikkien kauheuksien tapahtuessa. Ne saivat tapahtua. Jumala oli vaiti. Ei puuttunut. Tapahtui kristinuskon nimissä hyvää tai pahaa, on Jumala aina yhtä hiljaa. Ei reaktiota.

Helsingin keskustassa järjestettiin pääsiäiskulkue. Poliisi järjesti tiukat turvatoimet. Sen takana tietysti Tukholman tapahtumat. Ei olisi ollut yllättävää, vaikka joku olisikin yrittänyt iskeä juuri tuossa tapahtumassa. Siinä olisi ollut jotain symbolista ja jonkun islamistihöyrypään mielikuvitusta kiihottavaa. Saattaakin olla vain ajan kysymys, milloin Suomessakin tapahtuu islamistin tekemä hyökkäys. Islamistit saavat tehdä hirmutöitään mitenkuten vain itse päättävät ja haluavat. Aivan kuten minkä tahansa uskonnon nimissä tuhoa himoavat. Aivan kuten saivat Israelin puolustusministeri Ariel Sharonin suojeluksessa kristityt falangistit tehdä tappotalkoonsa Sabran ja Shatilan pakolaisleireillä tappaen joukoittain siviilejä. Jumala oli silloin ja on edelleen vaiti. Hiljaa kuin kusi sukassa.

Kaikki uskonnot väittävät tuovansa rauhan. Islam väittää olevansa rauhan uskonto. Niin myös kristinusko. Raamatussakin kerrataan usein Herramme viesti: ”Minä tuon teille rauhan”. On merkillistä, että vielä 2000 vuotta Herramme sijaiskuoleman jälkeenkin poliisin täytyy tehdä tiukat turvatoimet kristillisen juhlakulkueen voida edetä rauhassa.  -Varmaankin muuten tämä pääsiäiskuvaelma oli rienaava, siinä kun Jeesusta ja kaikkia muitakin rooleja esittivät naiset.

Entä Syyrian kristityt, jotka tukevat Bashar al-Assadia? Bashar ei tuonut Syyriaan rauhaa, vaan miekan, pommit ja sariinikaasun. Nosti kansansa omiaan vastaan. Vai tukeutuvatko he Jeesuksen sanomaan: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan, ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa”? Näinhän länsimaisesti sivistynyt, korrekti ja kristittyjä suvaitseva Bashar on toiminut.

Jeesus sanoi: Minä tuon teille rauhan. Milloin se tulee?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

8 kommenttia artikkeliin ”Minä tuon teille rauhan”

  1. Ai kristityt tukevat Assadia? Sitä vähän epäilinkin, että järjestys maassa tarkoittaa, että kristityilläkin säilyy henki.

    Jenkit tukevat islamisteja, joiden alaisuudessa kristityillä ei ole henki kallis. Olikos se nyt Aleppo, jonka katoliset tai jesuiitat kirjoittivat lehdessään ehkä vuosi sitten, että kun pommittivat Itä-Aleppoa, jossa ne islamistit ovat enemmän keskittyneet, valtaosa muuta Aleppoa sai olla ensimmäistä kertaa aikoihin rauhassa.

    Minä en siitä kaasusysteemistä oikein tiedä. Aina epäilyttää silloin kun tiedetään niin varmasti, eikä toimittaja edes kysy että mistä se nyt heti niin varmasti tiedettiin.

    Eikö sinulla Yki ole rauha? Minulla on aikalailla rauha. Vähän on elämän tarkoitus vaan hakusessa, kun ei edes tiedä mitä ajattelisi. Siis niinkuin pää tyhjä. Aina on tottunut ajattelemaan jotain. Ja nyt ei oikein ole mitään ajateltavaa, paitsi sitä, että mitähän nyt voisi ajatella. Katseltiin paavia eilen – vähän sillai kun nyt jotain hupiohjelmaa on tapana katsella tyyliin sohvaperunat. Mietittiin kuinka kananmunista saisi kullanvärisiä, eli paavillisen kuninkaallisia, jos niitä keittäisi sipulinkuorissa ja sellaista.

    Sulla näyttää olevan noita samoja vanhoja ajatuksia, että helvettiin menossa. Voihan se tietysti olla tärkeää noita miettiä. En minä vaan viitsi tuollaisia miettiä. No vähän kyllä mietin ääneen eilen menneitä, just sen takia, että tuon mainitsemasi kirjan hahmoista jotkut ovat, jos nyt eivät ihan tuttuja, niin tutun tuttuja. Itsekin olin suuriprofeetta, kun tota tasa-arvoa piti maailmaan levittää.

  2. Syyria on niin vaikea ja monimutkainen sotku, etten taida ottaa mitään kantaa tai jakaa ketään enkä mitään osapuolta hyviin ja pahoihin. Kauhea sotku ylipäätään siellä päin maailmaa.

    Onhan minulla tietty rauha. On pakko olla, ei muuten kykenisi toimimaan. Rauhaton olen kyllä samoista seikoista kuin monet muutkin. Hupiohjelmana olen minäkin joskus tsiikannut Paavin joulu- ja pääsiäisseremonioita. Nyt katselin jonkun suomalaisen ortodoksikirkon menoja, jotka ovat yhtä absurdeja.

    Sama pää kaikki nämä vuodet. Joten ajatuksetkin ovat aikalailla samoja. Vaikka moni asia onkin menossa päin helvettiä, niin yksikään meistä ei ole. Kun ei sellaista paikkaa ole. Manala muuten taidettiin keksiä joskus ennen ajanlaskua nykyisen Napolin seuduilla, jossa siis oli paitsi Vesuvius, myös yksi ammoinen tulivuori, jossa oli tulikuumaa, rikinkatkua ja savua. Ilmeisesti kristinuskon helvetti-käsite on saanut siitä aineksia tai sitten jostain vastaavasta paikasta. Niin, en siis mieti helvettiä tai taivasta ollenkaan. Mietin vain uskomuksia niistä.

    Eikö tasa-arvoa enää tarvitse maailmaan levittää?

  3. ”Mark 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”. Nämähän ovat meille kaikille tuttuja juttuja. Itsekin olen tiennyt jo pitkään olevani kadotukseen tuomittu.”

    Alkuteksteissä ei ole sanaa kadotus, vaan se suomentajien lisäys. Ykin kirjoituksesta näkee, miten systemaattisesti kirkko johtaa harhaan. Kun yksi kohta klikkaa tosi pahasti vinoon lukutapaa, niin kaikki muukin tahtoo mennä pieleen.

    Syyriasta on pakko todeta,, että valeuutisten ja propagandan keskeltä on toivotonta poimia totuutta.

  4. Tuomitaan tekojen mukaan. Näin menee myös kirkkoihin ymv. kuuluville, jotka myös tuomitaan sen mukaan kuin ruumiissa ollessaan on tehnyt hyvää tai pahaa.

    Synti, kreikan hamartia, tarkoittaa mennä harhaan, vaikka tahtoo osua maaliin. Rikos ei siis voi olla synti, koska se on tahallinen teko. Synti on mennä harhaan oikealta tieltä, joten sen merkitys liittyy lähinnä uskoon. Heprean chata onkin merkitykseltään sama kuin hamartia. Kun Israel meni harhaan Herran palvelemisessa, se teki siis syntiä.

    Käsitteitä sotkemalla on luotu uskonto, joka ei ole sama kuin minkä apostolit toivat maailmaan.

    Paras Ut:suomennos

    http://www.parakustannus.fi/421679457

    josta ei löydä kadotus -sanaa kirkollisessa merkityksessä, koska ainoa oikea käännösvaihtoehto on tuho. Ihminen tuhoaa elämänsä monin eri tavoin, mutta mitä kuoleman jälkeen, niin se on toinen juttu.

  5. Blogissa puhutaan rauhasta – hyvin puhutaankin. tai mistäpäs minä sen tiedän?
    Mutta minullapa on rauha, ihan tässä vieressäni, pikku hetki, nyt se meni.
    Mutta sen hetkisen aikana minä rapsutin rauhaa!
    Rauha on meidän Katja tyttömme MOPSI!

  6. Tuo rauha on pohjimmiltaan aika metka juttu. Sitä vois pitää myös valinta kysymyksenä. Vähän niinkuin kaupan elintarvikeosastolla voi valita, että minkä purnukan ottaa mukaan, niin otanpa tänään rauhaa kokorahan edestä.

    Jotkut kuitenkin kokevat niinkuin Yki tässä kirjoituksessa toteaa, ettei se riitä, jos minulla on rauha, mutta muilla ei. Tulee sellainen tunne, että heiltä puuttuu jotakin, eikä ole mukava katsella puutteessa eläviä, niinpä tarjon heillekin rauhaa. Kaikki eivät kuitenkaan ilahdu siitä, että heille aletaan tyrkyttämään jotakin ja kokevat tämän rauhan häirinnäksi.

    Tässä vaiheessa moni politiikko ei keksi muuta ratkaisua kuin tehdä ohjusiskun, että muutkin ymmärtävät hänen haluavan rauhaa. Mutta mikä hänen rauhaansa häiritsi kun parhaillaan oli menossa TV:n 4 kanavalla Major Liigan Baseball-ottelu. Kaasua, komisario Palmu ja hänen silmänsä harhailivat kartalla etsien Syyriaa, jota ei kuitenkaan tahtonut enää löytyä kun siellä oli ollut rauhan lähettiläitä vähän joka maailmankolkasta. Mutta miten kaasun tuoksu saattoi levitä Valkoisen talon televisio huoneen sohvalle?

    Sen enempää sitä miettimättä hän soittaa Bashar al-Assadille tarjoaa rauhaa. Sen takeeksi pitäisi rakentaa vain ihan pienen pieni KAASUPUTKI, joka kulkisi Katarista ja Saudi-Arabiasta Syyrian läpi Eurooppaan. Ei siinä kiireessä ehtinyt kysymään uskonnoista mitään. Bashar al-Assad antoi kuitenkin väärän vastauksen, ei kiitos, kun meidön liittolainen Venäjä myy jo KAASUA Eurooppaan. Tämähän on ihan toivotonta, nyt pitää aloittaa koko rauhan neuvottelut ihan alusta. No US Marine ja ISIS ovat sopivasti paikalla, joten eiköhän se taas onnistu.

    Mutta siinä Yki on oikeassa – Jumala on hiljaa, vain miettiikö se? ”Tarvitaan uusi perestroikka”, niinkuin Gorbatshov sanoo, mutta ei pelkästään Venäjälle vaan koko maailmaan.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.