Nyt olisi blogimetsäläisille mahdollisuus lukea ja kommentoida emeritus professorin käsikirjoitusta Paavalista. Jos kiinnostusta, niin laittakaa spostia tai ilmoittakaa tässä, niin laitan tekstin tulemaan.
Muutamalle olen jo tekstin lähettänyt ja itse – kuten äitini – sain sen luettua jokin aika sitten. Tapio Tuomaala on myös tekstin lukenut, ja voinee ehkä tähän heti kommentoida lukemaansa.
Kirja on helposti luettavaa ja asiat perustellaan ymmärrettävästi. Siis niin, että lukija itse voi arvoida johtopäätöksiä. Tällaista en on huomannut eksegeettien ennen kirjoittavan. Voisi kait sanoa, että tämä on professorin elämäntyö, sillä hän on ehtinyt tutkia Paavalia jo 50 vuotta.
Teksti tuskin jättää ketään kylmäksi. Se on salapoliisityötä Paavalin elämänvaiheisiin, ja aika psykologistakin pohdintaa. Sisältää jopa diagnoosin Paavalin terveydestä. Psyykkistä vai fyysistä laatua oleva oireyhtymä?
Teksti paljastaa enemmän kuin voisi kuvitellakaan erilaisia mielenkiintoisia merkittäviä yksityiskohtia, joista voi tehdä johtopäätelmiä, joista monet ainakin minua vakuuttivat. Ainakin oma kuvani Paavalista taisi vähän muuttua.
Sain luvan laittaa tekstiä luettavaksi blogimetsäläisille. Aikamoinen luottamuksenosoitus ja sanoisinko kunnia. Ehkäpä voimme kirjan lukijoiden kanssa järjestää jonkun tapaamisenkin, johon Lars Aejmelaeus voisi itse tulla mukaan keskustelemaan teemasta. Hän piti ajatusta mielenkiintoisena.
Helsingin yliopiston pahamaineisen eksegetiikan laitoksen professorina hän on varmaankin tottunut erilaisiin helvettijulistuksiin, koska aina näkemykset eivät taida olla olleet ihan ns. oikeaoppisia. Jämäkästi hän pitää mm. kiinni siitä, että kaikki Paavalin nimissä kirjoitettu ei ole Paavalin kirjottamaa, ja yhtä ja toista muutakin voi ”tosiuskovainen” konservatiivi protestoida. Erona monien eksegeettien kirjoihin on se, että jos argumentti ei vakuuta, niin omat johtopäätökset on mahdollista tehdä. Sitä paitsi, aika lailla kirjassa myös jätetään asioita auki. Kun ei tiedetä, ei tarvitse tietää.
Kirja käsittelee vain niitä kirjeitä ja sitä Paavalia, joka nousee esille hänen aitoina pidetyistä kirjeistään. En minä tietysti voi kieltää kirjan luettuani, etteikö voisi olla totta että kieltä hyvin osaavat ja Paavalin persoonalliseen esitystapaan tutustuneet kyllä erottavat aidon teeskentelystä. Kyllähän minäkin erotan blogimetsäläiset tyylistä ilman nimeäkin.
Varoitin kyllä professoria nettijulkisuuden vaaroista ja ennakoimattomuuksista, ja tiukasti lentävistä sanankäytöistä, mutta se ei tuntunut häntä haittaavan. Tämä on minusta todella poikkeuksellista. Lars on vähän niin kuin Paavali. Ei Paavalikaan teksteihinsä laittanut, että tätä saa sitten lukea vain Korintissa ja vaan yhteiskunnallisella tai kirkollisella eliitillä on väliä.
Mutta siis kommentit tekstistä, mikä on mielenkiintoista, mikä epäselvää, onko liikaa toistoa yms., ovat arvokkaita. Kommentit voi laittaa tähän, niin poimin tarvittaessa tästä ja laitan valitut palat eteenpäin, tai voitte laittaa minulle spostitse, niin välitän eteenpäin ja/tai koostan dokumenttiin, sen mukaan mikä on järkevän tuntuista.
Sivuja on 250, joten onhan tuossa vähän lukemista.
by 
Ihan pystymetsästä – onko teksti tarkoitettu ”för bätre talanden svenska folk” tai jollekin muunkielisille vai ihan kotosuomeksi?
Palan matkaa alusta ehdin kirjaa lukea. Varsin eheää kertomustahan A. siinä rakentaa, tosin minusta perustelut eivät kauttaaltaan ole kovin vakuuttavia. Kun A. todistelee näkökumaansa muutamalla Apostolien tekojen ja kirjeiden lauseella, minulle jää sellainen tuntuma, että A:lla on taustalla jonkinlainen kristillissävytteinen kehyskertomus. Sitten asioita nivotaan tämän kehyskertomuksen ympärille.
Sinällään mielenkiintoinen näkökulma on, että A. asettaa Jeesuksen ja Paavalin kohtaamisen taivaaseenastumisen jälkeen tapahtuvaksi. Tällä näkökulmalla on varsin laajakin teologista merkitystä.
Toivo. Ihan kotimaankielisille. Äitinikin pystyi tekstin lukemaan, vaikka ei osaa mitään kieliä, eikä ole varmaan edes koskaan yliopiston sisällä käynyt. Laitanko tekstin tulemaan?
Tauno sanoi: ” minulle jää sellainen tuntuma, että A:lla on taustalla jonkinlainen kristillissävytteinen kehyskertomus.” Taustalla on ainakin lähtökohtana se tutkijayhteisön konsensus, että nuo Paavalin kirjeet ovat aitoa asiaa. Paavalilla on ”kristillissävytteinen kehyskertomus” toki. Se miten aitoa Apostolien teot on, on toinen juttu. Se on antiikin historiankirjoitusta, jonka arvoa lisää se, että monet yksityiskohdat sopivat Paavalin kirjeiden kronologiaan ym historialliseen faktaan. Sieltä haetaan palasia Paavalin tekstien ajoittamiseen ja matkojen vaiheiden hahmottamiseen. Eli arvioidaan juuri tuota historiallisuutta, sitä miten ajatella tekstien ristiriitaisuuksista. Mikä on uskottavampaa kuin joku toinen.
Vikaisepa muuten mitä Wikipedia kertoo A:sta.
Paavali on siitä hauska, että Paavali on ainoa historiallisesti varsin varmuudella olemassa ollut ja tekstejä jälkeensä jättänyt sankari, ihan elävä historialla varustettu henkilö. Siksi kai minustakin Paavali on jotenkin niin ainutkertainen kristinuskon todistaja. Jeesukset ja Moosekset on vähän hämärämpiä hahmoja.
Hmm. Minä olen aina pitänyt itsestään selvänä, että Paavalin kääntymys oli taivaaseen astumisen jälkeen… siis raamatun kertomuksissa. Täytyisi tutkia, mutta alkoi taas taloustieteen kurssi…
Mä ainakin olen äärimmäisen kiinnostunut, että sähköpostini on seppo.heinola@kolumbus.fi, liiteteidostona siihen. Kiinnostaa onko kirjoitaja esim. tutustunut Paavalin kirjeiden samuuksiin Josef uksen tekstien kanssa. entä Paavalin mahdolinen oleskelu Qumranissa jne. Oliko Paavali ns. ’paha pappi’.
Kiinnostus on kyllä myös postilaatikossa –> toivo.vihmakoski@gmail.com
Laitoin tulemaan Sepolle ja Toivolle.
Sähköposteja ei ehkä kannata jättää näkyville tuolla tavalla, eikö sitä kautta roskaposti innostu? Näin olen antanut itseäni opetettavan joskus muinoin. Minulle voi laittaa osoitteensa halutessaan Blogimetsän info-osoitteeseeni: anne@blogimetsa.fi tai voin laittaa tulemaan siihen osoitteeseen, millä olette rekisteröityneet metsään.
”Matti Myllykosken väitöskirjassaan esittämää tulkintaa, jonka mukaan Jeesus olisi luultavimmin heitetty joukkohautaan mätänemään, eikä mihinkään hienoon kalliohautaan. Myllykosken mukaan Jeesusta seuranneet naiset eivät tienneet, minne tämä oli haudattu, joten he menivät vain jonkin tyhjän kalliohaudan luo. Nämä tarinat tyhjästä haudassa yhdistyneinä opetuslasten ilmestyskokemuksiin aiheuttivat tarinan ylösnousemuksesta. Aejmelaeus ilmoitti olevansa samaa mieltä siitä, että uudessa testamentissa on avoimia kysymyksiä, mutta ei suostunut hyväksymään näin yksinkertaistettua selitystä ylösnousemuksesta.
Sen sijaan apulaisprofessori Aejmelaeus itse aiheutti teologisen kohun ja väittelyn joulun alla 1987 todettuaan, että Jeesuksen neitseellinen syntymä Mariasta pohjautuu pakanallisiin antiikin sankarikertomuksiin. Hänen mukaansa joulun tarina oli vain mukava satu, eikä teologisesti vakavasti otettava. Aejmelaeus vastusti vuoden 1988 tienoilla ankarasti useissa artikkeleissaan neitseestäsyntymisselitystä. Haastattelussa vuonna 2013 hän kuitenkin katsoo, että asiasta ei ole todellista tietoa, mutta hän ei kuitenkaan kiistä sitä.
Wikipedia
Raamatun todenperäisyys tuntuu olevan kiinnostuksen kohteena monille tutkijoille jotka eivät siihen usko tai laittavat ainakin epäilyksen alaiseksi. Hyvä kysymys on, että miksi he sitten viettävät aikaansa ja energiaansa sellaiseen mitä pitävät totuuden vastaisena. Onko kysymyksessä saada myös Jeesuksen neitseestä syntyminen ja kuolleista ylösnouseminen niihin uskovien usko horjumaan, sillä nämä kaksi asiaa ovat koko kristinuskon ydin, jos ne eivät ole tapahtuneet niin silloin ei kristinuskolla ole mitään annettavaa koko ihmiskunnalle.
https://sites.google.com/site/juhven/apostolien-teot-ja-paavalin-toiminta
Kiitos Anne,on mielenkiintoista tutustua tekstiin. Mun sähköposti on ollut kotisvuillani monesti, totta että roskapostia tulee vaikka on suodatinkin.
Sen verran jo ehdin selata, että Qumranin ja Paavalin samuuksista muutama on noteerattu.. Muta nimeä Josefus tai Josephus ei pettymyksekseni löydy.
Myllykosken Jeesuksen hautamine on puhdasta spekulaatiota. Milenkiintoinen mahdollisiuus Jeesuksen tajuttomuudesta ja essealaisten parantajien (’enkelien’) roolista asiassa on aivan liian vähän tutkittu ja heppoisin argumentein ohitettu.
Kiitos Anne! Perille tuli – tuleeko ymmärretyksi?
Anne sanoitti jo auki asioita, joita itsekin olisin kirjoittanut: ”Kirja on helposti luettavaa ja asiat perustellaan ymmärrettävästi. Siis niin, että lukija itse voi arvoida johtopäätöksiä. Tällaista en on huomannut eksegeettien ennen kirjoittavan. Voisi kait sanoa, että tämä on professorin elämäntyö, sillä hän on ehtinyt tutkia Paavalia jo 50 vuotta.”
Kirja on todella perusteellinen tutkielma Paavalin kirjeistä linkitettynä hänen elämäänsä siltä osin kuin Apostolien teot siitä kertoo. Paavali tulee eläväksi ihmisenä, suruineen ja iloineen ja kipuineen.
Löysin kirjasta paljon uutta tietoa ja jouduin pohtimaan asioita, joihin en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota.
Oli ilahduttavaa pysähtyä sellaisiin kohtiin, joíden kanssa itse olen pähkäillyt. Ilahduttavaa siksi, että ensimmäisen kerran löydän arvovaltaista tukea tulkinnalleni kadotuksesta.
Rohkenen nostaa esiin pienen sitaatin ja poistan sen, jos on tarpeen.
Aejmelaeus kirjoittaa: ”Puhuessaan ”Kristuksen ristin vihollisista” hän toteaa yksinkertaisesti: ”heidän loppunsa on kadotus” (Fil. 3:18-19). Paavalin käyttämään käsitteeseen ”kadotus” ei voida automaattisesti sisällyttää muista Uuden testamentin kirjoista tulevaa helvetin ja ikuisen piinan ajatuksia. Sana viittaa pikemminkin tuhoutumiseen.”
Sama pätee kaikkiin Ut:n teksteihin. Kadotus pitäisi kääntää tuhoksi. Mikäli niin tehtäisiin, se mullistaisi kristillistä teologiaa perusteellisesti, koska moni itsestään selvänä pidetty oppirakennelma menisi uusiksi. Kuten se, että ihminen, joka ei usko Jeesukseen, joutuu helvettiin. Sellaista oppia ei löydy Jeesukselta sen enempää kuin apostoleilta.
Kalevi sanoi: ”Raamatun todenperäisyys tuntuu olevan kiinnostuksen kohteena monille tutkijoille jotka eivät siihen usko tai laittavat ainakin epäilyksen alaiseksi.”
Sanoisin ehkä mieluummin, että Raamattu itsessään on kiinnostuksen kohteena. Ikävä kyllä kun sitä alkaa tutkia, niin sieltä löytyy asioita, joita vain ei ole pilkuntarkasti sovitettavissa yhteen. Jossain vaiheessa on pakko hiukan antaa periksi täydellisistä varmuuksista tekstin yksityiskohtien suhteen.
Apt. t. on sikäläisen historiankirjoituksen kertomus siitä, miten kristinusko lähti voittoisasti liikkeelle. Paavalin kirjeet taas ovat aitoja, aitoihin tilanteisiin kirjoitettuja kirjeitä. Aika eri tehtävä. L.A. olettaa, että Paavalin kertomat asiat elämästään kirjeissään ovat faktaa. Eli kun sanoo, että suunnitteli lähtevänsä johonkin, tai 14 vuoden jälkeen meni sinne tai tänne tai oli 3 vuotta Arabiassa, nämä oletetaan faktaksi. Eli ajatus, että Paavali itse parhaiten ja luotettavimmin tietää mitä teki. Jos Apt. t. on ristiriidassa Paavalin itse ilmoittaman kanssa, silloin Paavalin faktat valitaan ja lähdetään pohtimaan, että mistä Apostolien tekojen painotuksesta ero kenties johtuu. Apostolien tekojen kirjoittajalla oli tehtävä kertoa se iso linja, ei kaikkia yksityiskohtia… Eihän historiankirjoitus voi olla yksityiskohdiltaa sama asia kuin henkilökohtainen kirje vuonna se ja se.
Tavallaan tämä todellisuus vahvistaa tekstien historiallisuutta. Jos kaikki olisi täydellistä, niin se olisi liian täydellistä ollakseen totta.
Se miksi aika monet eksegeetit tuntuvat sitten päätyvän kristinuskon perusajatusten hylkäämiseen, johtunee siitä ristiriidasta mihin joutuvat. Minun hypoteesini on, että moni eksegeetiksi päätynyt on ollut ennen jonkin sortin fundamentalisti, ja sitä taustaa vasten sitten pettymys on liian suuri, niin suuri että käännytään koko kristinuskon perusoppien vastustajaksi. En tiedä, onko noin, mutta ei tätä teoriaani kukaan ole vääräksikään väittänyt. Minusta L.A. ei ole ollenkaan ”pahimmasta päästä”. Aika jännästi tuo Wikipedia kirjoittaa hänen lausumistaan. Luennoilla en muista hänen ainakaan korostaneen noita ”kerettiläisiä” asioita, joita Wikipedia hänen nuoruudestaan(?) raportoi.
Mieluumminkin kuulin hänen puheessaan aina aidon Paavalin. Siis L.A. itsehän ei ole ollenkaan sellainen henkilö, joka puhuu Paavalin kärkevällä tyylillä. Päin vastoin. Mutta tuntui, että psykologista silmää kyllä löytyi roppakaupalla ainakin minun rähinöiden kuuntelemiseen. Ilmeisesti kaikki oli jo moneen kertaan kuultu, olettaisin.
Jätti aidosti tilan tehdä omat löydöt. Sitä voisi kutsua Pyhäksi Hengeksikin, sitä tilaa siis. Ei vahingossakaan minkäänlaista halveksintaa ”tosiuskovaisiin” tulkintoihini tai muiden muunlaisiin tulkintoihin. Tulkitsen että luotti, että kyllä tuo itse löytää ongelmat tuossa, kunhan miettii. Eihän se muuten voisi olla. Aika kauanhan siitä kyllä meni.
Sikäli tavallaan on pakko ottaa hänen psykologinen silmänsä Paavalinkin tulkinnassa vakavasti. Se tuosta kirjasta minua ehkä eniten jäi mietityttämään. Kuvaus Paavalista on aika hurja, mutta perustuu vain Paavalin omiin teksteihinsä, ja siihen, että tapahtumat laittaa aika janalle ja miettii mitä sen on täytynyt merkitä. Paavalihan kuvaa tunteitaan aikalailla.
Kuten tuon linkkisi takana ilmoitetaan, kiinnekohtia on olemassa, joilla kronologiaa voi ankkuroida, mutta aukottoman varmaa siitä ei kaiketi saa. En ole itse noita kronologioiden kiemuroita jaksanut tutkia, mutta kirjaa lukiessa en ainakaan huomannut erityisiä ristiriitoja, joita olisi tehnyt mieli haastaa.
Haluaisitko Kalevi lukea kirjaa ja kommentoida noita asioita siinä kontekstissa? Hyvin paljon uutta ja arvokasta oivallusta siinä on varmasti ”tosiuskovallekin”. Vahvistustakin kenties, kun jätät vain itsellesi sopimattomat lähtökohdat omaan arvoonsa.
Esimerkiksi uskon vanhurskaudesta kirja tulkitsee Paavalin ajattelevan hyvin perinteisesti. Mitäköhän Tapio muuten siitä osasta ajattelee? L.A. ei tunnu tulkitsevan ”vanhurskautta” ”oikeamielisyytenä”. Missä hän mielestäsi menee pieleen, vai meneekö?
Minulle riittää Kristuksen ylösnousemuksen loogiseksi todistukseksi se, että ”hauta oli tyhjä”.
Miksi se oli tyhjä? Juutalaisen selityksen mukaan hauta oli tyhjä, koska opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin. Jos he olivat varkaita, miksi he menivät rohkeasti kuolemaan uskonsa tähden, jonka tiesivät valheeksi. Siis ”varkausteorialta” on pohja pudonnut.
Toisen selityksen mukaan Josef Arimatialaisen puutarhuri siirsi Jeesuksen ruumiin muualle, etteivät pyhiinvaeltajat sotkisi hänen salaativiljelmiään. Mutta minne hän siirsi Jeesuksen ruumiin? Juutalaiset olisivat helposti voineet kumota opetuslasten ylösnousemususkon näyttämällä paikan, jonne Jeesuksen ruumis oli siirretty. Eivät pystyneet näyttämään edes paikkaa, puhumattakaan ruumista. (Myllykosken gehenna olisi ollut mahdollinen paikka, muttei siellä Jeesuksen ruumista ollut. Ei ainakaan kukaan näyttänyt sitä: Tässä lepää jumalanpilkkaaja Jeesus Nasaretilainen). ”Siirtoteorialta” on siis pohja pudonnut.
Jeesuksen hauta oli tyhjä. Kaikki mahdolliset haudat olivat tyhjiä. Jeesuksen ruumista ei niissä ollut.
Mutta olisiko Jeesus ollut sittenkin valekuolut, tullut tajuihinsa haudassa, jonne hänet oli pantu ja lähtenyt jonnekin salaiseen paikkaan (vaikka Qumraniin)? Se ei ollut mahdollista, koska sotilaan keihäänpisto Jeesuksen kylkeen ristillä todisti, että Jeesus oli todella kuollut. Kyljestä vuoti verta ja vettä eli verihera oli jo erottunut, kuten kuolleilla on. ”Valekuolemateorialta” on siis pohja pudonnut.
Opetuslasten ylösnousemususkon herätti enkelin ilmoitus: ”….ei Hän ole täällä.” Usko vahvistui, kun Kristus ilmestyi opetuslapsille, ensin Pietarille jne. kerran jopa 500 veljelle samanaikaisesti. Näkivätkö opetuslapset harhoja, hallusinaatioita? Psykologisesti ei voida todistaa, että 500 miestä (ynnä naiset, joita ei kelpuutettu todistajiksi) näkee saman hallusinaation samanaikaisesti. Ylösnousseen ilmestyminen on reaalinen (ei irreaalinen hallusinaatio) tapahtuma. Opetuslasten koolla ollessa Ylösnoussut tuli läpi seinien ja Häntä saattoi koskettaa. Jos näkö ja kuulo (Maria M. tunnistti Jeesuksen äänestä) pettävät helposti, tuntoaistia ei mikään petä.
Ylösnousseen ilmestymisissä on vielä eräs vähälle huomiolle jäänyt seikka, nimittäin Hän saattoi olla ”samanaikaisesti” kahdessa eri paikassa. Tämä on mahdollista vain jos ylösnousemuksessa polaarisuus (A-B-AB) on kumoutunut ja ylipolaarisuus vallitsee. Ylösnoussut on panenteistisesti läsnä polaarisen todellisuuden kaikkisa tiloissa ja hetkissä, täällä ja tuolla, nyt.
Luominen on ikuisuudesta aikaan, ja uusi luominen ajasta ikuisuuteen. Sen kertoo meille tapaus Jeesus Kristus: neitseestä syntynyt ja kuolleista ylösnoussut.
”Luominen on ikuisuudesta aikaan, ja uusi luominen ajasta ikuisuuteen. Sen kertoo meille tapaus Jeesus Kristus: neitseestä syntynyt ja kuolleista ylösnoussut.”
Hyvin kiteytetty, näinhän se on, aika jota elämme on välimuoto kahden olomuodon välillä, ennen tätä tuntemaamme elämää ja tuntemamme elämämme jälkeen.
”Haluaisitko Kalevi lukea kirjaa ja kommentoida noita asioita siinä kontekstissa? Hyvin paljon uutta ja arvokasta oivallusta siinä on varmasti ”tosiuskovallekin”. Vahvistustakin kenties, kun jätät vain itsellesi sopimattomat lähtökohdat omaan arvoonsa.”
jouko-kauppinen@hotmail.com
En tiedä mitä tuo termi, ”tosiuskova tarkoittaa”, eihän siinä voi olla kuin kaksi vaihtoehtoa, joko uskoa tai sitten ei.
On otettava kantaa siihen, kokiko Jeesus neitseellisen syntymisen ja nousiko Jeesus kuolleista, jos nämä tapahtumat uskoo niin silloin uskoo Raamatun olevan Jumalan ilmoitusta.
Se, että onko tässä ilmoituksessa sellaisia kohtia joita ei voida todistaa aukottomasti ei tee pääasioita tyhjäksi. Löydetyistä kaivauksista tulee jatkuvasti lisää todistusaineistoa liittyen Raamatun kertomuksiin. Toinen asia ovat profetiat jotka ovat toteutuneet hämmästyttävän tarkasti.
Raamattu varsinkin uusi testamentti pitää lukea ajatuksella useaan kertaan ennenkuin se alkaa valjeta sillä tavoin miten kaikki sai alkunsa ja miten kaikki loppuu. Tämän kommentin lainattu alkuosa kertoo kaiken olennaisen.
Anne: ”Esimerkiksi uskon vanhurskaudesta kirja tulkitsee Paavalin ajattelevan hyvin perinteisesti. Mitäköhän Tapio muuten siitä osasta ajattelee? L.A. ei tunnu tulkitsevan ”vanhurskautta” ”oikeamielisyytenä”. Missä hän mielestäsi menee pieleen, vai meneekö?”
Vanhurskaus tarkoittaa ymmärtääkseni hyväksyntää Jumalan puolelta. Sama asia sisältyy Paavalin teologiassa kreikan dike-sanan johdannaisiin: oikeus (dike), mistä oikeamielinen, oikeudenmukainen. Tässä mielessä on lähinnä hifistelyä käyttääkö oikeamielisyyttä tai vanhurskautta.
En siis jaksa hifistellä sanoista vanhurskaus tai oikeamielinen, kun ilmeisesti ymmärrän asian melko samoin kuin LA. Snobismi on ärsyttävää väärässä kohdassa 🙂
Annea lainatakseni: ”Jätän aidosti tilaa tehdä omat löydöt. Sitä voisi kutsua Pyhäksi Hengeksikin, sitä tilaa siis.” Näin on viisasta tehdä, koska en usko kenelläkään elossa olevalla ihmisellä olevan oikeaa oppia. Ja kun ei ole oikeaa oppia, on jätettävä tilaa vuoropuhelulle. Mitä enemmän olen itse pohtinut, sitä enemmän tiedän tietämättömydestäni. Näin katson päässeeni ainakin pidemmälle kuin ne, jotka varmasti väittävät tietävänsä.
.
Sain tekstin mutta en saa sitä auki!!!! Hauska sattuma ,että juuri ennenkuin Anne uutisoi tästä, niin olin hyvin hyvin pitkästä aikaa luekenut läpi Paavalin kirjeet ja aika perusteellisesti ilman kiirettä . Huomasin että niitä on mielenkiintoista lueskella vain kirjeinä, siis ”unohtaa” kristillinen ennelta ymmärretty viitekehys.
Mielenkiintoista on myös se miten paljon Paavali puhuu rahankeräyksistä. Kirjeet muistuttavat jopa moderneja kerjäyskirjeitä. Miksikähän näin? Onko sellaisella jotain tekemistä hänen suhteestaan Jerusalemin ”pilareihin”?Ilkeästi sanoen : Raha rauhoittaa! Auttoiko se vahvistamaan hänen arvovaltansa apostolina?
Että Paavali todellakin oli historiallinen henkilö on aivan selvää. Ja kytkös Pietariin, Johannekseen ja Herran veljeen Jaakobiin luo ketjun joka päätyy Jeesukseen .On itse asiassa huimaava jos joskus on epäillyt sitä että Jeesus ylimalkaan on ollut olemassa.
Lopullinen kysymys on :kuka ja mitä tämä Jeesus oli?
Kiitos mainiosta keskustelusta jokaiselle. Tätä oli ilo lukea.
Markku, mun moka. Laitoin spostia. Tuo keräys-pohdintasi on hyvinkin L.A:n linjoilla. Hän pohtii sitä paljon kirjassaankin. Se on aika tärkeä johtolanka laajemminkin. Minua jäi siinä kertomuksessa mietityttämään yksi toinen puoli, mutta en viitsi nyt paljastaa juonta etukäteen. Palataan asiaan, kun olette ehtineet lueskella.
Atso E: Keihäs ei todista mitään, sen ei ole tarvinnut ylettyä sydämeen ja sitäpaitsi kyseessä on voinut olla terapeuttinen toimenpide,sillä keuhko pääsi hengitämään kunkeuhkopussiin kerääntynyt veri ja vesi valui ulos. Kuolleesta ei muuten valu verta…
Mutta keihäs-Loginus saattoi olla symboliikkaakin, tiedäthän, että Julius Caesaria kylkeen pistänyt petturi oli Cassius Longinus.
Mirhan ja aloen arvoituksessa on arvoituksen ratkaisu.
Laitoin linkin L.A.:lle tänne keskusteluumme ja hän lähettää terveisiä kaikille: ”seuraan kiinnostuneena keskustelua ja otan kaiken siinä ilmenevän palautteen kiitollisena huomioon. ”