Kesäteräteologisia mietteitä 18. Suunniteltu vaiko kaaos

(Kesäteräteologiset mietinnöt jatkuvat viime kesän numeroinnin mukaan. Varoitus: toistoa voi tulla, mutta niinhän uskonnoissakin. Ja niissä sitä vasta onkin)

Kaaosta koko universumi. Elämä on yksi kaaoksen seuraus täällä maapallolla, joka sekin on ollut, on ja tulee olemaan kaaoksen kourissa. Kotini ja toimistopöytäni on tuolloin tällöin kuin kaaoksen demonstraatio. Monilla oma elämä ja talous on kaaoksessa. Mitä enemmän on parametrejä ja funktioita, sitä varmempaa on kaaoksen ilmaantuminen.

Jos on universumi silkkaa kaaosta, ei se koko tapahtumasta mitään tiedä, kun sillä ei ole tietoisuutta eikä sitä myöskään missään muualla kuin täällä maapallolla ole havaittu. Kaaosta se on vain mielessämme, joka evoluution myötä on tottunut hahmottamaan järjestyksen. Uskonnotkin syntyivät kaaoksen hallitsemiseksi. Uskontoja käytetään edelleenkin monin paikoin joukkojen hallinnan välineenä.

Me ihmiset emme yleensä kaaoksen mekanismia juuri havaitse. Se tapahtuu niin hitaasti. Meille on syntynyt harha järjestyksestä luonnossa. Tämä nykyinen luonnonjärjestys on säilynyt suhteellisen vakaana jo kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia, vaikka ilmasto onkin vaihdellut rankastikin. Mutta kehittyneelle elämälle tämä maapallomme on ollut jo miljoonia vuosia sopiva paikka. Aluksi, neljä miljardia vuotta sitten, oli toisin. Tellus oli jatkuvan meteoriittipommituksen alaisena. Kylmä, ilmakehätön ja tyly paikka. Sitten tuli sattumalta joku vähän isompi kivi ja räiskäisi osan maata taivaalle, josta möykystä tuli kuu, joka tasapainotti maan liikkeen ja sai aikaan edellytykset elämälle. Niitäkään ei olisi tullut, ellei ilmeisesti olisi muutama likainen lumipallo törmännyt ja tuonut vettä. Elämä maapallolla on silkkaa kaaoksesta seurannutta sattumaa. Lyhyt periodi kaaoksen keskellä.

Ja koko elämä on samanlaista kaaosta, epäjärjestystä, näennäistä järjestystä ja eri lajien syntymää ja kuolemaa, tappamista, syömistä ja hävitystä. Koko elämä on hävityksen historiaa. Me emme vain näe sitä, vaikka olemme itsekin osa sitä. Me emme ole olleet tällaisia aina, emmekä tule olemaan. Kaikki on muutoksessa, vaikka hitaassa. Meillä on alku ja loppu ja sen välillä tapahtuu muutoksia, halusimme tai emme.

Samoin universumi. Sekin on jatkuvassa muutoksessa. Tuolla jossain syntyy jatkuvasti uusia mustia aukkoja, kun tarpeeksi iso tähti polttoaineensa loputtua romahtaa kasaan. Tai sitten toiset räjähtävät supernovina ja syöksevät aineensa käsittämättömän laajalle alueelle ja synnyttävät uusia taivaankappaleita – ja mahdollisesti uutta elämääkin. Oma Linnunratamme on törmäillyt ja törmäilee edelleen muiden galaksien kanssa, kuten Jousimiehen kääpiöellipsigalaksin kanssa. Aikanaan se tulee törmäämään Andromedan kanssa. Galaksit ovat nekin kaaoksen kourissa, vaikka valtavia ovatkin. Linnunradan läpimitta 200.000 valovuotta. Siis valon matka tuon ajan kuluessa. Ja tämä on vain yksi sadoista miljoonista galakseista. Kaikki kaoottisessa kierteessä, törmäämässä toisiinsa – ja myös etääntymässä toisistaan.

Elämän ja luonnon monimuotoisuus ja monimutkaisuus näyttää suunnitellulta. Eipä ihme, että on keksitty pseudotieteen haara sellainen kuin ”älykäs suunnittelu”. Ja ismi nimeltä kreationismi. Mutta kuka tai mikä on suunnittelija? Mielenkiintoisesti ID, siis älykäs suunnittelu, jättää vähälle huomiolle suunnittelijan, joka siis tietysti on jumala. Kun puhutaan tieteen sanakääntein, ei sovi puhua entiteetistä, josta ei ole mitään suoraa havaintoa, ei todennetta, eikä ole mitattavissa.

Jos on sattunut syntymään sopuisaan, lauhkean vyöhykkeen maahan, näyttää elämä kauniilta ja kaikki tarkoituksenmukaiselta. Varsinkin, jos ei ajattele luonnossa olevaa jatkuvaa selviytymiskamppailua, parasiitteja, loisia, loispistiäisiä ja muita mukavia otuksia. Auringon nousu ja lasku esittävät usein järjettömän kauniita näkyjä. Pilvet tekevät toisinaan majesteettisia ilmestyksiä taivaalle. Puut, kukat ja niityt tuoksuvat hyvältä. Koivun klapeilla lämmitetty sauna tuoksuineen ja saunajuomineen kesämökkirannassa on kuin paratiisin esihuone. Elämä näyttää kauniilta. Aivomme ovat sopeutuneet näkemään esteettisiä arvoja aivan samoin kuin olemme sopeutuneet erottamaan hyvän ja pahan. Erotamme kauniin rumasta. Mutta kaikki se on vain tulosta tuhansien vuosien aikana vakiintuneista kulttuurisista arvotuksista.

Maailmassa on yli 10 000 uskontoa ja lähestulkoon jokainen niistä väittää olevansa ainoa oikea. Uskonnot, joita kansat ja kansanvillitsijät ovat keksineet itselleen järjestystä ja hallintaa luomaan, ovat aiheuttaneet nekin kaaosta. Maailmassa on käyty lukuisia ja käydään edelleenkin sotia, joissa eri uskonnot ottavat mittaa toisistaan ja oikeasta totuudesta. Yhteisöllinen yhteistyö on mahdotonta toistensa kanssa riitaisten lahkojen ja uskontojen välillä. Se, minkä piti tuoda järjestystä, toikin epäjärjestystä.

Elokuvassa ”Flight” (Robert Zemeckis) harvinaista pehmytkudossarkoomaa sairastava potilas toteaa, että Jumala valitsi hänet. Kun häneltä kysytään, uskooko hän siihen, hän huudahtaa, että ”totta hitossa. Jos et usko Jumalaan, olet tyhmä. Kun tajuat, että Jumala luo sattumanvaraiset asiat, elämäsi on helpompaa. Me yritämme hallita koko ajan sitä mitä meille tapahtuu. Bull shit.” Samassa elokuvassa pakkolaskussa loukkaantunut perämies toteaa, että se oli Jumalan ihme. Elämän ihme, vaikka neljä matkustajaa kuoli. Keskilaatuisessa viihde-elokuvassa aika hyvin sanoitettua kaaoksen ilmentymää. Emme hallitse suurinta osaa mitä tapahtuu. Sattumat me käännämme helposti tarkoitukseksi tai merkitykseksi. Jumalan tai kohtalon. Sama se. Elämme luomassamme tarinassa, joka vaihtuu kulloinkin.

Universumilla ei ole tarkoitusta. Ei maapallon elämälläkään. Me itse olemme luoneet tarinan tarkoituksesta. Me olemme kaaoksen lapsia, jotka yritämme muodostaa kaaoksesta merkityksiä, järjestystä ja suuntaa. Siksi olemme keksineet myös uskonnot. Niiden avulla on helpompi hahmotella merkityksiä ja tarkoitusta elämälle. Mutta JOS Jumala olisikin luonut tämän kaiken, sopisi kysyä, mikä tarkoitus tällä on kaikelle tälle valtavalle vaivannäölle.

Universumi on kaoottinen kuten on elämä epästabiililla maapallolla. Elämä on paitsi kaunista ja lumoavaa, myös erittäin vaarallista. Hengenvaarallista suorastaan. Kaaoksen vuoksi saatan koska tahansa kuolla liikenneonnettomuudessa, salamaniskuun, tulvaan, tsunamiin, hirmumyrskyyn, purkautuvasta tulivuoresta lentäneeseen, tulikiveen, alas syöksyneen lentokoneen alle, mielenhäiriöisen uhrina, odottamattomaan sairaskohtaukseen, sydänpysähdykseen, epäonnistuneeseen leikkaukseen, myrkkykäärmeen puremaan, pedon hampaisiin ja niin edelleen. Lähiavaruutemme on tiettävästi sen verran stabiili, ettei tappaja-asteroidia tarvitse ihan heti odottaa, mutta sellainen törmää ennen pitkää maapalloon.

Huonosti suunniteltu maapallo ja universumi. Tai sitten vain täysin tarkoituksetonta kaaosta, johon me olemme keksineet itse tarkoitukset. Ja jumalat täyttämään järjestyksenkaipuumme. Mutta mielenkiintoistahan tämä kaikki on. Jos ei olisi itse keksittyjä tarinoita ja tarkoituksia, olisi elämä hiton tylsää.

Kaaoksen turbulenssissa asiat muuttuvat nopeammin kuin tyvenessä. Koronaviruksella ei ollut aluksi juuri vaikutusta kirkosta eroamisen määriin, mutta tilanteen jatkuessa eroluvut alkoivat pudota ja huhtikuussa kävikin niin että eroajia oli lähes 10 % vähemmän kuin vuonna 2015, joka oli heikoin huhtikuu viime vuosikymmenellä.

Ikä- ja sukupuolijakaumissa ei näy kovin merkittäviä muutoksia, joten ilmeisesti koko yhteiskunnan hidastuminen näkyy myös eroakirkosta.fi:n tilastoissa tasaisena laskuna. Tässä koronan hidastamassa yhteiskunnassa myös kirkkoon liittyminenkin on vähentynyt suunnilleen samaa tahtia. (Tiedot: eroakirkosta.fi)

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

13 kommenttia artikkeliin ”Kesäteräteologisia mietteitä 18. Suunniteltu vaiko kaaos”

  1. Mielenkiintoista, että kaaoksesta tulee järjestys.

    Oletko koskaan kuullut entropian laeista? Vai eikö ateistille kelpaakaan luonnonlait?

  2. Tämä järjestys, jonka me näemme ja koemme sellaiseksi, on vain osa kaaosta. Lyhyt periodi siinä ja meille ihmisille järjestyksenä näyttäytyvä.

    Miksi kuvittelet, etten olisi tietoinen entropiasta? Olenko jotenkin tai jossain ilmaissut epäileväni luonnonlakeja..? Mutta kun universumin aika ei ole meidän ihmisten aikaa. Universumin mitassa tämä maapallon elämä on lyhytaikainen ilmiö ja meidän sivilisaatiomme aika vain silmänräpäyksen mittainen aika universumin mitassa. Kuten jo tekstissä totesin, on kaikki muutoksessa. Se tapahtuu vain niin hitaasti, että emme kykene havaitsemaan sitä. Me kykenemme havaitsemaan vain esim. teknologian, lääketieteen ym. sivistyksellisen kehityksen ja muutoksen, mutta nekin ovat vain pikkuhitunen kaiken muutoksessa.

    Entropia toteutuu niin, että aikaa myöten, useiden miljardien vuosien kuluttua, on koko universumi pelkkää kylmää ja tyhjää pimeyttä. Ei ainuttakaan tähteä eikä ainuttakaan yön valopilkkua. Mutta olkaamme huoletta. Meistä ei ole siinä vaiheessa ollut miljardeihin vuosiin muistoakaan…

  3. Voi Yki, Yki, kerro tällaiselle typerälle fudulle, miten kaaoksesta saadaan aikaan edes 1000 miljardissa vuodessa äärimmäisen tarkasti yhteensopivat luonnonvakiot ja -lait, jotka ovat mahdollistaneet nykyisen maailmankaikkeuden? Sattumalta?

    Ehkä kannattaisia tutkia uudelleen em. tosiasiat.

    Apuna voisi olla esim. seuraava johdanto aiheeseen
    https://www.youtube.com/watch?v=BljrAME1LLw

  4. Kari tekee tavallisen ajatusvirheen. Koska Elämä on syntynyt ja sopeutunut olemassa oleviin olosuhteisiin, niin totta kai kaikki hienosäätö tukee elämää ei siitä voi lukea lumisen tarkoituksenmukaisuutta. Olosuhteet ovat tehneet mahdolliseksi meidän tuntemamme elämän, joka on hiilipohjainen. On todettu ,että on aivan mahdollista syntyä elämää joka pohjautuu johonkin muuhun alkuaineeseen niin kuin piihin jos olosuhteet ovat muuten suotuisat.

    Koska tunnemme vain maapallon elämänmuodot , niin meille on hyvin vaikeata kuvitella muunlaisia . Ongelmaksi tullee se, mitä tarkoitamme elämällä?

    Ehkä jossakin on kokonainen planeetta jolla on tietoisuus ja kyky sekä objektiiviseen luonnon tutkisteluun että itsetutkisteluun. Sellaisella voisi olla puhdas itseriittoinen tietoisuus joka on tyytyväinen olemiseensa sellaisenaan . Tai sellainen voisi luoda sateliitteja tutkimaan maailmankaikkeutta. Emme tiedä .

  5. Vaan kun kaikkeuden vellovasta kohinasta erottuu yksikin signaaliääni / yksi ohikiitävä harmonia, yksi sinitiainen vaientaa pääni / se riittää uskonelämääni / aikansa, joskus pidempään-i.

  6. Ehkä ja ehkä.

    Yki, eivätkö nuo luonnonvakiot ja -lait pidäkään paikkansa? Oletko löytänyt jotain muita, jotka kumoaisivat ne?

  7. Yki ”Tämä järjestys, jonka me näemme ja koemme sellaiseksi, on vain osa kaaosta.”

    Kysyin miten kaaoksesta saadaan aikaan tuon klipin esille tuoma järjestys?

  8. Onko se järjestystä vai osa kaaosta? Onko se, jonka ME koemme järjestykseksi oikeasti järjestystä vaiko vain yksi osa universumin kaaosta?

    Onko tämä universumin näennäinen järjestys ja elämä maapallolla vain kaaoksessa syntyneiden sattumanvaraisesti syntyneiden sopivien olosuhteiden tulos?

    Tiedossa on, että aurinkokunta on syntynyt joku 4 miljardia vuotta sitten. Tiedossa on myös se, että sillä on loppu. Aurinko nielaisee maapallon tietyn ajan kuluttua, se muuttuu punaiseksi jättiläiseksi polttoaineen loppuessa ja sittemmin siitä tulee musta kääpiö. Pelkkä pimeä möykky avaruudessa.

    Aurinkokin on vain osa universumin jatkuvaa kaaosta.

  9. Ehkäpä entropia antaa ratkaisun: kaaoksesta ei tule järjestystä.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.