Kahdeksannen käskyn ”jeesustelua” – taikka sitten ei

Pääministeri Juha Sipilän mielestä eduskunnassa rikotaan Raamatun kahdeksatta käskyä.

Mitä hän tuolla tarkoittaneekaan. En ihan ymmärtänyt. Olen miettinyt ja silmissäni nähnyt lentäjän kääntävän koneensa Naantalin Kultarannan yläpuolella ja katoavan horisonttiin. Alhaalla odotteli vierasta presidentti Niinistö, joka oli todennut lentäjäveijarin aamuisen puhelun sisällön vaatineen häneltäkin vähän valtio-oppineiden mielipiteen kuulemista. Lentäjä kun oli kertonut kuulleensa ja soitelleensa valtio-oppineille. Keskustelujen sisältö lienee liittynyt toisen puolueen demokraattisen äänestystuloksen epämielyttävään viestiin kansalta eli äänestäneiltä.
Tuo lentäjän paperille kirjoittama viesti olisi Niinistölle kelvannut mutta lentäjän tapaaminen oli vähän sopimatonta. Näin hän asiaa myöhemmin selitti.

Rikottiinko tuossa kaarroksessa muutakin kuin kahdeksatta käskyä. Voi olla että seitsemännessäkin olisi ollut lukemista eikä selityksenkään lukeminen olisi ollut pahitteeksi.

Juha Sipilä puhui erityisesti kahdeksannen käskyn noudattamisesta ja liitti sen eduskunnan toimintaan.

(Kuva Iltalehden)

Rauhan Sanan kesäjuhlilla Kokkolassa seurakunnan kirkon edessä istua pönötti kolme poliitikkoa puhumassa politiikkaa.

Sosiaalidemokraattinen Jutta Urpilainen risti tutusti kaulallaan ja kristillisdemokraattinen Peter Östman sekä pääministeri Juha Sipilä. Östman ja Sipilä tunnetusti rauhansanalaista lestadiolaista juurta hengelliseksi kodikseen tunnustaen. Urpilaisen osalta olen avoin monenmoisille tulkinnoille.

Sipilä ripitti ”laumaansa” ylenkatsovalta paikaltaan joidenkin sitä nimittäessa ”jeesusteluksi”. Mitä sillä siis oikeasti tahtoikaan sanoa, tämän koko episodin juurta jaksain tuntiessaan ja tietäessään sisimmässään.

Jotenkin minusta tuntuu, että kirkossa hurskasteltiin herätysliikkeen henkeä haistellen. Kalasteltiin hyväksyntää politiikalle, jossa totuutta ei enää olekaan tarkoitus sanoa vaan säilyttää valta ja osin anastaakin sitä siitä itse hyötyen. Kun mittailee muiden omaatuntoa niin usein ahdistus on omassa puserossa.

Jäikö siis puhuja kiinni itse teossa. Mahtoikohan pääministeri saattaa jonkun huonoon maineeseen taikka panetella ja peräti pettää. En tiedä enkä lähde arvailemaan. Yleensä myös uskovalla on taipumus omanlaiseensa totuuteen. Se ei lainkaan tee toisenlaisesta totuudesta yhtään sen arveluttavampaa eikä siinä rikota edes kahdeksatta käskyä.

Joskus vain tuntuu, että muisti on puhujalla riittävän lyhyt, jotta voi päätyä johtopäätökseen häntä väärinymmärtäneistä kuulijoista, jotka raakalaisuuttaan sen tekevät jopa tahallaan.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Mitä se on?
Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme valehtele lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele tai saata huonoon maineeseen, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää ja käännämme parhain päin.

Jotta ymmärtäisi mistä tämä pääministeri Juha Sipilän ponnekas kahdeksannen käskyn omakohtainen ripitys toisille johtuu olisi hyvä tutustua siihen seitsemänteen käskyyn.

Älä varasta.

Mitä se on?
Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme anasta lähimmäiseltämme rahaa tai omaisuutta emmekä saata sitä itsellemme petollisella kaupalla tai vääryydellä, vaan autamme häntä enentämään ja varjelemaan omaisuuttaan ja elatustaan.”

Tulkitsen tässä tapauksessa politiikan niin, että kahdeksannessa käskyssä Juha Sipilä näkee oikeuden olla aina erehtymätön ja oikeassa. Tietenkään takinkääntö ei ole koskaan toiselta päättäjältä pois mutta poliittisessa genressä ennen vaaleja kalastellaan ääniä. Se on kuin Jeesuksen vettenpäällä kävelyä, voi teitä epäuskoisia. Minä en teitä petä, jos minua äänestätte eikä minun uskoni siitä miksikään muutu, kun valtaan pääsen.

Minusta tämä on muutoinkin tyypillistä uskovien, siis oikein uskovien puhumaksi eli katsotaan sieltä Jeesuksen saappaista omaa tilaansa ja tutkitaan omia tuntemuksia. Käskyjä rikkova kaveri on poliitikolle lottovoitto. Valta kasvaa vaikka valehtelemalla mutta siinä ei tarvitse mitata omaa totuuttaan vaan naapurin valheita. Mitäs muuta se on kuin varastamista oman hyvän lisäämiseksi.

Ihan oikeasti. Käskyt on kirjoitettu minulle kuultaviksi. Omakohtaiseksi opiksi ja ojennukseksi.

Minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansiin polviin niille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.”

Virsi 310

”Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on. Emme kauhistu vastustajaamme.”

Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.

tuomo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Kahdeksannen käskyn ”jeesustelua” – taikka sitten ei

  1. Hyvä kirjoitus, johon ei ole mitään lisättävää. Ei edes minulta, joka väen vängällä koetan olla erimielinen 🙂

  2. Mitäpä sitä erimieliseksi alkamaan vaikka onkin vain mielipiteeni. Olen saanut palautetta melkoisen korkealtakin taholta. En ihan taivaasta mutta ihan siitä portilta politiikaan huipulta. Hänelläkään ei ollut asiaan vastaansanomista. Se minut kyllä yllätti.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.