Jumalasta

Mietteitäni Jumalasta Raamattu osviittana.

Missä Jumala yksiselitteisesti on?

” Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: ”Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi”, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.” (Ps. 138: 7-12)

Uskovaiset ainakin TV7:n ohjelmien mukaan väittävät  Jumalan olevan heillä ja monet muutkin uskonlahkot väittävät, että Jumala on vain ja ainoastaan heidän joukossaan.

Faktisesti Jumalan olemassaolosta vain joissakin paikoissa: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,—”

Tässä Jumala siis sanoo olevansa vain niitten luona, joilla on särjetty ja nöyrä henki, mutta ei esimerkiksi käsittääkseni ylpeiden.

Tuossa Jumala kuitenkin tekee läsnäolonsa riippuvaiseksi ihmisen olotilasta, mikä minun ymmärtääkseni ei ole Jumalan luonnonmukainen olotila, joka käsittääkseni ei tee eikä voi tehdä Hänen läsnäoloaan ihmisestä riippuvaikseksi.

Paavali muodostaa käsityksensä Jumalan olemisen kokonaan ihmisestä riippumattomaksi, kun hän kirjoittaa ” Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,  että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää –

hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme…” (Ap.t. 17:26 – 28…)

Tuohon on minunkin ainakin omasta mielestäni helppo yhtyä:

Hänessä me elämme ja olemme, joku tulee siitä tietoiseksi – joku ei!

by