Jumalan deletointi partiolupauksesta

Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa, toteuttaa (ikäkauteni) ihanteita ja olla avuksi toisille.” Näin kuuluu nykyinen partiolupaus. Nyt sitä ollaan uudistamassa. Maailma muuttuu, eikä ”koti, uskonto, isänmaa” ole enää itsestään selvyys – tai ainakaan uskonto. Koska maamme on sekulaaristunut, pitänee partionkin seurata mukana, sen vetäjien mielestä ainakin. Jumala halutaan poistaa tuosta lupauksesta. Ilmeisesti uskonnollinen kasvatus toiminnasta myös. Toimintaan halutaan mukaan myös muun uskoisia ja uskonnottomiakin, kun tosiasiassa kirkkoon kuulumattomien osuus uusista ikäluokista koko ajan kasvaa ja jäsenhankinta sen myötä tulisi hankaloitumaan.

Tästä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu Arto Kaarma Ylen 30.1. uutisen mukaan on huolissaan. Hänen mielestään yhtymän tulisi tarkastella partion lupausuudistusta ja ottaa siihen kantaa tai saada selvitys asiasta. Jumalan poistaminen partiolupauksesta kun vähentäisi lasten ja nuorten tietoisuutta Jumalasta. Seurakunnan tulisi pyytää selvitystä partioliikkeeltä, miten se aikoo tukea evankelisluterilaisen kirkon ja partion yhteistyötä sekä tunnustuksellisen uskontokasvatuksen tilaa partiossa. On tässä tietty seurakunnalla oma sanansa sanottavanakin. Seurakunnat nimittäin rahoittavat lippukuntia.

Partioon on kuulunut aina uskontokasvatus. Sen maailmankatsomukseen on kuulunut olennaisena osana usko Jumalaan, korkeampaan voimaan, johon aina voi turvautua, kun omat keinot, eivätkä partiossakaan opitut taidot riitä. Lienee tulevan ns. ristivetoa seurakuntien ja partion välillä, jos tai kun jälkimmäisellä alkaa olla kiinnostusta sekularisoitumiseen. Partio on silti itsenäinen järjestö (ulkomaisista sidonnaisuuksista en tiedä), jota tukee myös Opetus- ja kulttuuriministeriö veikkausvaroista.

Sudenpentujen, siis ikäkauden 7 – 9 v. partiolaisten lupaus, kuuluu näin: ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, toteuttaa sudenpentujen lakia ja olla toisille avuksi joka päivä.” Minulla, kuten monella muullakin varmaan sudenpennut -käsite on tullut tietoisuuteen ensimmäiseksi Aku Ankasta. Akun veljenpojat ovat sudenpentuja. Mutta koko Aku Ankasta saa etsimällä etsiä, vaikka joka ainoan vuosikerran kävisi läpi, edes yhtä mainintaa Jumalasta tai hengellisyydestä (tämän kirjoitettuani sain tietää, että eräässä Akun Iineksen naimisiinmenokuvitelmassa kuulemma oli kuvattuna kirkko). Ankka-lehti on ollut aina sangen uskontoneutraali, ellei peräti tyyten uskonnoton.

Partion nettisivulla lukee: ”Partio on kaikille avoin harrastus kieleen, uskontoon ja taustaan katsomatta”. Nykyisen lupauksen voimassa ollessa tuo lause kuulostaa hieman falskilta. Mikäli Partio todella haluaa avautua kaikille katsomuksesta ja uskonnosta riippumatta, on sen todellakin syytä muuttaa partiolupaustaan ja kasvatuksen eetosta. Koska Partio ei kuulu kirkon organisaatioon ja sitä yhteiskuntakin rahoittaa, niin pitäytyköön se omissa sinänsä hyvissä toimintamuodoissaan ilman uskontokasvatusta. Jos seurakunnat eivät ole tyytyväisiä Partion uskontoulottuvuuden häviämisestä, niin minkäs sille sitten. Ei oman paikkakunnan lippukuntaa tarvitse tukea. Tehköön selväksi yksinkertaisen asian: jos ei Jumalaa, ei myöskään rahaa. Ei se muuta tarvitse.

Uutinen Partion uudistushankkeesta oli jo viime huhtikuussa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

5 kommenttia artikkeliin ”Jumalan deletointi partiolupauksesta”

  1. Minun aikanani partiolupaus kuului :

    -”Lupaan parhaan kykyni mukaan täyttää velvollisuuteni Jumalaa Isänmaata ja Kotia kohtaan , auttaa muita , ja noudattaa partiolakia”.

    Pidin sitä jopa iltarukouksena pitkän aikaa. Mielestäni on parempi luvata täyttää velvollisuus kun yrittää rakastaa jotakin. Rakkaus-sana vaatii tuntemuksia , eikä niitä ole helppo puristaa esiin. Velvollisuuden täyttäminen on siitä parempi lupaus että sitä voi aina yrittää täytää , tuntui miltä tuntui. Sitäpaitsi jos joskus onnistuu täyttämään velvollisuutensa niin siitä saa hyvän mielen ja puhtaan omantunnon. Kun vaaditaan rakkautta, niin sitä ei koskaan tiedä jos se riittää.

  2. Rakkaus ei ole tunne, Rakastuminen on tunne ja hellät tunteet jne.

    Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi ei ole pelkkä tunnetila vaan tahtotila.

  3. Että rakkaus on tahtotila? Tämä on kyllä uusi näkökulma rakkauteen. Tai ei ihan uusi. Rakkaudesta tosiaankin puhutaan myös käskyissä. Esimerkiksi käskyssä rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Siis että tahdon ponnistuksella pitäisi voida ohjata itseään rakastamaan silloinkin kun ei ole mitään tunnetta tai jos on kielteisiä tunteita lähimmäistään kohtaan. Mutta millaista tuo tahtorakkaus on? Eikö ongelma ole se minkä Paavali sanoitti hyvin ? Hän ei tehnyt sitä hyvää mitä hän tahtoi vaan sitä pahaa mitä hän ei tahtonut.

    Ei, kyllä aitoon rakkauteen liittyy tunne . Mutta se tunne ei ole vain romanttinen tunne niin kuin rakastumisessa, vaan syvä kiintymys jota muuttuvat olosuhteet eivät pohjimmiltaan järkytä.

  4. Ei ihminen itsessään pystykään rakastamaan muuta kuin itseään, tunteitahan on joka suuntaan.

    Vasta Jumala voi antaa voiman rakastaa (tahtotila) jopa vihollista.

  5. ”Ei ihminen itsessään pystykään rakastamaan muuta kuin itseään, tunteitahan on joka suuntaan.”

    Ja tätähän sinä et muiden puolesta voi mitenkään tietää etkä ole moraalisestikaan oikeutettu moista väittämään. Eli puhu v a i n omasta puolestasi äläkä luule omistavasi Kaikkinäkevää silmää…

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.