Jokaiselle oma Jumala

Kun on tullut seurattua tätä kirkollista menoa joskus siellä kuulijan penkissä istuen mutta aika monta kertaa ollen jollakin tasolla framilla, niin minua on alkanut mietityttää erilaiset ratkaisut, jotta tämä evl kirkko edes jotenkin pysyisi vielä kasassa. Ratkaisullani haen myös perustetta sille, että rakennuksen katolle taikka seinään voidaan risti laittaa merkiksi, että olet perillä, jos kirkkoa etsit.

Seurakunta nyt saattaa olla vielä hakusessa, siitä kun ei ihan olla yhtä mieltä, että mikä on oikea seurakunta. Ei olla kyllä siitäkään, kuka on kellekin Jumala. Onko se löydettävissä Raamatusta, kirkosta vaiko peräti yhdistyksen määrittämien sääntöjen valtaapitävistä. Epäjumalistakaan ei olla ihan varmoja mutta ei ainakaan Allah kelpaa näille meidän kristityille, vaikka onhan toki kuulunut ihan korkeimmalta taholta ajatuksia, että kirkoissamme voisi julistaa myös Allahin olevan vähintäänkin Jumalan jos ei vieläkin enemmän. Se kun tuppaa tuo rakennusten ylläpito olemaan kallista puuhaa niin kikon vuokraaminen vaikkapa ”touholan tommin” käyttöön virsi&viini-ilotjen rattoisaksi pitopaikaksi helpottaa tilannetta.

Minulle tuli tässä viime pyhänä avoimen taivaan alla istuissani messussa mieleeni, että mitäs me näistä riitelemme. Julistetaan oma Jumala jokaiselle oikeaksi Jumalaksi. Sitä voi muokata jokainen haluamallaan tavalla. Jos Allah otetaan valikoimaan mukaan niin on tehtävä kyllä selväksi, onko enempi rauhan vai väkivallan jumalasta kyse. Väkivaltaisen jumalan kohdalla pitää varautua ambulanssein ja yhteiskunnan palveluin, kun ”messunsa” aloittavat.

Evl-kirkossa olen löytänyt ainakin jokaisen herätysliikkeen porukoille oman Jumalan. Voi olla, että vannotaan vielä yhdessä sen Golgatan Ristin nimeen mutta ollakseen oikeassa seurakunnassa pitää tunnistaa porukkansa ja Jumalansa.

Meille evankeelisille Jumala ei ainakaan ole naisellinen. Sen täytyy olla maskuliininen kaksilahkeinen. Me pakenemme paikalta jos alttarille ilmestyy Jumalan palvelijana nainen. Meidän Jumalamme on mies. Ja messuta pitää mahdollisimman paljon oman väen kesken.

Körttisille kelpaa kaikki. He ovat niin suvaitsevaisia armonkerjäläisiä, että olipa Jumalan mikä tahansa niin sitä pitää polvillaan rukoilla ja siinä samalla jättää virsifraaseista viimenen sävel pikkusen vajaaks ettei vain sekoituta muihin. Meidän Jumalamme veisaa ja julistaa vaatiattomasti.

Lestadiolainen Jumala on jakautunut moneksi. Vanhoillisen suunnan väki on aina oikeassa eikä heidän Jumalansa salli muuta kuin sen mitä Oulun vanhat sedät päättävät. Anteeksi annetaan ja saadaan toinen toisiltaan mutta vain vanhoillisilta oikeilta seurakuntalaisilta. Evl-seurakunta ei ole oikea seurakunta.
Rauhansanalaiset lienevät enempi vapaampia yhteisistä päätöksistä. Kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan.
Uusheräyksen porukoille Jumala saattaa olla lähes sama kuin rauhansanalaisillekin.
Yhteistä tälle väelle on tunnistautua autuaaksi tervehtimällä Jumalan terveeksi itsensä. Tarkoittanee sitä, että näin toteamme olevamme uskossamme oikeassa.

Kun herätyskristillisen porukan ulkopuolelta yrittää löytää Jumalaa niin se voi olla työlästä. Ajaudutaan kaikenlaisten huorintekijöiden ja muutoinkin syntisyydestään tietämättömien joukkoon. Siinä seurakunnassa Jumalalla on vapaat kädet parantaa ja tehdä autuaaksi. Siitä ei päätä johtokunta eikä mikään muukaan yhdistyksellinen valtaapitävä.

Herääkin kysymys. Missä on kirkko ja missä on seurakunta, jossa kaikki katsovat Ristiin. Sitä kannattaa etsiä ja sinne hakeutua.

tuomo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

17 kommenttia artikkeliin ”Jokaiselle oma Jumala

  1. Kirjasit noita jumala-käsitteitä!
    Kyllä se niin taitaa olla, että jokaisella taitaa olla oma Jumala-käsityksensä!
    Jumala toki on, senhän sanoo jo tyhmempikin järki, että ”kaikella on tekijänsä”. Muta kun Raamattu on vuosisatojen saatossa saatettu kirjalliseen muotoon, niin se muoto on, ainakin mitä tulee luomakunnan fyysiseen tarkkuuteen, sen ajan luonnontieteellisen käsityksen mukainen .

  2. Olen kanssasi samaa mieltä, että Jumala on ja myös ajallinen Jumala on. Tällä pohdiskelullani lähinnä ajattelin sitä, että joku toinen voi toiselta sen Jumalan kieltää eli minulla on väärä Jumala hänen mielestään. Se mikä minut Jumalasta hänen mielestään erottaa on hänen oma Jumala-käsityksensä. Sitä tässä yritin saada ihmiset ajattelemaan, että miksi emme voi todella ajatella, että oikeasti olisimme sisaria ja veljiä Kristuksessa.

  3. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi…?

    Jumalat ovat tosiaan jokaisen päässä ja sikäli aina hieman subjektiivisia kokemuksia tai ideoita. Jumalathan ovat ihmisen keksimiä käsitteitä ja suureita mystiikalle, johon olemme olleet taipuvaisia aina siitä lähtien kun kognitiivinen vallankumous tapahtui ja abstrakti ajattelu tuli kuvaan mukaan, joskus kai noin 70.000 vuotta sitten. Joku 5000 vuotta sitten tuli monijumalaiset uskonnot, mm. juutalaisuuden esiaste, joka sittemmin kehittyi monoteistiseksi.

    Jumalat ovat kaikki omien kulttuuriensa ja yhteisöjensä ja niiden temperamenttein kuvajaisia, joten ne ovat vähän mitä vain lauhkeistä väkivaltaisiin. Onhan oma kristinuskon jumalammekin kuulemma ”kiivas” jumala. Ainakin, mitä tulee kirjoitettuihin tämän sanoihin.

    ”Jumala toki on, senhän sanoo jo tyhmempikin järki” -No, minä lienen tyhmemmällä järjellä varustettu, kun en pidä jumalaa eksistenttinä olentona. Se nyt silti on selvää, että jumala on olemassa – mutta vain käsitteenä ja ideana. Sikäli minun jumalattoman on helppoa; ei tarvitse taipua miellyttämään kenenkään ideaa jumalasta, ei edes omani.

  4. Kyllä sinullakin Yki joku Jumala on. Olkoon mystinen taikka ihan konkreettinen. Meistä jokaisella on mielihalumme ja intohimomme. Siinä se jumala joka on ottanut Jumalan paikan.

  5. Ei ole. Minulla on vähän mitään intohimon kohteitakaan. Sinulla lienee enemmän. Ei intohimoista harrastusta tjms. voi sanoa jumalaksi. Se on elämää. Minulla intohimoon ja mielihaluun verrattavaa on lähinnä elämän ja ihmiskulttuurin ihmettely. Ja ihmisten käsitysten maailmasta kummastelu. Jumalaa minulla ei ole ollut milloinkaan. On ollut vain lapsena aikuisten antama mielikuva ja rippileirillä syötetty valhe. Sen leirin jälkeen luulin olleeni uskossa, mutta vain vähän aikaa. Jumala on minulle pelkkä sana. Tietty sana joka on täynnä intohimoja ja lukuisa määrä erilaisia merkityksiä.

    Sehän se onkin käsitteen jumala tärkein pointti: se antaa monille merkitystä elämälle. Minulle ei. Saan niitä muista asioista, ihan inhimillisistä sellaisista. Mystiikkaankaan minulla ei ole juuri taipumusta eikä kiinnostusta sen enempää kuin mitä nyt on sellaisille mystisille asioille kuin että kuinka pitkällä on avaruuden raja ja mitä sen takana on, tai jos sitä rajaa ei ole, miten se on mahdollista, tai jos kaikki lähti yhdestä pesäpallon kokoisesta pisteestä, mitä sen ympärillä oli, tai kuinka monta muuta sivilisaatiota tuolla jossain avaruudessa on, tai mikä kumma sai ihmisen joskus aikoinaan keksimään jumalat, tai miksi ihminen on niin itsetuhoinen ja ympäristöään likaava laji kaikesta viisaudestaan huolimatta.

  6. Ihminen ei koskaan voi tietää miten maailman kaikkeus on tullut, on vai teorioita jotka muuttuvat ajan mukana.
    Aikaisemman teorian mukaan maailmankaikkeus syntyi räjähtämällä nuppineulan pään kokoisesta tiiviiksi puristuneesta aineesta, nyt on sitten viimeisen teorian mukaan tuo kaasua pallo olisi ollut noin metri halkaisijaltaan, on vielä teoria että räjähtäminen olisi tapahtunut useammassa kohdassa kautta avaruuksien.

    Mistä tuo aine tuli joka sitten räjähti, sitä ei tiede lähde selvittämään koska se johtaa umpikujaan, parempi on lähteä liikkeelle alkuärjähdyksestä, joten kaikki ovat teorioita mitään parempaa näyttöä ei ole.
    Jos ateistilta kysytään, miten elämä on saanut alkunsa, niin hänellä ei ole mitään varmaa vastausta, mutta kumminkin hän siitä varma ettei Jumalaa ole olemassa, merkillistä mistä hän sen varmuuden saa.

  7. Totta kai täytyy tehdä teorioita, jos ei empirisesti voi tehdä havaintoja. Tiede on sitä. Ja tiede on siitä mainio, että se tarkentuu jatkuvasti. Jos teoria ei kestä uusia tutkimustuloksia, se hylätään ja otetaan käyttöön uusi ja parempi. Nykyisin alkuräjähdysteoria ei enää muuten muutu kuin tarkentuu. Se on muuten varsin yleisesti hyväksytty malli siitä, miten kaikki alkoi. Olet ilmeisest käsittänyt sen ”viimeisen” teorian väärin – nimittäin se alkuräjähdys tapahtui siinä yhdessä kohtaa, mutta koska kaikki lähti laajenemaan, voi sanoa, että se tapahtui kaikkialla, jopa siinä kohtaa, missä itse nyt olet.

    Raamattu ei edes esitä teoriaa, vaan vain mytologian siitä, miten joku olento loi kaiken, eikä muuten kuin hyvin ylimalkaisesti. Samoin se, miten elämä on saanut alkunsa – ei yhtään mitään. Jumalanne vain kasasi pölyä yhteen ja puhalsi ja siinä se. Ja nainen kylkiluusta… Uskottavaa, vai?

    Ateistilta ei kannatakaan mennä kysymään, miten elämä sai alkunsa. Kannattaa sen sijaan mennä kysymään tieteilijöiltä, jotka yrittävät selvittää sitä. Suurin osa ateisteista ei oikeastaan ole kiinnostunut koko kysymyksestä, onko jumalaa vaiko ei. Ei se minuakaan suuremmin kiinnosta. Mutta minulla ja ateisteilla ei ole juuri mitään syytä pitää mitään jumaaa olemassaolevana.

    Mutta koska uskovainen on varma, että jumala on ja tämä on luonut elämän, niin olen kiinnostunut kyllä tietämään, miten se tapahtui. Ja jos jumala loi elämän, niin miten jumala itse sai elämän? Vai onko jumala ollenkaan elollinen olento? Ja jos on, niin onko tämän elämällä loppua, koska elämä on luonteeltaan kertalaatuista, jolla on alku ja loppu. Ja onhan jumala sanonut Raamatussa olensa ”alku ja loppu”.

  8. On suuri joukko huipputiedemiehiä jotka eivät usko alkuärähdysteoriaan eikä elämän sattumalta syntymiseen, koska mitä enemmän tieto lisääntyy, niin sitä hatarammaksi nämä teoriat käyvät.

    Ensinnäkin räjähdys tarkoittaa epäjärjestystä ja sattuma ei luo elottomasta aineesta elämää, tämä on ainakin vallitsevien luonnonlakien mukaan mahdotonta. Jokin muu teoria olisi keksittävä jos näin halutaan uskoa, silloin olisi pitänyt olla toisenlaiset luonnonlait vallitsemassa. Nämä teoriat ovat uskonvaraisia, ei tiedon.

    Jo Einstein sanoi aikanaan, ettei Jumala meille kaikkia salaisuuksiaan paljasta, voidaan siis sanoa että on alkuärähdykseen ja evoluutioon perustuva uskonto, ja sitten luomiskertomukseen perustuva uskonto.

  9. Ja esimerkin vuoksi maininnet sitten vaikka pari huipputiedemiehen nimeä…

    Se on höpöhöpöä, että hatarammiksi teoriat kävisivät tiedon lisääntyessä. Kyllä se on aivan päinvastoin.

    Luomiskertomus on silkkaa uskontoa. Alkuräjähdysteoria, joka siis on selitysmalli, eikä teoria sellaisena kuin me sen arjessa miellämme, on tähän astisista tieteellisistä selitysmalleista vakuuttavin ja siitä on yleinen konsensus luonnontieteilijöiden parissa. Lähinnä uskovat tieteilijät ovat skeptisiä, mutta eivät ole kyenneet esittämään vakuuttavia vastahypoteesejä.

    Jos Einstein on noin sanonut, tarkoitti hän sanalla jumala lähinnä vertauskuvallisutta. Hän tarkoitti, mikäli noin sanoi, sitä, ettei luonto kaikkia salaisuuksiaan paljasta. Ja näin voi hyvin ollakin. Voi olla, ettei ihmiskunta ehdi olemassaolonsa aikana kaikkea selvittämään.

    Einstein oli siis uskonnoton. Ja yksi sitaatti: ”Ajatus henkilöityneestä Jumalasta on minulle varsin vieras ja se tuntuu jopa naiivilta.”

  10. Matti Leisola on ehkä tunnetuin suomalainen tiedemies, jonka esitelmiä löytyy netistä kymmeniä elämän syntymisestä maapallolle. Näissä esitelmissä tulee esille suuri joukko maailman johtavia tiedemiehiä, jotka ovat uskovaisia tai sitten kääntyneet uskovaisiksi koska ovat huomanneet ettei elämän syntyminen ole mahdollista ilman tarkkaa suunnittelua.

    Asia on sen verran tärkeä että kannattaa kuunnella myös toista osapuolta, koska jos ei usko evoluutioon niin se muuttaa koko maailman kuvan.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Leisola

  11. Matti Leisola… voi voi. Eikö muita löytynyt? Olen lukenut hänen kirjoituksiaan ja käynyt kuuntelemassakin hänen erään esiintymisensä. Tämä kreationisti ja kemisti ei tiettävästi oikein ole vakuuttanut eturivin fyysikkoja ja kosmologeja. Hän ei ole esittänyt muita kuin kanssauskoviaan vakuuttavia todisteita evoluutiota vastaan.

    Matti Leisola on tietty suomalainen tiedemies, mutta ei todellakaan läheskään tunnetuin. Ja hän on todellakin pahasti vähemmistössä akateemisessa tutkijajoukossa luomisoppeineen. On todella merkillistä, että pieni rippunen uskovaisia tiedemiehiä vs. murskaava enemmistö luonnontieteellisesti suuntautuneita tieteilijöitä saa uskovat pitämään noita kreationistitieteilijöitä vakuuttavampina. Ikään kuin tuo suuri valtaenemmistö maailman johtavia tieteen tekijöijä olisi täysin väärässä. Eksytettyjä…

    Niin, oliko niitä muita tieteen nimiä? Pekka Reinikainen? Hän oli siinä samassa luentotilaisuudessa Porissa, jonka Porin srk järkkäsi. Oli aivan yhtä sumuista juttua.

  12. Silloin alkaisin epäillä jos pystyttäisiin tekemään elävä solu joka olisi myös lisäätymiskykyinen, niin kauan kun tähän ei pystytä en muuta käsitystäni elämän synnystä, sama myös koskee sitä että aineettomasta synnytetään materiaalia.

  13. Jaa silloin alkaisit epäillä? Miksipä suotta? Onhan jumalasi tehnyt meistä omia kuviaan ja Hän itse hypähti tänne maailmaan ihmiseksi tuokioksi. Miksipä ei tämä luotunsa kykenisi jossain vaiheessa itsekin luomaan elämää?

    Tai jos kävisikin niin, että jumalasi ottaisi taas ihmishahmon ja tekeytyisi joksikin tiedemieheksi ja loisi kaikkien suureksi hämmästykseksi ihan oikeasti uutta elämää tai loisi tyhjästä uutta materiaa, niin alkaisitko epäillä uskoasi? Se olisikin vasta kauheaa – saisit ikuisen tuomion kadotuksessa oman epäuskosi vuoksi. Et nähnyt Herraasi siinä hahmossa, joka tuli vain koettelemaan luotujensa uskoa…

    Mahtaisikohan Leisola ja Reinikainenkin joutua samaan syssyyn kadotukseen, vai huomaisivatkohan he Herransa koetuksen..?

  14. ”Mahtaisikohan Leisola ja Reinikainenkin joutua samaan syssyyn kadotukseen, vai huomaisivatkohan he Herransa koetuksen..?”

    Tuosta luettelosta jäi vielä pois Mikko Tuuliranta, Lennart Saari, Tapio Puolimatka ja monet muut. On vielä heitä jotka tietävät kaiken alkuräjähdyksestä, mutta mitä ennen sitä, siitä heillä ei ole teoriaa.

  15. Kristillinen kirkko perustuu siihen uskoon että on olemassa vain yksi Luoja ja kaiken ylläpitäjä, on myös kuolemanjälkeistä elämää johon kaikki siirrymme aikanaan.

    Ateismi taas perustuu sille uskolle ettei ole mitään jumalaa eikä tuonpuoleista elämää, joten on aika hankala näistä asioista keskustella jos kumpikin osapuoli pitää uskomuksestaan kiinni.

    Ateisti on syntynyt sattumalta ilman mitään tarkoitusta, elää omien halujensa mukaan ilman mitään vastuuta muuten kuin maalliselle laille joka määrittelee mitä saa tehdä ja mitä ei.

    Ateismissa on ihminen korottanut itsensä kaiken yläpuolelle, joka määrittelee sen mikä on sallittua ja mikä ei, hän on oma jumalansa, vahvimmat ja omasta mielestään viisaimmat ottavat vallan, historiassa on tästä ikäviä esimerkkejä siitä kun ihminen on kaiken yöpuolella.

    Kolmas ihmisryhmä ei ajattele koskaan näitä asioita, jos ne tulevat mieleen niin kiireesti poistavat nämä mielestään, katsovat asioita ikään kuin ulkopuolisina.

    Tämä blogi käsittelee kirkkoa joka on perustettu Raamatun pohjalle, jossa kaiken Luoja määrittelee sen mikä on oikein ja mikä väärin. Kirkon palveluksessa olevat ihmiset tekevät asioita sillä tavoin jotka eivät ole Raamatun mukaista ja tästä syystä ihmiset moittivat kirkkoa mutta harvemmin Jumalaa.

    Seurakuntalaiset vihaavat toisiaan ja käyttävät henkistä väkivaltaa, pyrkivät määräävään asemaan, joka sitten antaa arvostelijoille vettä myllyyn. Jos nyt katsomme tarkemmin niin ei vika ole Jumalassa vaan ihmisessä itsessään

  16. Ateismi ei ole mikään aatesuuntaus tai järjestelmä ismi -päätteestään huolimatta. Ateismi on määre, joka tarkoittaa, ettei usko jumalaan. Tarkoittaa siis uskon puutetta. Vastakohta jumaluskolle.

    Minulla ei ole uskomusta jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta. Minulla vain ei ole mitään syytä uskoa olemassaoloon.

    Siihen, että ihminen on korottanut itsensä kaiken yläpuolelle, ei tarvita mitään ateismia. Uskonnot sen ovat tehneet. Kristinusko kaikkein selvimmin – vain se jumala on siellä yläpuolella. Eikä kukaan ole tätä nähnyt missään eikä milloinkaan. Sen, mikä on sallittua ja mikä ei, on ihmiskulttuurin kymmen- tai satatuhatvuotisen kehityksen tulosta. Moraali ja etiikka ovat tulleet ensin, sitten uskonnot omivat ne itselleen.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.