Elämän-,elämisentaidoista?

Lopettelin juuri Kjell Wästön viimeisimmän teoksen lukemisen.Luin sitä niinkuin tapauskertomusta. Kirjan kokoonpano ja henkilögalleria ajavat minut automaattisesti pohtimaan kirjan unversumia ja henkilöitä todellisena universumina ja todellisina henkilöinä. Lukemiseni on ollut sellaista jo vuosikausia. Sama muuten elokuvien ja TV- sarjojen suhteen. Niidenkin on oltava mahdollisia totuuskuvauksia jotta ne vetäisivät minua puoleensa.

Wästön kaksi päähenkilöä on elämässä epäonnistumisen partaalla eläviä persoonia. Kumpikin taitelee epätoivoisesti tahoillaan ,jotta he eivät kadottaisi sieluaan lopullisesti. Sanon ”sieluaan”, enkä sano että he olisivat psyykkisen luhistumisen partaalla mitä he tietenkin myös ovat.

Wästö hämämmästyisi varmaan jos joku kertoisi tajuavansa kirjan epäsuorasti hengelliseksi teokseksi. Tai tiedä häntä, ehkä hän jossain alitajunnan nurkassa tietää kirjoittavansa jotakin joka koskee sitä miten sielunsa voisi pelastaa. Tässä yhteydessä on selvennettävä se, että sielu ei välttämättä ole vain uskonnollinen käsite ,vaan että sekulaareilla ihmisillä on myöskin aivan selvästi sielu. Huomaan sen ,kun juttelen vaikeasti dementoituneiden kanssa. Psyykkiset funktiot kuihtuvat mutta sielu elää.

Retoorisesti kysyn siis : Miten voi oppia sellaista elämisen taitoa jotta en menettäisi sieluani tai saisi sille vahinkoa? Wästö kertoo , hyvin esimerkillisesti, kuinka hänen päähenkilönsä ovat saaneet sielullensa vahingon ja miten vahinko saa heidät tekemään yrityksiä olla lopullisesti hukkumatta. Koko kirja on varoitus viellä eläville tehdä jotakin jotta tuohon tilaan ei ajautuisi.

Wästö lähdeteoksena, muutamia ajatuksia sielun varjelluksesta:

-Rakastua tulee, mutta siihen ei ole hyvä pettyä. On hyvä viljellä kykyjään , mutta jos luulee itsestään liikoja ja ei koskaan pääse unelmiensa tasoille ,niin ei kannata keinotekoisesti korvikkeiden avulla olla enempää kun on. Jos sinua on verisesti loukattu, niin usko pois ,että siihen oli hyvät syyt ja anna anteeksi loukkaajalle vaikka vuosikymmenien päästä ,niin saat hyvän omantuntosi ja itsekunnioituksesi takaisin. Vaikka rakkaus onkin pettänyt ,niin rakastu uudelleen jos saat siihen mahdollisuuden.

No tuossa on nyt aluksi.Omasta takaa voin kertoa ,että kun tulee minun ikääni ,niin hyvin monet aikaisemman elämän kiusalliset asiat eivät enään kirvele . Joten kannattaa tulla vanhaksi.Sielukin voi hyvin ja on helpompi olla armollinen itselleen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Yksi kommentti artikkeliin ”Elämän-,elämisentaidoista?”

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.