“Kuinka monta alttoa tarvitaan vaihtamaan kattolamppu?”
Oikea vastaus on kymmenen: Yksi kiipeää vaihtamaan ja yhdeksän muuta huutaa: ”Ei me päästä noin korkeelle.”
Sekakuorossa sukupuoli-identiteetti on sivuseikka. Ääni ratkaisee. Jos äänialasi on sopraano, et voi laulaa bassoa, vaikka kuinka tuntisit itsesi sellaiseksi. Mutta jos olet altto harrastelijakuorossa, saatat päästä tai joutua joskus laulamaan tenoria, koska aidot tenorit ovat uhanalaisia olentoja, ja paremman puutteessa altot kelpaavat. Jos taas olet naispuolinen altto kunnianhimoisessa vanhan musiikin yhtyeessä, saatat menettää paikkasi kontratenorille, koska se vain kuulostaa paitsi siistimmältä myös puhdasoppisemmalta siinä genressä.
Altto on sekakuoron stemmoista vähiten hohdokas. Alttojen tehtävänä on usein täydentää harmoniaa, kun kaikki mielenkiintoiset, kappaleen tunnistamista edistävät elementit ovat sopraanossa tai bassossa. Epämusikaalinen kuulija ei välttämättä alton stemmaa edes erota sointumassasta, koska sopraano soi kirkkaana ylimpänä, mutta väärässä ollessaan altot pystyvät jyräämään massalla koko muun kuoron johonkin toiseen sävellajiin.
Altot ovat kuin suuret ikäluokat: ei heitä oikein haluta poiskaan hätistää. Olen pannut merkille, että harrastajakuorot etsivät usein riveihinsä uusia sopraanoja, tenoreita ja bassoja, mutta alttoja on aina tarpeeksi. Siten altto on myös sekakuoron eräänlainen cis-ääni, vai pitäisikö sanoa es-ääni, koska alton stemmat pyörivät enimmäkseen es-sävelen ympärillä.
Minusta altot ovat kuitenkin sekakuoron aatelia. Oikeastaan nimenomaan altot tekevät yhdessä laulavasta ihmisryhmästä kuoron. Alttona voi pärjätä, vaikka lauluääni olisi vain keskinkertainen, mutta nuottikorvaa pitäisi olla. Alttojen on tärkeä kuunnella muita ja suhteuttaa omat tekemisensä muihin. He petaavat oikean värisen taustan, jotta sopraanot pääsevät loistamaan, ja he ymmärtävät väistää sivuun, kun jollain muulla äänellä on tärkeää sanottavaa.
Maailma olisi kyllä parempi paikka, jos useammalla ihmisellä olisi alton identiteetti.
by 
Minun tyttäret on sitä mieltä, että osaan muodostaa sekakuoron aivan yksinäni. Mitä mahtavat tarkoittaa, mutta ilmeisesti se ei ole mitenkään positiivinen kannanotto minun laulutaitoani kohtaan.
Aihe mielenkiintoinen mutta analyysi hiukan ontuu. Alttojen asema ei ole vähäpätöinen vaan kolmisointujen tematiikassa se on ääniala joka tekee kuorosta kuoron. Nimitetään sitä sitten vaikka sekakuoroksi. Ilman alttoja ei ole kuorolaulua. On vain melodia ja pohjasävel.
Miten se lampunvaihto sujuu no jospa altot vaihtavatkin lamppuja pöytä-, jalka- taikka yölamppuihin.
Sekakuoroksi nimetyssä poppoossa on kaksi naisäänialaa ja miehet (bassot) sekä tenorit.😉