Viime viikolla ajelin Kilpisjärven maisemiin hiihtoreissulle. Jätin auton hotellin parkkipaikalle, laitoin sukset jalkaan, nostin rinkan selkään ja suuntasin kohti Ailakkajärven autiotupaa. Ilmat olivat hiukka vilpoisia, mutta aurinko paistoi ja matka taittui leppoisasti.
Tuvalla nostin rinkan naulaan tuvan terassille, purin rinkasta keitto- ja makuuvehkeet ja astuin sisälle. Tupa oli tyhjä, joten sain vapaasti varata mieluisimman yösijan. Keitin kahvit ja söin muutaman eväsleivän ja lähdin järvelle kokeilemaan, sattuisiko pilkkiin tarttumaan tammukoita.
Kairasin reiän ja istuin pilkkijakkaralle kokeilemaan. Tunnin ajan tein reikiä ja kokeilin useammasta paikasta – ei merkkiäkään kaloista. Jossain välissä seuraani liittyi kuukkeli, joka alkoi heti jututtamaan minua ja tekemään tuttavuutta kuten kuukkeleilla on tapana. Kuukkeli hyppi jäällä ja hoki: “Tuu Tänne, Tuu Tänne”.
Kurillani seurasin kuukkelia, jolla selvästi oli ajatus johdattaa minua eteenpäin. Lopulta kuukkeli pysähtyi ja vaihtoi nuottia: “Koita Tästä, Koita Tästä”. Naurahdin ja kairasin reiän kuukkelin osoittamaan paikkaan. Yllätys oli aikamoinen, kun heti kohta pilkkiin tarttui mojovan kokoinen tammukka, jota kuukkeli vaati itselleen; “Anna Mulle, Anna Mulle”.
Hetken aikaa emmin ja annoin tammukan kuukelille. Laitoin pilkin takaisin veteen ja saman tien nousi avannosta toinenkin tammukka. Ajattelin, että tämä riittää minulle keittotarpeiksi, mutta jostain pöllähti paikalle puoli tusinaa kuukkelia lisää, jotka yhteen ääneen vaativat: “Mulle, Mulle, Mulle”.
Annoin kalan nälkäisille ja jatkoin pilkkimistä. Sama homma toistui useamman kerran, kunnes jäällä oli toista kymmentä tammukkaa ja kymmeniä kuukkeleita syömässä juhla-ateriaa. Lopulta sain pitää tammukan itsekin ja palasin tuvalle keittelemään kalakeittoa.
Tällaista tänään – Kalavaleen päivänä, Herran vuonna 2026.
by 
Kuukkeleilla on ilmeisesti oma sovelluksensa hyvinvointivaltiosta
Kuuukkelit ovat todella sosiaalisia ja seurallisia. Ne eivät karta ihmisiä, vaan heittäytyvät juttusille.
Hauska kertomus. Mahtaako olla jotain tottakin joukossa?
Tuo Ailakkajärvi oli ChatGT:n ehdotus a:lla alkavaksi tunturijärveksi. En asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta nyt kun tarkistin, niin olen tuolla tuvalla yhden yön nukkunut. Maantieltä oli 7 km matkaa. Tuonne asti jaksettiin, kun ensin oli ajeltu päivä autolla. Sieltä sitten jatkettiin Haltille.
Tuvalla oli joku tamperelainen nuorisoporukka, joka oli tukkanuottasilla keskenään. Heilläkin oli aikomus kävellä Haltille, että heilahtaa, mutta voimat olivat loppuneet ja matka jäänyt kesken. Siinä sitten purkivat pahaa olo toisilleen.