Mietteitä pääsiäisen ja vaalien jälkeen

Katsoin tässä aamun tunteina tulluta ohjelmaa televisiosta, jossa kerrottiin rajakokemuksista siitä näkökulmasta, että joku on päässyt kurkaamaan kuolemanjälkeiseen aikaan taikka miksi sitä ikinä kuvitellaankaan.

Kun sitä kuvitusta katselin, minkä ilmeisesti lähellä Jehovan todistajia olevat tekijät olivat tehneet niin tulipa pieneen mieleeni ajatus, että näinköhän siellä tulevassa syntyisi uutta elämää, kun lapsia oli kovasti näissä kuvissa. Olen miettinyt asian jotenkin toisin. Tuonpuoleisessa ei ole samoja uuden elämän ihmeitä tarjolla. En tiedä miten Raamattunsa itse kukin on tulkinnut mutta minulle elämä tässä ajassa synnyttää elämän taivaassa ja sen paikan lunastajana on ristillä riippunut ja kuollut sekä ylösnoussut Jeesus. Hän antoi avaimet meille käyttöömme. Tämä on sitä uskoa mihin minä elämäni rakennan.

Tästä onkin hyvä siirtyä tähän maallisen kuvaan ympäröistävästä elämästäni eli meillä käytiin eduskuntavaalit.

Se mistä olen iloinen, että tämä Juha Sipilän politiikkaan tuoma parlamentarismin halventaminen ja suoranainen poliittinen valehtelu tuomittiin eduskuntavaaleissa lähes totaalisesti. Olin aikanaan kovin iloinen kun Juha Sipilä valittiin pääministeriksi. Petyin välittömästi kun näin hänen muodostamansa hallituksen kokoonpanon. Enkä ollut piiruakaan väärässä. Kun vielä luin ne koukerot kuinka Anne Berner oli haalittu mukaan ”keskustalaisena” ministerinä niin ällistykseni oli suunnaton.

Ihmettelen vain niitä äänestäjiä, jotka olisivat halunneet jatkaa tätä menoa eli antoivat äänensä Sipilälle. Miehelle, puoluejohtajalle, joka ei edes kiitospuheessaan puolueväelle muistanut mainita ihmistä, ei ainuttakaan. Kehui kyllä puoluesihteerin maasta taivaisiin mutta muutoin koko hallintotapansa näytti lauseessa, jossa kertoi laittaneensa Suomea kuntoon välittämättä puolueesta.

Eihän siitä kukaan muukaan politiikassa saa välittää miten instituutiot pärjäävät, vaan sen pitää olla kaiken yläpuolella, että miten ihminen tämän politiikan kokee ja kuinka se häntä koskettaa. Jos työllistäminen on sitä että 500.000 suomalaista ei saa työstään palkkaa lainkaan niin ilakoiminen näillä luvuilla ja tilastoilla on ihmisen pilkkaa.

Jos joskus niin tänään pitäisi tässä maassa keskustella, että mitä tarkoitetaan sellaisilla käsitteillä kuin arvot, arvopohja, suvaitsevaisuus, rasismi ja vihapuhe. Ei ne ainakaan mitenkään liitty siihen totuuteen jota kerrotaan sanoissa koti, uskonto ja isänmaa.

Vihapuheestakin on jaettu tuomioita vaikka rikoslaki ei tunne tuomiolauselmien muotoista rikosta. Sen sijaan kyse on siitä, että tuomioistuimet tulkitsevat ”yleistä” (lue älimystön, ylimystön, kulttuuripiirien ja suvaitsevaiston) mielipidettä laiksi. Meillä on nettipoliisi, joka lähinnä kait peilaa omia mielipiteitään haluamallaan tavalla, ja jakaa siitä mielipiteet vihapuheeksi ja ilmeisesti sitten niihin, joita hän voi sietää.

Vihan tunteesta en luopuisi koskaan enkä liioin muistakaan tunteistani. Miten ne milloinkin muuttuvat puheeksi on monenmoisen prosessin tulos. Kenenkään tunteet eivät uhkaa ketään, toisin kuin ne aatteet ja ideologiat, joiden osoittamisesta ja uutisoinnin kaltaisesta totuuden puhumisesta vihapuhetuomioita on luettu.

Kun eduskuntavaalit on nyt käyty niin seuraavaksi onkin vuorossa Euroopan parlamentin vaalit. Nyt näyttää muodostuneen ongelmaksi se, että vahvan kannatuksen saaneista kansanedustajista moni hakeutuu ehdokkaaksi eu-vaaleihin. Eihän siinä mitään pahaa ole. Erinomainen asia, että on todella halu edistää Suomen etua vaikkapa siinä mielessä, että kansallisvaltiollinen kehitys vahvistuisi nykyisen suuntauksen vastaisesti. Kun Eurooppa on niin suvaitsevainen, että on lähes rikollista sanoa olevansa suomalainen niin jotain on pahasti pielessä. Ja vaalitapa nyt vain on sellainen, että listalle pitää saada ääniä ja sille joka oikeasti haluaa europarlamentaarikoksi pitää saada eniten ääniä.

Kun tähän vielä liitetään se, että maailmankansalaisuus ja suvaitsevaisuus edellyttää, että hyväksymme väkivallan osaksi yhteiskuntaa kieltämällä kertomasta poliittisen fundamentalismin olevan tappavaa ja alistavaa väkivaltaa vaikkapa muslimien ihannoissa islamilaisessa ideologiassa, jota jopa uskonnoksi jotkut kutsuvat, vaikka todellisuudessa kyse on enemmän poliittisesta julistuksesta, niin tulevaisuutemme on hyvin sotaisa ja väkivaltainen. Kyllä tällaisen kehityksen estäminen pitää olla siellä tavoitteena missä näistä pitkälle päätetään ja mielipiteitä johdetaan. Europarlamentaarikolla on tehtävä.

Kun ideologian tavoite ei ole tuottaa hyvää lähimmäiselle vaan päästä alistavaan valtaan niin olemme hyväksymässä aivan uudenlaisen kulttuurisen elämäntavan omaksemme. Eipä tässä hirveän paljon ole mitään ihanteellista ja hyvää elämälle tarjota.

Näin pääsiäisen jälkeisenä arkipäivänä voin onneksi todeta, että ainakaan vielä ei kukaan politiikko ole ottanut esimerkkiä ja luvannut ristillä riippuneen ja ylösnousseen Jeesuksen meille tarjoamaa taivaspaikkaa.

Edes poliittinen suuruudenhulluus ei tähän kykene. Moneen muuhun kyllä, kuten vaikkapa palkattoman työllistämisen poliittiseen ja valtiontaloudelliseen autuuteen.

Siirtyminen taivaallisista maallisiin ja päinvastoin, näin kirjoittamalla, on helppoa. Oikeasti paljon vaikeampaa.

tuomo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

6 kommenttia artikkeliin ”Mietteitä pääsiäisen ja vaalien jälkeen”

  1. Joo. Aivan samoin, olen tosi iloinen että kansan tuomio oli varsin totaalinen, vaikka olisi voinut olla suurempikin. Monet äänestävät vain perinteellä, ja puoleet näkyvät olevan uskonnonkaltaisia samaistumisen kohteita, siitä huolimatta kuinka kauas alkuperäisestä ideasta on menty.
    Olisiko sinulla ehdokasta mielessä Europarlamenttiin? En oikein tiedä ketä äänestäisi.

  2. Katsoitkohan kenties Astral-TV:tä..?

    ”…näyttää muodostuneen ongelmaksi se, että vahvan kannatuksen saaneista kansanedustajista moni hakeutuu ehdokkaaksi eu-vaaleihin. ”

    Minusta tämä on oikea ongelma. Nyt käytiin EDUSKUNTAVAALIT ja valittiin siis kansanedustajia kotimaan parlamenttiin. Enpä itse äänestäisi enää toista kertaa ehdokasta, joka oman mielihalunsa mukaan lähteekin toisaalle. Nämä poliitikot, jotka kansanedustajiksi valittua lähtevät vielä meppiehdokkaaksi, ovat lähinnä poliittisia opportunisteja.

    Islam on kyllä yksi uskonnoista siinä kuin kristinuskokin, mutta myös vahva ideologia – aivan kuten kristinuskokin. Kummatkin ovat myös ekspansiivisia. Pyrkivät laajentumaan. Islam Eurooppaan ja kristinusko kehittyviin maihin. Omasta mielestäni kumpikin pyrkimys on yhtälailla joko vastenmielinen tai hyväksyttävä suuntaus. Mutta koska Suomessa on uskonnonvapaus ja islamistiset maat ja roistoryhmät tappelevat keskenään maailman tappiin saakka siitä, mikä on oikea tapa uskoa ja mikä se Muhammedin vävy oikein oli, on selvää, että tänne tulee jatkossakin pakolaisia ja islaminuskoisten määrä lisääntyy. Mutta myös maallistuneiden muslimien eli ex-muslimien määrä.

    En muuten ole havainnut vielä missään, että olisi paheksuttavaa tai ”lähes rikollista” sanoa olevansa suomalainen.

  3. Olen Yki täsmälleen samaa mieltä. Siinä ei ole mitään ongelmaa että asetutaan ehdolle.

    Ja voi nuo uskontojen ideologiat ajatella toki noin mutta islam on enemmän yhteiskunnalle rakennettu järjestys. Hyvin vähän serakentuu millekään henkilökohtaiselle.

  4. Anne, eihän minulla ole mutta Huhtasaari kyllä kelpaa kuin Essayah myös. Vähän hankala kun tämä kansallinen tilanne on mikä on.

  5. Olisi ihan kiva jos kokoomuslaiset valitsisivat Eija-Riitta Korholan, mutta ei taida minulta onnistua hänen äänestäminen kuitenkaan…kun puolue ajaa mitä ajaa.

  6. Kun eduskuntavaalit ja EU-vaalit ovat samana vuonna ja aivan peräkkäin, olisi nuo aivan hyvin yhdistettävissä. Ja ehdokkaat erikseen kumpaankin – ei tuplaehdokkuutta. Se olisi selvä peli. Ja säästöjäkin tulisi. Vaalit on kuitenkin aika hintavat järjestettävät.

    Tämä tuplaehdokkuus on vähän semmoinen moraalivajeinen juttu. Sattumoisin kirjoitin tästä tänään fb:ssä. Tämän:

    Muuten, valtiopäivien avajaisissa istui kiltisti salissa myös 14 tuplaehdokasta. Eli kansanedustajaksi lupautunutta ja kymmentä kaunista lupaillutta – jotka ovat ehdokkaina myös tulevissa EU-vaaleissa. Näistä osa puoluetaktikoi ja aikovat jäädä eduskuntaan vaikka äänestäjänsä haluaisivatkin heidät Brysseliin, syystä tai toisesta. Mutta toiset suorivat tiehensä kansanvallan pyhätöstä heti, jos pääsevät Brysselin koneeseen. Eli toteuttavat, eivät eduskuntaäänestäjänsä, vaan oman tai puolueensa tahdon. Näitä ovat mm. persujen Sebu Tynkkynen ja Laura Huhtasaari. Jälkimmäinen ei muuten kehdannut tulla ykkösaamuun haastateltavaksi tästä. Kuten ei myöskään krissejen Sari Essayah. Hän on ilmoittanut olevansa Brysselissä Suomen pj.-kauden ajan ja palaavansa sitten eduskuntaan. Jääkööt kakkossarjan meppi sitten jatkamaan. Olisikohan sitten Peter Östman? Sama se. Vassarien Hanna Sarkkinen, vihreiden Iiris Suomela ja persujen Minna Reijonen eivät äänestäjilleen anna mitään vinkkiä. Missä äänestäjän kuluttajansuoja, häh? Hakkaraisen Teukka ei edes vastannut puhelimeen. Ehkä se oli hukassa tai ei löytänyt vastaa -nappulaa.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.