Suomen PISA-tulokset ovat heikentyneet. Kun olimme maailman parhaita, olimme ylpeitä maailman parhaasta koulujärjestelmästämme. Nyt kun olemme lähempänä keskivertoa, puhumme kriisistä. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei kympin koulumenestys välttämättä tarkoita tasapainoista hyvinvointia elämässä. Mistä on pitänyt luopua, kun on päntätty kertotaulua ja bukstaaveja?
Suomalainen koulu on tuottanut sukupolvia, jotka lukevat hyvin, laskevat hyvin ja muistavat ulkoa sääntöjä ja kaavoja. Maailma, jota varten heitä koulutettiin, on kuitenkin muuttunut. Tietokone laskee, kirjoittaa ohjelmakoodia, ratkaisee yhtälöitä ja tiivistää raportteja. Siksi ihmisen tehtävä muuttuu. Nyt on tärkeää ymmärtää, mitä pitäisi laskea, ja kyetä arvioimaan tuloksia kriittisesti.
Huolestuttavaa on myös osaamisen eriarvoistuminen. Sosioekonomisella taustalla on yhteys oppimistuloksiin. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota poikien lukutaidon heikkenemiseen. Pojat ovat lukutaidossa selvästi tyttöjä heikompia. Tätä voi kauhistella, mutta voi myös kysyä: mittaako PISA-testi nykyisen työ- ja elinympäristön todellisia vaatimuksia?
Varusmiesten perustestin tulokset kertovat pitkän ajanjakson muutoksista. 1900-luvulla kuviopäättelyn tulokset paranivat merkittävästi. Yksi mahdollinen selitys on, että maailma muuttui enemmän älykkyystestin kaltaiseksi: koulutus ja työelämä vaativat yhä enemmän abstraktia päättelyä. Tällä vuosituhannella maailma on muuttunut jälleen – tällä kertaa reaktiivisemmaksi.
Pelaaminen ja mopomiitit ovat esimerkkejä poikien omaehtoisesta tekemisestä. Niissä harjoitellaan havainnointia, reagointia, ongelmanratkaisua ja yhdessä toimimista – taitoja, joita PISA mittaa huonosti. Ehkä uusi ympäristö vaatii uudenlaisia taitoja.
Tärkein kysymys ei ehkä olekaan, miksi PISA-tulokset ovat heikentyneet. Meidän pitäisi kysyä, mitä olemme menettäneet ja mitä olemme saaneet tilalle.
by 