Näinkin näköjään voi käydä.
Olisi muuten aika pelottavaa, jos Ykistä tulisi uskova. Varmaan kääntyisi joksikin järkyttäväksi fundamentalistiksi johonkin suuntaan. Vähän niinkuin Paavali. Kiintoisa ajatus kyllä. Tosin olen siihen jo näköjään hyvin varautunut tuolla Ykin omalla sitaatilla Blogimetsän vasemmassa palkissa.
Sitä kauhulla odotelleen, hyvää viikonloppua.
by 
Kiitos omasta puolestani, näillä näkymin ainakin oma viikonloppuni on sujunut aivan kohtuu hyvin. Jätin viikkosiivoukset väliin eli annan villakoirien viihtyillä nurkissa. Lojuin sohvalla lukien Juha Meriläisen Putinin alttaripoika -kirjaa, ihmetellen Moskovan viimeaikaisia käänteitä, kun ilmeisesti Isis iski ja teki rumasti ruumiita. Paistoin silakkapihvejä ja tein varsin hyvän perunamuusin. Mieliruokaani näkkärin ja purkkipunajuuren kanssa. Ja kävin soittotreeneissä, mikä on aina sellainen ns. voimaannuttava juttu tms.
Se muuten voisi todellakin olla varsin pelottava tai ainakin jänskättävä juttu, jos kävisi niin kerrassaan odottamattomasti, että minusta tulisi uskova. Todellakin saattaisin olla vielä ärsyttävämpi ja arrogantimpi. Jos en nyt vielä ole pistänyt teitä koville uskonkysymyksistä, niin viimeistään silloin… Fundamentalisti en ilmeisesti kuitenkaan olisi. En pysty kuvittelemaan itseäni mukautumaan saneltuihin fundamentteihin. Perustaisin varmaan kiihkeämielisen lahkon. Nimi voisi olla Totuuden ykikävelijät. Nopeasti mieleen tullut.
Mitä tulee Enbusken uskoon tulemiseen, en juuri välitä puuttua siihen. Hän on ollut ilmeisesti jo jokusen vuoden mielentilansa kanssa kipuillut. Rankkaa masennusta ja eristäytymistä. Hän lienee jonkunlainen ADHD-tapaus. Tällaisilla henkilöillä voi helposti tulla ”Pyhän hengen kosketus” -kokemuksia. Vaikka itselläni on tuolloin tällöin hieman alakuloa, lienen kuitenkin varsin vakaan persoonallisuuden omaava. Ainakin toistaiseksi. Mielestäni näkemykseni maailmasta on siinä auttanut.