Kävin vaeltamassa Saint Jean Pied de Portista Sanitago de Compostelaan. Matkaa tuli 779 km – sikäli mikäli joku osaa kaikki mutkat tarkoin laskea. Aikaa kului kaikkiaan 40 päivää. Jotkut menevät nopeammin ja jotkut hitaammin.
Jos Kotimaa24-blogikirjoittajia uskomme, pyhiinvaellus on suurta syntiä tai ainakin pahanlaatuista harhaoppisuutta. Toisaalta oma käsitykseni luterilaisuuden harhaoppisuudesta kovine kirkonpenkkeineen vahvistui tuntuvasti.
Santiagossa jumalanpalvelus oli monta kertaa päivässä, eikä istuinpaikkoja siltikään riittänyt kaikille. Kirkkomusiikki ei ollut laahustavaa luterilaista virrenveisuuta, vaan kutakuinkin oopperalaulajan tasoista yksinlaulua. Puitteista puhumattakaan.
Alttarin alla kävimme katsomassa apostoli Jaakobin viimeistä leposijaa. Jaakobin luut löytyivät kuuleman mukaan 800-luvulla tammen alta, jonne ne perimätiedon mukaan olivat monien vaiheiden kautta päätyneet Jaakobin kärsittyä marttyyrikuoleman Jerusalemissa vuonna 44.
Kaiken kaikkiaan matka oli mielenkiintoinen. Fyysisyyden lisäksi espanjalainen kulttuuri ja arkkitehtuuri avautuivat aivan uudella tavalla. Pyhiinvaeltajat ovat myös yhteisö. Vaikka jokainen eteneekin omaa vauhtiaan, koko joukko kasvoja käy tutuksi ja aina on aikaa vaihtaa muutama sana.
by 
Onpa mukava nähdä ja kuulla sinusta, ja että olet ilmeisen hyvässä vauhdissa. Hiukan epäilin jo, että olet lähtenyt Putinia pakoon Espanjaan lopullisesti ja jättänyt meidät tänne kärvistelemään itseksemme.
Ihan kateeksi käy, ollut varmaan hieno elämys. Minun pisti silmääni tuo raamatullinen 40 päivää.
Jeesus oli erämaassa 40 päivää, vedenpaisumuksen aikaan satoi 40 päivää, Mooses oli vuorella saman verran jne. Kai tuolla luvulla on jokin erityinen merkitys Raamatussa.?
Joo Ulla, …
Kokemus oli todella hieno. Espanja avautui aivan uudella tavalla. Mielenkiintoinen huomio tuo 40 päivää.
Eikös tuommoisesta ala tulla pitemmän päälle jotain rasitusvammoja. 20 km/päivä tuntuu aika pitkältä taivallukselta.
Kuuluko tuohon ohjelmaan jotain hengellisiä tilaisuuksia/harjoituksia joka päivä jotenkin myös, vai vasta siellä lopussa sitten? Seurasitko edes sotaa? Varmaan et siellä Twitteri päällä taivaltanut…
Kyllä se käveleminen hiukan jaloissa tuntui.
Jokainen varmaankin miettii tuota hengellistä puolta omalla tavallaan. En minä ainakaan mitään ihme harjoituksia tarvitse.
Iltaisin oli paljon hyvää aikaa loikoilla sängyssä ja seurata maailman tapahtumia.
Kateeksi käy kaikkia joilla on polvet joilla tuollaisia taipaleita taittuu.
Ihmettelen vain, että mistä olet kuullut että pyhiinvaellukset olisivat harhaoppia? Nehän ovat korkeinta muotia niille jotka vain jaksavat. Vaimoni innostui takavuosina olemaan mukana st Fransiskuksen vaeltajaporukassa ja tykkäsi että parempaa hengenravintoa ei löydy. Varsinkin kun ei tarvitse kuunnella sellaisia ja tällaisia saarnoja vaan osallistua hienoihin keskusteluihin kanssavaeltajien kanssa.
Joo Markku, …
Kyllähän pyhiinvaellus hengenravintoa tarjoaa. Näitä erilaisia harhaoppisuuskeskusteluita käydään paljon tuolla Kotimaa24:n blogimetsässä. Jos kaikki harhaopit summataan yhteen, ei oikealle opille jää sijaa sen enempää, kuin Marialle ja Joosefille paikkaa majatalossa.
Luterilaisia ilmeisesti risoo se, että katolilaiset lupaavat synnit anteeksi pyhiinvaelluksen tehneille. Tästä teemasta saisi varmaankin vaikka kuinka monipolvisen teologisen keskustelun.
Sekin on tiukkaoppisille ongelma, että matkataan katsomaan pyhimysten luita ja pyhäinjäännöksiä.
Tuolla matkan varrella monessa paikoin muisteltiin erilaisia pyhimyksiä, joita katolilaisilla on tapana pyytää suojelemaan siltaa, kotia tai kaupunkia. Luterilaisethan eivät rukoile avukseen edes Neitsyt Mariaa saati sitten pyhimyksiä.
Minun puolestani itse kukin saa etsiä hengellisen ravintonsa mistä hyväksi näkee. Itse en pidä kovin suolattomasta keitoksesta.
Onko tuo pyhimysten luusoppa suolaista sitten?
Mitenkäs muuten Espanja avautui/puhutteli, kun asian mainitsit useaankin kertaan? Olen vissiin kerran käynyt Espanjassa jossain taloustieteen konferenssissa, eli ei ole paljon näkemystä koko maaasta.
Ken bonjaa miksi ko pyhiinvaelluksen symboli on simpukka ja miksi elokuvassa Piukat paikat on Shell niin voimakkaasti läsnä, saattaa päästä hajulle, mistä kaikesta kristinuskon synnyssä on ollut kyse. Sandro Botticelli – La nascita di Venere – Google Art Project – edited – Venuksen syntymä (Botticelli) – Wikipedia
Nuo luut sinällään ovat aika pieni yksityiskohta. Sitäpaitsi ne olivat jonkinlaisessa lippaassa, eli ei niitä ihan päässyt näkemäänkään.
Mikä soppa on suolaista ja mikä suolatonta, sen jokainen kokee omalla tavallaan. Näitä Santiagoon vaeltavia on satoja tuhansia, eli yhteisöllisyys on yksi asia.
Vaeltajien lisäksi on kaikki se väki, joka on ruokkimassa ja majoittamassa tätä väkimäärää. Mukana on suuri joukko vapaaehtoisia. Monesta majatalon pitäjästä aistii, että kyseessä on heille elämäntehtävä.
Yksi yksityiskohta on reitin varrelle pystytetyt pienet muistomerkit, joissa kerrotaan jonkun uupuneen matkalle. Muistomerkkien juurella on kukkia ja niihin on ripustettu pieniä kirjeitä ja valokuvia.
Sama pätee näihin pyhimyksiin ja muihin muinaisiin, jotka ovat olleet rakentamassa siltoja tai perustamassa kyliä. Kokemuksena nykyisyys ja menneisyys ovat nivoutuneena yhteen.
Mieleen tulee ajatus luterilaisuudesta työmoraalin vartijana, kun katolilaisuuteen tuntuu kuuluvan enemmän yhteisöllisyys ja lähimmäisyys.
Ei vain työ- vaan ennen kaikkea yömoraalin vartijana…
Joo Seppo, …
Ensin kirkko lupaa, että kasteessa ihminen saa kaikki ja Jumala hoitaa loput. Ihminen ei omilla teoillaan tai tekemättä jättämisillään voi itseään auttaa – se on harhaoppi ja syvästi paheksuttavaa omavoimaisuutta.
Sitten kuitenkin sanotaan, ettei mies saa työntää siitintään yön pimeydessä toiseen mieheen, koska se on Jumalalle kauhistus. Ei avaudu – menikö kasteessa joku pieleen, vai tykkääkö Jumala sittenkin salaa katsella seksuaalista moninaisuutta?
Periaatteessa hieno teologinen idea, että kaikki synnit on anteeksi annettu jo edeltä käsin ja kaste riittää. Usko tulee tietenkin sen kasteen mukana, jos pappi on kasteen oikeassa uskossa antanut. Tämä Lutherin varautuma väärin annettuun kasteeseen on muistaakseni papeille tarkoitetussa isossa katekismuksessa.
Sitä en ymmärrä, miksi kirkko tärvää resurssejaan diakoniaan, rippikouluun, jumalanpalveluksiin ja ehtoollisiin, jos kerran kaikki on kerralla kasteessa lahjaksi saatu ja Jumala hoitaa loput. Ehkäpä papit eivät usko olevansa riittävän oikeassa uskossa kastaakseen ihmisiä kelvollisesti, mutta tätä ei uskalleta sanoa ääneen.
”Kokemuksena nykyisyys ja menneisyys ovat nivoutuneena yhteen.”
Onpa mielenkiintoista.Tarkoitat varmaankin, että tämä pätee Espanjaan yleensä, eikä vain reitin varrella.
Espanja on hyvin vanha sivistysvaltio, joten kyllähän siellä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat koko ajan ja kaikkialla. Tällainen kohtaamisen tunne on minulle tullut myös muissa katolisissa maissa.
Ensimmäisen kerran Puolassa Gdanskissa 70-luvun lopulla, jossa kirkon ja kansan yhteys nimenomaan tunteen tasolla oli silmiinpistävää.
Sama kokemus syntyi Pariisissa, kun vierailin Notre Damissa. Jotenkin tekee vaikutuksen, kun ihmiset sytyttävät niitä kynttilöitään.
Kynttilöitä sytytettiin myös Santiago de Compostelan katedraalissa ja rippipaikkoja oli ympäri kirkkoa eri kielillä. Joka paikalla ihmiset jonottivat vuoroaan.
Sellainen ajatus syntyi itselle, että luterilaisuudessa puhutaan teoista ja katolilaisuudessa tunteesta.
Katselin tuossa Sanitago de Compostelan kuvamateriaalia. (jotakin iloa netistäkin) – Huikaisevaa arkkitehtuuria.
Unohtuu helposti miten vahva kulttuuritekijä katolinen/kristillinen kirkko on vuosisatojen kuluessa ollut – ja on kaiketi vieläkin. Se ei näy vain arkkitehtuurissa, vaan myös musiikissa ja kuvataiteessa. -Soli Deo Gloria. Usein sitä perintöä ei edes tiedosta, se on meille niin itsestään selvää.
Nuo kaiken maailman luontotutkijat ovat aina kiinnostaneet. ”Minä puhun sinulle metsän puissa” on minulle ymmärrettävämpää kuin pappien saarnat.
Konrad Lorenz oli nobelpalkittu tiedemies, mutta tunnusti uskonnon merkityksen inhimillisenä kulttuuritekijänä: ”Harhaluulo,että ihmiskunnan kiinteään tietovarastoon muka kuuluisi vain järjellisesti tajuttavaa tai suorastaan vain tieteellisesti todistettavissa olevaa ainestoa, on vaikutuksiltaan turmiollinen. Se saa ”tieteellisesti valistuneen nuorison” heittämään yli laidan koko sen suunnattoman tiedon ja viisauden aarteen, joka sisältyy jokaisen vanhan kulttuurin perinteisiin ja samoin suurten maailmanuskontojen oppeihin. Se, joka luulee, että tuo kaikki on turhaa ja tarpeetonta, syyllistyy samalla johdonmukaisesti toiseenkin aivan yhtä turmiolliseen erehdykseen, koska hän uskoo silloin, että tiede ilman muuta pystyy järjellisin keinoin ja olemattomasta lähtökohdasta tuottamaan kokonaisen kulttuurin ja kaiken siihen liittyvän.”
Konrad Lorenz 1973 (Die acht Totsünden der zivilisierten Menschheit)
Joo Ulla, …
Nejänkymmenen päivän jälkeen Santiago de Compostela yksittäisenä kaupunkina ei enää oikein jaksanut tehdä erityistä vaikutusta. Jonkinlainen kulttuuriähky pääsi iski puoliväkisin, kun joka päivä oli niin runsaasti näkemistä ja kokemista.
Isoja katedraaleja oli vaikka kuinka monessa Hyvinkään kokoisessa kaupungissa. Useissa kaupungeissa oli useampikin Turun tuomiokirkon kokoinen kirkkorakennus.
Kymmenen hengen kylässäkin oli kivikirkko, johon suurinpiirtein mahtui se kymmenen henkeä.
Roomalaisten rakentamia siltoja oli joka puolella. Kaikki oli tehty samalla systeemillä ja olivat kuin eilen tehtyjä.
Olet jokseenkin oikeassa siinä, että tiedon rinnalla on tunnetta, merkityksiä, tarinoita ja uskomuksia. Moni tuntuu kuvittelevan, että voi olla olemassa tietoa ilman tunnetta. Maailma ilman tarinoita on kuitenkin tylsä paiķka.
Kiva lukea kokemuksia pyhiinvaelluksesta 🙂 Olen kulkenut kerran n. 300 km matkan Santiago de Compostelaan ja ensi huhti-toukokuussa on tarkoitus kahden samanikäisen kaverin (60vee) kanssa kulkea pidempikin matka. Kiitos tarinasta.
Tervehdys, …
Leónista? Onko tarkoitus mennä Ranskan reittiä, vai jotain muuta?
Viimeksi aloitimme Leónista, nyt tod. näk. Pamplona. Pitkin Camino Francésia.
Pamplonasta Leóniin on varsin erilainen matka kuin Leónista Santiago de Compostelaan. Tasainen ylänkö on leppoisaa kävellä ja Rooman vallan ajailta peräisin olevat polut helppoja kulkea.