Yleistä olevuudesta

Kävin läpi tämän blogin historian blogiarkiston ja koska en ole julkaissut tätä aikaisemmin täällä kokonaisuutena, niin teen sen nyt, enempää selittelemättä. Tämän olen pitänyt esitelmänä Kangasniemen Seurakunnan seurakuntakodissa elokuussa 2008, mutta maailmankaikkeuden mitassa tämä kulunut aika esitelmän pidosta tähän hetkeen ei todennäköisesti ole muuttanut olosuhteita oleellisesti!

Yleistä

 

Tarkoitukseni on, että tänä iltana käsittelemme Jumalan koko ihmiskuntaan ja maailmaan kohdistuvaa ohjausta Israelin kansan vaiheitten kautta ja valossa.

 

Mutta koska minä olen pedanttinen luonne niin haluan tuoda esille ja korostaa Jumalan luomistyön valtavuutta, äärettömyyttä ja älykkyyttä alusta asti, niin aloitan tämän tarkastelun siitä ”ajasta” …

 

…jolloin aikaa ei vielä ollut

 

Silloin ei ollut myöskään minkäänlaista ulottuvuutta eli tilaa, ts. se on olotila, joka ei ole itse asiassa mitenkään ihmisen tajuttavissa.

 

[KR38: Sananl. 8:22]

 

Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

[Viisaus (Kristus?)]

 

[KR38: Juud. 1:25]

 

hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

 

Luomishetki

 

 

[KR38: 1. Moos. 1:1]

 

Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

 

[KR92: 1. Moos. 1:3]

 

Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli.

 

Tästä kaikki siis alkoi.

Tätä alkuhetkeä on tieteessä alettu nimittää alkuräjähdykseksi ja tapahtumaa alkuräjähdysteoriaksi. Tiedemiehistä suurin osa jos kukaan ei usko, että sen aiheuttaja eli kaiken alkuunpanija on Jumala. Minä kuitenkin uskon siihen, mutta siitä huolimatta tutkin kyllä tätä asiaa koskevia teoksia ja teorioita, sillä ne tuovat mielestäni esille sen, miten ja millaisten Jumalan säätämien luonnonlakien mukaan luomistyö on edennyt.

 

Tiede ei ole pystynyt eikä todennäköisesti pystykään selvittämään mikä aiheutti ns. alkuräjähdyksen, vaikka eihän se todellisuudessa ollut mikään ”räjähdys”, vaan Jumalan säätämä prosessi.

Steven Weinbergin kirjassa Kolme ensimmäistä minuuttia sanotaan mm. näin: ”Ensimmäisten kolmen minuutin aikana maailmankaikkeus koostui pääasiassa valosta…”. Maailmankaikkeuden silloinen läpimitta oli muutaman kymmenen miljoonan km:n luokkaa.

 

Kun universumi eli siis maailmankaikkeus oli tuon noin kolmen minuutin ikäinen, oli sen lämpötila n. miljardin astetta ja tiheys suurin piirtein kuten Auringon nykyään.

 

Protoneja ja neutronenja, siis atomiytimen osia, alkoi syntyä 10^-6 sekunnin kuluttua ja elektroneja siinä n. 10^-3 sekunnin kuluttua alusta.

Vety-ytimiä syntyi ensin ja heliumia syntyi aikavälillä 1,5 – 3 minuuttia alusta.

 

Nyt oli siis jo koko universumin ainemäärä valmiina eli toisin sanoen Jumala oli jo luonut kaiken aineen, mutta ei vielä kaikkia aineita. Tästä aineesta n. ¾ osa oli vetyä ja ¼ osa heliumia.

Koska sekä maapallossa että myös kasveissa, eläimissä ja meissä  ihmisissä on monia aineita, kuten hiiltä, rautaa, magnesiumia, fosforia ja ainakin maaperässä hopeaa, kultaa, uraania ym., niin jostain niiden on ollut tultava.

 

Mistähän ne ovat peräisin?

 

Kari Engvist kirjoittaa kirjassaan Kosmoksen hahmo, että ”Tuntuu siltä, että maailmanalun olosuhteet ovat säädetyt käsittämättömän tarkasti tuottamaan niin vanhan maailmankaikkeuden, että sinne voi kehittyä planeettoja, joiden pinnalta ihminen voi sitä havaita.”

Koska hän kirjansa loppusivuilla kirjoittaa itsestään -”Näin minusta tuli vähitellen uskonnoton. Kuten sokeus, se ei ole vain valon puutetta vaan asia, jota ei enää ole. Valo ikään kuin on sammunut, eikä jäljelle ole jäänyt mitään.” – niin siitä voi päätellä, että hän ei usko,  että tuon säätämisen on tehnyt ikiaikojen Jumala, joka Raamatussa sanoo nimekseen ”Minä olen”.

 

[KR38: 2. Moos. 3:14]

 

Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilai   sille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”

 

Tästä asiasta kirjoittaa vielä mm. pastori-tähtitieteilijä Risto Heikkilä kirjassaan Kun minä katselen taivasta, seuraavasti: ”Tutkimus on kiinnittänyt huomiota yhä uudestaan ja uudestaan siihen, että maailmankaikkeus ja elämä täällä Maan päällä ovat merkillisellä tavalla kytkeytyneet yhteen. Maailmankaikkeus näyttää kuin hienoviritetyltä meitä varten….”

 

————–

 

Sitten takaisin aine-teemaan.

 

Lainaan suoraan kirjaa Maailmankaikkeuden elämäkerta:

 

”Ensimmäisten kolmen minuutin ilotulituksen jälkeen maailmakaikkeus asettui suhteellisen tasaiseen olotilaan. Seuraavien 300 000 vuoden ajan avaruuden täytti miltei piirteetön vety- ja heliumatomien, fotonien ja vapaiden elektronien meri niiden kaikkien vuorovaikuttaessa termiseksi tasapainoksi kutsutussa tilassa. Tämän rauhallisen aikakauden mittaan maailmankaikkeus laajeni ja viileni, mutta kaiken täyttävä säteily  esti minkäänlaisten rakenteiden muodostumisen. Tässä loimussa ei ollut galakseja, tähtiä, planeettoja tai elämänmuotoja.”

 

Kun maailmankaikkeus siis viileni, alkoi gravitaatio eli painovoima vetää ainetta kokoon galaksien eli Linnunradan, joka on meidän ”oma” galaksimme, tapaisten tähtijärjestelmien kokoisiksi rakenteiksi. Tällaisia galakseja on nykytietämyksen mukaan satoja miljardjeja. Jos niitä nyt olisi vaikkapa 350 miljardia, niin niitä riittäisi maapallon jokaiselle ihmiselle vauvasta vaariin n. 50 galaksia. Jos itse kukin, vaikkapa perhe, saisi oman osuutensa, niin eipä olisi riesaa sukulaisten tuppautumisesta  kylään!

 

Tämän enempää ei nyt tarvitse viipyä galaksi-asioissa, sen verran kuitenkin haluan sanoa, että niiden määrä ja ulottuvuus, joka suuntaan meistä katsottuna n. 13,5 miljardia valovuotta – kertovat meille Luojan luomisteon suuruuden käsittämättömästä valtavuudesta. Ja Jumala itse on vielä suurempi.

 

[KR38: 2. Aik. 6:18]

 

Mutta asuuko todella Jumala maan päällä ihmisten seassa? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

 

Mistä siis eri aineet?

 

Luomisen alkutapahtumassa  syntyi vain vetyä ja heliumia.

Ensimmäiset tähdet syntyivät samoihin aikoihin kuin ensimmäiset galaksitkin. Vielä nykyäänkin tähtiä muodostuu galaksien kiekkojen molekyylipilvissä.

Tässä voidaan todeta, että syntyyhän nykyään vielä uusia ihmisiäkin, Suomessakin harva se päivä!

Tähdet syntyvät molekyylipilvien ytimien luhistuessa kokoon. Luhistumisvaiheen aikana keskellä olevaa ns. prototähteä kehystää sisäänpäin suuntautuva kaasun ja pölyn virtaus. Tämä kerros on niin paksu, että se peittää syntyvän tähden ulkopuolisten katseilta. Keskustähden varhaisvaiheen valo suodattuu niin, että tähden muodostumisen voi havaita vain infrapunataajuuksilla. Tästä syystä muodostumassa olevia tähtiä voitiin havainnoida luotettavasti vasta 1980-luvulla infrapunahavaintotekniikan edistymisen ansiosta.

Seuraavien useiden miljoonien  vuosien aikana tämän uuden tähden(auringon) ympärillä on edelleen tähteä kiertävä kiekko, josta planeetat pikkuhiljaa muodostuvat.

Tähtien lapsuus, nuoruus ja keski-ikä sujuvat sitten rauhallisesti vetyvarastoa poltellessa. Ytimen vety vähenee ja heliumin määrä kasvaa.

Tämä meidän Aurinkomme on tässä vaiheessa, elämänsä puolivälissä, käyttänyt noin puolet vetyvarastostaan ja loppu on jossain 5 miljardin vuoden päässä.

 

Tähden  loppuvaiheen kehitys riippuu sen massasta.

Auringon kaltaiset ja pienemmät tähdet puhaltavat vähitellen ulkokuorensa avaruuteen, keskelle jää pieni kuuma tähti, valkoinen kääpiö, mikä miljardien vuosien kuluessa jäähtyy ja himmenee.

Tyypillinen valkoinen kääpiö on vain vähän suurempi maapalloa ja massaltaan n. 0,6 Auringon massaa. Niinpä ne ovat varsin tiheitä, yhden kuutiometrin massa on useita miljardeja kiloja!

Suuremman, n. 20 kertaa Auringon massaisen tähden luhistuminen tapahtuu uskomattoman nopeasti. Sekunnin murto-osassa neutroniaalto vie mukanaan suuren määrän energiaa. Luhistuminen pysähtyy, kun ydin on halkaisijaltaan muutaman kilometrin, tällöin syntyy suunnaton isku- eli shokkiaalto, joka kiitää ulkokerrosten jo osittain muuntuneen aineen läpi.

Juuri tässä vaiheessa syntyy monia harvinaisia raskaita alkuaineita, jotka hajaantuvan kaasun myötä leviävät avaruuteen.

Tätä tapahtumaa kutsutaan supernovaräjähdykseksi ja siinä tähti loistaa hetken aikaa jopa koko galaksin kirkkaudella.

 

Supernovaräjähdyksessä syntyy siis avaruuteen raskaita alkuainetta sisältävää rikastunutta tähtienvälistä ainetta, joka puolestaan on sitten elintärkeää kiviplaneetoille, kuten esim. Maalle ja Maan elämälle.

 

Meidän Aurinkommekin on tähtilapsi, ellei peräti lapsen lapsi ja ne aineet, joita meissäkin on, ovat siis myös syntyneet tähdissä.

 

Näistä alkuaineista Jumala sitten loi tänne Maahan kasvit, eläimet ja lopulta meidät.

 

[KR38: 1. Moos. 3:19]

 

Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

 

 

 

Vähän naapuritähdeistämme

 

 

 

[KR38: 5. Moos. 4:19]

 

ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.

 

[KR38: Job 9:9]

 

hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

 

[KR38: Ps. 148:3-6]

 

Ylistäkää häntä, aurinko ja kuu, ylistäkää häntä, kaikki kirkkaat tähdet.

Ylistäkää häntä, te taivasten taivaat, te vedet taivasten päällä.

Ylistäkööt ne Herran nimeä, sillä hän käski, ja ne tulivat luoduiksi.

Ja hän asetti ne olemaan aina ja iankaikkisesti, hän antoi niille lain, josta ne eivät poikkea.

 

[KR38: Jer. 31:35]

 

Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä:

 

[KR38: Luuk. 21:25-26]

 

Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.

Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.

 

————————-

 

Tähtiluettelossa on nimettynä kirkkaimpia paljain silmin näkyviä tähtiä jonkin verran.

 

Otan niitä tähän muutamia etäisyysjärjestyksessä lähimmästä kaukaisimpaan:

 

Nimi                                                          Etäisyys valovuosina

 

Alfa Centauri                                            4,3

Sirius                                                        8,7 Auringon jälkeen kirkkain

Vega                                                      26

Arcturus                                                 36

Canopus                                              100

Antares                                                400

Rigel                                                   800

Deneb                                               1400

 

Riittäköön tämä näytteeksi.

 

Tähtiä lienee nimetty varsinaisella nimellä muutamia satoja ja paljaalla silmällä niitä näkyy pohjoisella taivaalla 2500 – 3000 ja eteläinen taivas mukaan luettuna 5500 – 6000 tähteä.

Linnunradan, siis ”oman” tähtijärjestelmämme tähtiluku on jotain 100 miljardin luokkaa.

Mitä Jumala sanoo tähtien nimistä? Sen kertoo meille

 

[KR38: Ps. 147:4-5]

 

Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

 

Auringosta ja Maasta lyhyesti

 

Aurinko siis on meidän ”oma” tähtemme, joka mahdollistaa sekä meidän että yleensä elämän olemassaolon Maan päällä.

 

Risto Heikkilän kirjasta ”Kun minä katselen taivasta”: Tutkimukset on kiinnittänyt huomiota yhä uudestaan  ja uudestaan siihen, että maailmakaikkeus ja elämä Maan päällä ovat merkillisellä tavalla kytkeytyneet yhteen. Maailmakaikkeus näyttää kuin hienoviritetyltä meitä varten.”

 

Muutamia esimerkkejä maapallon olevista olosuhteista, jotka paitsi mahdollistavat elämän esiintymisen täällä ja myös sen jakautumisen lähes kauttaaltaan koko planeetalle.

 

  • Maan sopiva etäisyys Auringosta 150 miljoonaa kilometriä takaa sopivan ja tasaisen lämpötilan meille tänne. Myös Auringon ikä on sopiva, se on nyt elämänkaarensa puolivälissä noin 5 miljardin vuoden ikäisenä, joten jäljellä on vielä toinen mokoma ennen kuin Aurinko vetyvarastonsa poltettuaan ensin laajenee ja laajetessaan ”nielaisee” koko maapallon.
  • Maa kiertää Aurinkoa tasaiselle nopeudella ja sopivalla pyörähdysajalla. Jos Maa, kuten esim. Kuu, pyörähtäisi akselinsa ympäri kerran kiertoajassaan,  olisi vain Maan toinen puoli kääntyneenä Aurinkoon, jolloin toisella puolella olisi ikuinen pimeys ja jäätävä kylmyys. Maan pyöriminen kylläkin hidastuu n. sekunnin vajaassa kahdessa vuodessa, joten äsken mainittu olotila on meilläkin n. 50 miljoonan vuoden kuluttua. No meitä se ei kuitenkaan henkilökohtaisesti koske.
  • Myös Maan akselin kallistuskulma ratatasoonsa nähden, mikä on melko tarkalleen 23 astetta, mahdollistaa vuodenajat pohjoiselle ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Jos tätä kallistumaa ei olisi, olisi Aurinko vuoden jokaisena päivänä yhtä korkealla taivaalla kuin mitä se on nyt maalis- ja syyskuun 21. päivinä.
  • Valtameret sitovat liiallista lämpöä kuumina vuodenaikoina ja säilyttävät sitä talven varalle sekä myös kuljettavat lämpöä kuumilta vyöhykkeiltä kylmemmille alueille. Ilman Golf-virtaa meidänkin kesämme olisi hyvin lyhyt nykyiseen verrattuna.
  • Myös se veden merkittävä ominaisuus, että vesi on raskainta +4:n asteen lämpötilassa mahdollistaa sen, etteivät järvemme talvella jäädy pohjia myöten. Silloin ne eivät ehtisi edes kesän aikana sulaa. Myös kauppojen kalatiskejä tuskin olisi.
  • Myös Kuuta tarvitaan muuhunkin kuin romanttisiin kuutamoiltoihin. Ilman Kuuta näet Maan akselin suunta ei olisi vakaa vaan muuttuisi kaoottisesti, mikä aiheuttaisi suuria ilmastonmuutoksia.

 

Tähän kohtaan on sopiva lainata psalmien 19. luvun jakeita 2-5:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.

Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.

Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.

Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan. ”

 

Sekä myös Roomalaiskirjeen 1. luvun jakeita 19-21:

sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.

Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.”

 

Ja vielä Hebrealaiskirjeen  11. luvun jaetta 3:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”

 

Ihminen historiassa

 

Nyt koko maailmankaikkeus maapallo eli tämä Maa mukaan lukien oli valmis.

 

Tämän jälkeen Jumala loi elämän maapallolle.

  • kolmantena päivänä kasvit (1Moos.1:11-12)
  • viidentenä päivänä kalat ja linnut (1Moos.1:20-22)
  • kuudentena päivänä maaeläimet (1Moos.1:24-25) sekä
  • myös ihmisen.

 

[KR38: 1. Moos. 1:26-27]

 

Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.”

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

 

Vuoden 1948 Katekismuksen kristinopin ensimmäisessä luvussa sanotaan näin: ”Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa levon vain Jumalassa.”

 

Kuten tiedämme Raamatusta, niin ihminen käärmeen, siis saatanan houkutuksesta rikkoi tämän yhteyden ottamalla ja syömällä siitä puusta, josta Jumala oli kieltänyt häntä syömästä.

Tämän seurauksena Jumala karkoitti ihmisen paratiisista, minkä 1. Mooseksen kirjan 3. luvun 23. jae ilmoittaa näin: ” Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.”

 

Ennen karkoitusta Jumala kuitenkin antoi lupauksen yhteyden ennalleen saattamisesta:

 

[KR38: 1. Moos. 3:14-15]

 

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.

 

Vedenpaisumus

Ihmisten lisääntyessä lisääntyi myös heidän pahuutensa niin, että lopulta 1. Mooseksen kirjan 6. luvun jakeita 6 – 7 osittain lainaten: ”… Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin,…”

 

Mutta Jumalahan oli jo, kuten tuossa edellä totesin, luvannut Lunastajan, joka polkisi rikki käärmeen pään. Niinpä ”Nooa sai armon Herran  silmien edessä.” (1.Moos.6:8) ja Jumala käski Nooaa rakentamaan arkin ja menemään sinne ja ottamaan mukaansa vaimonsa, poikansa ja poikiensa vaimot ynnä puhtaita eläimiä ja lintuja, kutakin seitsemän paria, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin vain yksi pari.

Tämä kaikki sentähden, että Jumala oli päättänyt tuhotulvalla hävittää koko muun ihmiskunnan.

Tämä tulva tunnetaan myös muissa vanhoissa kertomuksissa, mikä ei suinkaan heikennä, vaan päinvastoin vahvistaa Raamatun kertomusta.

Pekka Reinikainen mainitsee kirjassaan ”Nooan päivät” arkin rakentamisen kuivalle maalle sisämaahan kestäneen 120 vuotta ihmisten nauraessa ja ivatessa Nooaa.

Vedenpaisumus siis tuli, kesti aikansa ja loppui.

Tämän jälkeen Jumala teki liiton Nooan kanssa.

 

[KR38: 1. Moos. 9:8-15]

 

Ja Jumala puhui Nooalle ja hänen pojillensa, jotka olivat hänen kanssansa, sanoen:

”Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa

ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.

Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele.”

Ja Jumala sanoi: ”Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat:

minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä.

Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä,

muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa.

 

Tämän liitto oli siis Jumalan itsensä ja koko luomakuntansa kanssa tekemä liitto.

 

Ensimmäisen Mooseksen kirjan kymmenennessä luvussa luetellaan sitten Nooan pojista polveutuvat kansat joista sitten haarautuivat kansat maan päälle vedenpaisumuksen jälkeen.

Yhdennessätoista luvussa kerrotaan Baabelin tornin rakentamisesta ja kielten sekoituksesta.

Samassa luvussa on vielä mm. kertomus Seemin suvusta, johon syntyi vihdoin Terahin poikana Abram….

 

…ja Abramista alamme nyt seurata Herran asioihin puuttumista ja johdatusta ensin Abramin[myöhemmin Abrahamin] ja hänen jälkeläistensä ja sitten israelin kansan elämässä.

 

Abram sai Herralta (Kansojen värikkäät vaiheet-kirjan mukaan n. 1800 – 1700 eKr.) käskyn ja lupauksen:

 

 

[KR38: 1. Moos. 12:1-3]

 

Ja Herra sanoi Abramille:Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.

Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.

Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

 

 

[KR38: 1. Moos. 12:6-7]

 

Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa.

Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.

 

Jumala uudistaa lupauksensa Abramille

 

[KR38: 1. Moos. 13:14-16]

 

Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myöskin sinun jälkeläisesi.

 

Jumala oli luvannut tehdä Abramista suuren kansan, mutta koska hänellä ja hänen vaimollaan Saarailla ei ollut lasta, kerran sitten Herra ilmestyi Abramille näyssä:

 

[KR38: 1. Moos. 15:2-6]

 

Mutta Abram sanoi: ”Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser.”

Ja Abram sanoi vielä: ”Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä.”

Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: ”Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä.”

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea.” Ja hän sanoi hänelle: ”Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.”

Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

 

Herra tekee liiton Abramin kanssa

 

[KR38: 1. Moos. 15:9-14;18]

 

Ja hän [siis Herra] sanoi hänelle: ”Tuo minulle kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi ja kolmivuotias oinas sekä metsäkyyhkynen ja nuori kyyhkynen.”

Ja hän toi nämä kaikki ja halkaisi ne ja asetti puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.

Niin laskeutui petolintuja ruumiiden päälle, mutta Abram karkoitti ne pois.

Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet.

Ja Herra sanoi Abramille: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta.

Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa.

                                            ——————-

Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka:

 

Tuossa kerrotulla uhrilihojen halkaisulla ja petollinnuilla on tietty merkitys ja minä olen siitä jostain lukenut, mutta nyt en muista mikä se on enkä sitäkään mistä olen sen lukenut, jotta olisin voinut sen tarkistaa.

Myös Israelin kansan Egyptissä olo ennustetaan tuossa Raamatun kohdassa.

 

Abramin epäluottamus Jumalaan

 

Kun Saarai ei synnyttänyt Abramille lasta, niin hän päätti hoitaa asian muulla tavalla ja pyysi Abramia hankkimaan lapsen Saarain orjattaren Haagarin kanssa ja antoi hänet Abramille vaimoksi.

Haagar tulikin raskaaksi, mutta tämä aiheutti ristiriidan hänen ja Saarain välille niin, että Saarai Abramin suostumuksella ajoi Haagarin pois luotaan.

Herran enkeli kuitenkin käski Haagaria ”ottamaan lusikan kauniiseen käteensä” ja palaamaan Saarain luo. Samalla hän käski Haagarin kutsua tätä Ismaeliksi, mikä merkitsee Jumala kuulee.

Samalla enkeli ennusti:

 

[KR38: 1. Moos. 16:12]

 

Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa.”

[K.O. Syvännön kirjasen ”Vanhan testamentin käännösvirheistä” mukaan viimeisen lauseen tulisi kuitenkin kuulua ”ja hän on asuva kaikkien veljiensä keskellä”.

 

Saarain ja Abramin epäuskoa meidän on kaiketi kiittäminen nykyisistä islamilaisista kansoista!

 

Herra piti kuitenkin lupauksensa ja nimettyään ensin Abramin Abrahamiksi, ”sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän” (1.Moos.17:6) ja käskettyään Abrahamia kutsumaan vaimoaan tästä lähin Saaraksi, antoi Herra lupauksen:

 

[KR38: 1. Moos. 17:19;21]

 

Niin Jumala sanoi: ”Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä.

Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna.”

 

Iisakin syntymä kerrotaan Raamatussa näin:

 

[KR38: 1. Moos. 21:1-5]

 

Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut; ja Herra teki Saaralle, niinkuin oli puhunut.

Ja Saara tuli raskaaksi ja synnytti Aabrahamille pojan hänen vanhoilla päivillään, juuri sinä aikana, jonka Jumala oli hänelle sanonut.

Ja Aabraham nimitti poikansa, joka hänelle oli syntynyt, sen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Iisakiksi.

Ja Aabraham ympärileikkasi poikansa Iisakin, tämän ollessa kahdeksan päivän vanha, niinkuin Jumala oli hänen käskenyt tehdä.

 Aabraham oli sadan vuoden vanha, kun hänen poikansa Iisak syntyi hänelle.

 

Aabraham asui Iisakin ja tämän poikien Jaakobin ja Eesaun kanssa Kanaanin maassa kasvattaen härkiä, lampaita, vuohia ja aaseja. He rakensivat kaivoja ja vesisäiliöitä ja puolustivat niitä naapuriheimoja vastaan.

 

Herra ilmestyi Iisakille ja uudisti Aabrahamille antamansa lupauksen sanoen Raamatun mukaan:

 

 

[KR38: 1. Moos. 26:1-5 ja 24]

 

Mutta maahan tuli nälänhätä, toinen kuin se nälänhätä, joka oli ollut aikaisemmin, Aabrahamin päivinä. Silloin Iisak meni Abimelekin, filistealaisten kuninkaan, luo Gerariin.

Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.

Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille.

Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä,

sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.

 

Ja Herra ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: ”Minä olen sinun isäsi Aabrahamin Jumala; älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun suureksi palvelijani Aabrahamin tähden.”[24. jae]

 

Jumala uudisti Aabrahamille ja Iisakille antamansa lupaukset myös Jaakobille, ja sen Raamattu kertoo meille ainakin seuraavissa kohdissa:

 

[KR38: 1. Moos. 28:12-14 ja 35:9-13]

 

Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.

Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.

Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

 

                                            ——————

 

Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet.

Ja Jumala sanoi hänelle: ”Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel.” – Niin hän sai nimen Israel.

Ja Jumala sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.

Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan.”

Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut.

 

Israelilaisten olo Egyptissä

 

Historian tutkimusten mukaan noin vuosina 1600 – 1500 eKr. osa israelilaisista lähti nälänhätää pakoon, mutta osa ilmeisesti jäi Kanaaninmaahan. Matkaan lähteneet heimot olivat Jaakobin jälkeläisiä. Raamattu kertoo Jaakobin muiden poikien olleen paimentamassa isänsä lampaita Sikemissä ja kun Jaakob lähetti Joosefin tiedustelemaan, miten veljet ja karja voivat, niin hänen saavuttuaan muut veljet aikoivat ensin tappaa Joosefin, mutta Ruubenin neuvosta he eivät sitten kuitenkaan tahranneet käsiään hänen vereensä vaan ottivat Joosefin kiinni, ottivat häneltä hänen pitkäliepeisen, hihallisen ihokkaansa ja heittivät hänet sitten tyhjään kaivoon. Vähän myöhemmin he huomasivat ismaelilaismatkueen, joka oli menossa kauppamatkalle Egyptiin ja veljet myivät Joosefin näille, jotka puolestaan myivät Joosefin Egyptissä Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päämies.

Egyptissä Joosef Jumalalta saamansa unien selittämiskyvyn avulla pääsi lopulta faraon suosioon selittämällä hänen näkemänsä seitsemää lihavaa ja seitsemää laihaa lehmää sekä seitsemää täyteläistä ja seitsemää kuivunutta tähkäpäätä koskevat unet ja kehottamalla faraota varautumaan pian tuleviin nälkävuosiin. Niinpä farao korotti hänet koko Egyptin hallitusmieheksi.

 

 

 

[KR38: 1. Moos. 41:38-41]

 

Ja farao sanoi palvelijoilleen: ”Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?”

Ja farao sanoi Joosefille: ”Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet.

Hoida sinä minun taloani, ja sinun käskyäsi totelkoon kaikki minun kansani; ainoastaan valtaistuimen puolesta minä olen sinua korkeampi.”

Ja farao sanoi Joosefille: ”Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi.”

 

Tällä tavalla Jumala huolehti ensin Joosefista ja hänen avullaan sitten, Joosefin ennustamien nälkävuosien tultua, myös Israelista, siis Jaakobista ja henen perheestään.

 

[KR38: 1. Moos. 46:1-6]

 

Niin Israel lähti matkalle mukanaan kaikki, mitä hänellä oli. Ja kun hän saapui Beersebaan, uhrasi hän teurasuhreja isänsä Iisakin Jumalalle.

Ja Jumala puhui Israelille näyssä yöllä; hän sanoi: ”Jaakob, Jaakob!” Tämä vastasi: ”Tässä olen.”

Niin hän sanoi: ”Minä olen Jumala, sinun isäsi Jumala; älä pelkää mennä Egyptiin, sillä minä teen sinut siellä suureksi kansaksi.

Minä menen sinun kanssasi Egyptiin, ja minä myös johdatan sinut sieltä takaisin. Ja Joosefin käsi on sulkeva sinun silmäsi.”

Ja Jaakob lähti Beersebasta, ja Israelin pojat nostivat isänsä Jaakobin, lapsensa ja vaimonsa vaunuihin, jotka farao oli lähettänyt häntä noutamaan.

Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat hankkineet Kanaanin maassa, ja tulivat niin Egyptiin, Jaakob ynnä kaikki hänen jälkeläisensä.

 

Tässä Jumala siis taas uudisti Jaakobille aiemmin antamansa lupauksen ja lupasi palauttaa israelilaiset takaisin omaan maahansa.

 

Israelilaisten lähtö Egyptistä [Exodus] 

 

Vähän ennen kuolemaansa Jaakob kutsui poikansa puhuen heille itse kullekin erikseen kohdistetun puheen. Puhe on 1.Mooseksen kirjan 49. luvussa ja otan tähän siitä Juudalle osoitetun osan:

 

[KR38: 1. Moos. 49:8-10]

 

Juuda, sinua sinun veljesi ylistävät; sinun kätesi on vihollistesi niskassa, sinua kumartavat isäsi pojat.

Juuda on nuori leijona; saaliilta olet, poikani, noussut. Hän on asettunut makaamaan, hän lepää kuin leijona, kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä?

Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.

 

Jakeessa 10 on, kuten huomaatte, Jaakobin lausuma ennustus Jeesuksesta Kristuksesta.

 

Siinä n. 1200 eKr. israelilaiset lähtivät Jumalan kutsuman ja tehtävään valmistaman Mooseksen johdolla Egyptistä. Mooseksen kutsuminen tapahtui palavan mutta palossa kulumattoman pensaan luona, jossa Jumala sanoi Moosekselle mm. näin:

 

 

[KR38: 2. Moos. 3:4-6]

 

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”

Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.”

Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

 

Ja Jumala jotkoi puhettaan Moosekselle:

 

[KR38: 2. Moos. 3:10-15]

 

Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.”

Mutta Mooses sanoi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?”

Hän vastasi: ”Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.”

Mooses sanoi Jumalalle: ”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?”

Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”

Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille näin: Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

 

Tässä Jumala siis ensimmäisen kerran sanoi nimensä.

Kirkkoraamatun alaviitteen mukaan ”Minä olen, hebreaksi ehjee; muistuttaa Herran nimeä Jahve.”

 

Mooses suostui kuitenkin ottamaan vastaan Jumalan antaman tehtävän.

 

Sen suorittaminen ei kuitenkaan käynyt käden käänteessä. Sitä edelsi ensin israelilaisten työvelvollisuuden kiristäminen, josta tulee ainakin minun mieleeni nykyiset työolot, vai mitä, sillä Raamatun mukaan:

 

[KR38: 2. Moos. 5:6-8]

 

Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen:

”Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet.

Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: ’Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!’

 

Ennen Mooseksen johdatustyön alkua Herra taas kerran uudisti liittonsa ja lupasi ottaa israelilaiset omaksi kansakseen:

 

[KR38: 2. Moos. 6:5-8]

 

Ja nyt minä olen kuullut israelilaisten vaikeroimisen, kun egyptiläiset pitävät heitä orjantyössä, ja olen muistanut liittoni.

Sano sentähden israelilaisille: ’Minä olen Herra, ja minä vien teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan teidät orjuudesta ja pelastan teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla.

Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta.

Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja sen minä annan teille omaksi. Minä olen Herra.'”

 

 

Tarvittiin vielä Jumalan antamat kymmenen vitsausta ja vasta sen kymmenennen, esikoisten surmaamisen jälkeen farao salli israelilaisten lähteä.

Ennen tätä viimeistä vitsausta Herra käski Mooseksen ja Aaronin asettaa pääsiäinen sen muistoksi, kun Herra vei israelilaiset Egyptin maasta. Jottei Herra olisi surmannut myös israelilaisten esikoisia, piti heidän sivellä karitsan verellä ”molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa” he pääsiäiskaritsaa syövät. Tämä on suora viittaus Jeesuksen ristinkuolemaan Golgatalla. Huomatkaa tämä, jokainen, joka oli tuon veren suojaamassa huoneessa, pelastui, olipa hän sitten tehnyt hyvää tai pahaa, sitä ei kysytty, veri riitti. Niin on myös pelastus Jeesuksen veren kautta.

 

Erämaavaelluksen aikana Jumala muistutti israelilaisia Siinain vuorella Mooseksen välityksellä liittonsa merkityksestä sanoen:

 

[KR38: 2. Moos. 19:3-8]

 

Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: ”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille:

’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni.

Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.

Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.”

Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua.

 Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle.

 

Lain antaminen

 

Ensimmäiset laintaulut olivat Jumalan kirjoittamia, sillä Raamatun mukaan:

 

[KR38: 2. Moos. 31:18]

 

Ja kun hän oli lakannut puhumasta Mooseksen kanssa Siinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu.

 

[KR38: 2. Moos. 32:15-16]

 

Ja Mooses kääntyi ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessään oli kaksi laintaulua. Ja tauluihin oli kirjoitettu molemmille puolille; etupuolelle ja takapuolelle oli niihin kirjoitettu.

Ja taulut olivat Jumalan tekemät, ja kirjoitus oli Jumalan kirjoitusta, joka oli tauluihin kaiverrettu.

 

No nämä taulut Mooses sitten raivoissaan murskasi, kun hän leiriä lähestyessään näki israelilaisten tekemän kultaisen vasikan ja kuuli heidän karkelonsa.

 

Kaikki Egyptistä lähteneet eivät kuitenkaan päässeet luvattuun maahan. Kansojen värikkäät vaihe-kirja sanoo siitä näin: ”Ennen kuin Mooseksen kansa pääsi Kanaaninmaahan, sen täytyi luopua Egyptissä oppimistaan tavoista, kuten epäjumalien palvonnasta. Niinpä Egyptissä asunut sukupolvi ei koskaan päässyt Luvattuun maahan. Mooses itse kuoli Nebovuorella. Vuorelta hän sai katsella maata, johon hänen ei enää sallittu astua.

 

Raamattu puolestaan kertoo asian näin:

 

[KR38: 4. Moos. 14:26-32]

 

Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen:

”Kuinka kauan tämä häijy joukko napisee minua vastaan? Minä olen kuullut, kuinka israelilaiset napisevat minua vastaan.

Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, aivan niinkuin te olette minulle puhuneet, niin minä teille teen.

Tähän erämaahan kaatuvat teidän ruumiinne, teidän kaikkien, jotka olette katselmuksessa olleet, niin monta kuin teitä on kaksikymmenvuotisia ja sitä vanhempia, jotka olette napisseet minua vastaan.

Totisesti, te ette pääse siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa teille asumasijaksi, ei kukaan teistä, paitsi Kaaleb, Jefunnen poika, ja Joosua, Nuunin poika.

Mutta teidän lapsenne, joiden sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, heidät minä vien sinne, ja he saavat tulla tuntemaan sen maan, jota te halveksitte.

Mutta teidän ruumiinne kaatuvat tähän erämaahan,

 

Ja Moosekselle itselleen…

 

[KR38: 5. Moos. 34:4]

 

Ja Herra sanoi hänelle: ”Tämä on se maa, jonka minä valalla vannoen olen luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, sanoen: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan sen.’ Minä olen nyt antanut sinun omin silmin nähdä sen, mutta sinne sinä et mene.”

Lähteet

 

Tämän esityksen lähteinä käytin seuraavia teoksia:

 

  • RAAMATTU

 

  • Kosmoksen hahmo [Kari Engvist]
  • Kun minä katselen taivasta [Risto Heikkilä]
  • Lähin tähtemme [Leon Golub; Jay M. Pasachoff]
  • Maailmankaikkeuden elämäkerta [Fred Adams; Greg Laughlin]
  • Maailmankaikkeus suurimmasta pienimpään [Useita (10) kirjoittajia]
  • Meteori ja madonreikä [Iain Nicolson]
  • Tyhjästä syntynyt [Kari Engvist; Jukka Maalampi]
  • Tähtitiede-Tiedettä kaikille [Hannu Karttunen; Markku Sarimaa]
  • Valittujen Palojen kirjasarja Kansojen värikkäät vaiheet
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.