Vihollisen häirinnässä osa 70

70. Riidat

Vihollinen on riidanhalun mestari. Millä muulla hän saisi aikaan epäsopua ihmisten kesken kuin samalla, millä hän jo erään puun juurella valehteli ensimmäisille ihmisille. Oleellista oli ja on tänäänkin kylvää epäluottamusta Jumalaa kohtaan, kuten Jeesus sanoi: ”sillä hän on valehtelija ja valheen isä”.

Kun luottamus Jumalaan on kadonnut, menee samalla myös luottamus kanssaihmisiin. Toinen ihminen tuntuu vaaralliselta, vaikka toisaalta jokainen tarvitsee muita ihmisiä selviytyäkseen hengissä tässä maailmassa. Pieni lapsi on syntyessään täysin riippuvainen vanhemmistaan tai muista holhoojista, mutta jossain vaiheessa lapsen oma tahto nousee ja toiset (lapset ja myös aikuiset) joutuvat ristiriitaan lapsen oman tahdon kanssa.

Riidat syntyvät tahtojen ristiriidasta: Sinulla on jotain sellaista mitä minulla ei ole, sinä olet kauniimpi, viisaampi, rikkaampi, ovelampi jne. kuin minä, jolloin oletkin minun viholliseni (onko siis se mitä sinulla on, minulta pois?) ja lopulta pienessä mitassa nousee riita ja suuressa mitassa sotia. Jumalan alkuperäisessä suunnitelmassa ihmiselle oli luottamus ja rakkaus kaikkia kohtaan ja myös maan viljeleminen ja varjeleminen kaikkia hyödyttäen.

Jumala tiesi tämän jo ennenkuin oli luonut mitään ja oli jo suunnitellut pääsyn tästä ristiriidasta. Tämä lupaus annettiin naiselle hänen siemenestään. Ennen sitä Jumala antoi lain, jolla ihmisillä oli mahdollisuus ratkoa ristiriitoja ja yrittää hillitä synnin valtaa, lopullinen ratkaisu tuli Jumalan Pojan syntymän, sovituskuoleman ja ylösnousemisen kautta. Jeesus antoi ohjeen seuraajilleen: rakastakaa toisianne.

Suuri häpeä kristikunnassa on veljien ja siskojen riidat keskenään. Uudessa testamentissa on lukuisia kehoituksia sopuun ja veljesrakkauteen. Jos eivät opetuslapset voi olla keskenään sovussa ja siunaamassa toisiaan, heidän todistuksensa maailmalle on turhaa. Entisaikojen pakanat joutuivat myöntämään: ”Katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan”. Oltakoon dogmatiikasta (tai adiafora-asioista) mitä mieltä tahansa, Jeesuksen käsky velvoittaa opetuslapsia.

Toisaalta opetuslasten tulisi olla rakkaudellisia myös ateisteja ja muita heitä vainoavia kohtaan, koska vain sillä tavalla Kristuksen todistus voi edetä. Kuitenkaan ei rakkaudessa voida olla ilman totuutta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

8 kommenttia artikkeliin ”Vihollisen häirinnässä osa 70”

  1. ”Kun luottamus Jumalaan on kadonnut, menee samalla myös luottamus kanssaihmisiin…”

    Anteeksi nyt, mutta tuo on täyttä soopaa.

    Muutenkin tuo bloggaus on merkillinen. Ristiriitainen itsensä kanssa. Ristiriitaisinta lienee silti se tuo teidän jumalanne ”ääretön hyvyys ja rakkau”. Kaikkitietävänä ja ennaltanäkevänä kumminkin loi sen valheen ja jopa sen yhden ensimmäisistä luoduistaan teki valhettelijaksi.

    ”Jumala tiesi tämän jo ennenkuin oli luonut mitään ja oli jo suunnitellut pääsyn tästä ristiriidasta.” Siis kaiken luoja, kaikkitietävä ja kaikkivoipa tiesi? Ja sitten teki suunnitelman, jolla kumosi aiemman suunnitelmansa, vai? Mutta eihän tällä pitänyt olla edes aikaa sellaisena lineaarisena kuin meillä ihmisillä? Ja miten kaikkivoipa ja kaiken tietävä, ajan ulkopuolella oleva, voi tarvita mitään suunnitelmia? Suunnitelmat kuuluvat lineaarisessa ajassa tarpoville ihmisille, ei jumalille.

    Niin, jumalanne siis tiesi kaiken tapahtuvan, kärmeksen valehtelemiset, naisen lankeemuksen, miehen hyväuskoisen lankeemukseen mukaan menemisen, ihmisten riidat, lapsen nousemisen vanhempiensa tahtoa vastaa etc. ennalta ja kuinkas muuten olisikaan, kun tämän kaiken itse sääti. Ja silti tätä te pidätte hyvänä ja rakkaudellisena… Voi voi.

  2. Totta kai ymmärrän, Yki, että ateistilla ei ole vapaata tahtoa, vaan että hän on evoluution predestinoima tuoteuttamaan sattuman satoa. Siinä sitä ateistin vapautta.

    Jumala taas on luonut ihmisille vapaa tahdon, mutta synti luovuttaa sen vihollisen taskuun, jolloin ihminen toimii Jumalan tahdon vastaisesti. Vaikka Jumala loi myös enkelit, joilla on myös vapaa tahto, niin osa noista nousi kapinaan (mikähän on yleensä sodan aikana kapinallisen kohtalo?) surullisin seurauksin. Voi, voi.

    Tokikin ymmärrän että ateisti ei ymmärrä myöskään eroa predestinaation ja prekognition eli ennaltamääräämisen ja ennaltanäkemisen välillä. Jumala on ajan ylä- ja ulkopuolella ja tietää koko historian lopputuloksen, jolloin kaikki mitä on tapahtunut, ei ole Jumalan määräämää, vaan kukin toteuttaa omaa vapauttaan, joko toteuttaen Jumalan tahtoa tai sitten ei.

    Sitä vastoin Jeesukseen uskova on vapaa ottamaan vastaan Jumalan rakkauden ja yhdistymään häneen, kun taas Jumalan tarjouksen hylkäävä sulkee itsensä Jumalan rakkauden ulkopuolelle, omine seuraamuksineen.

  3. ”Totta kai ymmärrän, Yki, että ateistilla ei ole vapaata tahtoa,”

    Ei sitä ole Kari Sinullakan, sillä et ole voinut vapaasti päättää niistä synnynnäisistä ominaisuuksista, joita sinulla on ja niistä sinusta riippumattomista sinuun kohdistuneista tapahtumista jotka ovat vakuttaneeet ja vaikuttavat enemmän tai vähemmän kaikkiin tahdonvalintoihisi, jotka eivät nouse siis ’puhtaalta pöydältä’.

  4. Kukaan ei synny ’tabula rasana’ mutta on silti vapaa valitsemaan joko Jeesus tai sitten ei. Myös ateisti, vaikka luuleekin olevansa predestinoitu.

  5. Ei ole vapaa, koska hän ei ole valinnut kaikkia niitä syitä, jotka hänen jompaan kumpaan valintansa vaikuttavat. Logiikka taas hukassa Kari?

  6. Vain Jumalalla on mahdollisuus valita kaikki mahdollinen, ihminen voi vain valita Jeesuksen tai ei-Jeesuksen. Mikä on sinun valintasi?

  7. Minä ole valinnut uskoa monessakin kymyksessä Jeesusta, mutta en ole tehnyt Jeeuksesta totemia enkä siis joiltain osin usko häneen vaan häntä. Jos hiffaat eron. Mutta valintani ei näinkään vähässä ja määriteltynä ole ollut vapaa, sitä kahlitsee jo yksin se ennakkoasetelma, että olen tahtomattani ylipäätään joutunut kuulemaan Jeesuksesta ja hänen käsityksistään.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.