Uskonnon ristiriitaisuus – väkivaltaa ja rauhaa

Nyt olisi tarkoitus perehtyä hiukan suvaitsevaisten ajattelun perusteisiin. Tai se on motiivini. En tiedä, osuuko valintani ihan oikeaan kohteeseen. Ilmoittauduin kirjatenttiin (7.4) pitkästä aikaa. Kirjakokoelma näyttää seuraavalta.

Risto Saarinen, Oppi rakkaudesta
Pihkala & Hietamäki (toim.), Uskonto ja identiteettipolitiikka
Scott Appleby, Ambivalence of the Sacred

Risto Saarisen ajattelusta pidän ihan luontaisesti.
Uskonto ja identiteetti-politiikka- kirja on kooste jostain esityksistä, jotka liittynevät kenties jollain lailla Saarisen tutkimusryhmänkin tekemisiin.

Aloitin lukemisen R. Scott Applebyn kirjasta nimeltä The Ambivalence of the Sacred. Religion, Violence, and Reconciliation. Se on julkaistu vuonna 2000 eli ennen viimeisimpiä tapahtumia. En ole vielä pitkällä, mutta ajattelin kirjailla vähän siitä mieleen tarttuvaa lukiessani.

Teemana on väkivalta, rauhanrakentaminen ja uskontojen ambivalenttius tässä suhteessa, siis sisäinen ristiriitaisuus. Uskonto on Applebyn mukaan itsestään selvästi kaikkea sitä mitä Yki Räikkälä kirjoittaa blogeissaan, mutta uskonnoilla on myös rauhaa rakentava, toisenlainen puolensa. Uskonnot ovat siis ristiriitaisia.

Kirjan lähtökohtana tuntuu olevan Rudolf Otton määritelmä uskonnollisesta pyhän kokemisesta. Määritelmä on niin täynnä latinaa ja vaikeita englanninkielisiä sanoja, että sitä saa tuijottaa aika kauan, mutta idea on jotain sen kaltaista, että uskonnollinen pyhän kohtaaminen on kohtaamista ulkopuolisen voiman kanssa. Tuo kohtaaminen on samalla melkein pelottavaa, koska se toiseus on niin suurta ja peljättävää (”dread”), mutta samalla kokemus on kiehtova ja hämmästystä herättävä. Tämä kokemus on sinällään jotain, joka tapahtuu ennen moraalista pohdintaa.

Kysymys on sitten siitä, että miten ihminen tulkitsee kokemansa. Johtaako se väkivaltaan vai väkivallan välttämiseen? Tuleeko ihmisestä uskonnollinen väkivaltainen ekstremisti vai militantti rauhanrakentaja. Applebyn ajatus on, että aidossa uskonnollisessa kääntymisessä tai kokemuksessa on sisällä nämä molemmat mahdollisuudet.

On väärin mitätöidä 19-vuotiaan gazalaisen nuoren itsensä räjäyttäminen israelilaisella poliisiasemalla ei-uskonnollisena tekona. Tuo nuori mies valmistautui moskeijassa, rukoili rukouksensa, pukeutui parhaimpiinsa ja valmistautui paratiisin iloihin. Kun hän oli tohjona poliisiasemalla, perhe ja suku ja yhteisö järjestivät ilojuhlia. Samaan aikaan toisaalla saman uskonnon harjoittajat hoivaavat sairaita saman uskonnon motivoimana ja tekevät työnsä hyvin.

Molemmat puolet mahtuvat uskontoon.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.