Meillä on kangasniemen kunnan vuokraparitalossa ikkunan ulkopuolella heti ikkunan takana yksi lintujen läpinäkyvä muoviseinäisen ruokintalaatikko. Omenapuussa niitä on useampikin ja lisäksi pari ruokintapötköä.
No niin on monella muullakin, että miksi tämä tarina?
Mutta tässä on yksi ainakin minua ja vaimoani liikuttava tarina.
Siinä on monena päivänä käynyt talitintti, joka on paljon toisia siinä käyviä pöyheämpi. Se on jotenkin toisten hylkimä ja selvästi niitten toisten tinttien hylkimä.
Se oli mm. toissa aamuna ihan yksin siinä syömäkorokkeella – ja se katsoi meihin päin ikään kuin anovana ja muitten hylkäämänä. Se katsoi meihin tai ainakin meidän ikkunaamme päin minuuttitolkulla, söi muutaman pähkinäpalasen – ja katsoi taas, kunnes se lehahti lentoon.
Se oli muista poikkeava, muitten hylkäämä ja todennäköisesti menehtyy tai on jo menehtynyt!
Mitäänhän siinä ei luonnollisesti ollut tehtävissä, mutta jotenkin sen yksinäisyys ahdisti.
by 
”… tai on jo menehtynyt!”
Ei se ollut menehtynyt – ainakaan vielä.
Tulin vaimoni laittamalle aamupalalle hieman ennen klo 10;00, jolloin lintu ei ollut paikalla ja sanoin vaimolleni, ”onkohan se jo menehtynyt”, mutta ei, se tuli 9:58. Söi muutaman kerran pähkinöitä ja tuli taas siihen ikkunaa vasten olevalle syöttölaatikon puulistareunukselle – ja alkoi klo 10:00 – 10:08 taas tuijottamaan meihin päin. Klo 10:20 se siirtyi pöntön toiselle reunalle, josta 10:39 pöntön katolle ja heti kohta vieressä olevalle linnunruokapötkölle syömään pötköstä, joka tuntuikin sille maistuvan.
Klo 10:43 lintu lähti pois, mennäkseen minne menikin!
Normaalisti talitintit hyppelevät ja vaihtavat asentoaan ihan yhtenään, kuten varmaan ainakin te, jotka ovat lintuhavaintoja tehneet, hyvin tietävät.
” Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. —-” (Matt. 6:26 ensimmäinen virke)
Linnuille apuruuan antaminen ei voine olla vastoin tuota Raamatun kohtaa!
Niin. Ihmisen vapaa valinta ruokkia lintua on osa taivaallisen Isän ruokkimisstrategetiaa.
Taas se tintti tuli, oli, söi ja oli pitkän tovin ja lähti pois. Sairashan se on. Minulla keppieni kanssa ei ole edes mahdollisuutta eikä kyllä haluakaan nuijia sitä hengiltä. Luonto hoitaa kyllä senkin asian!
Vielä kerran tintistä: Eilen se kuitenkin taas tuli ja katseli ikkunan läpi minua. Minä tovin sitä tarkattuani otin keppini ja meni ulos ja kiersin sen luo, mutta se ei lähtenyt, vaan tarkasteli minua. Olisin voinut kepilläni nuijia sen ja ajattelinhan minä sitä, mutta tekemättähän se jäi.
Tänään sitä ei enää näkynyt – luonto varmaan hoiti sen, mihin minä en kyennyt. Olisiko se ollut osa sitä lähimmäisenrakkautta, mitä Tuomo tuossa ylempänä käsittelee!
Ei se ole kiva tappaa eläviä olioita varsinaisesti, paitsi itikoita. Eilen hiiri jäi selvästikin loukkuun ja piti tosi kauan meteliä ennen kuin kuoli tai karkasi. Toivottavasti kuoli. En ole kerännyt vielä riittävää rohkeutta mennä sen raatoa poiskaan viemään. Aina talven tullen menee vähän aikaa, että päsee taas tästä tappamisen juonesta kiinni – pakko kun on.
Onko tinttiä näkynyt?
Ei ole, Anne. Eilen aamuna ja pitkin päivää sitä silloin tällöin vartavasten tarkistin. Tämä jotenkin liikuttava tinttiiyksilö on varmaan päässyt tinttien taivaaseen!
Onpa mielenkiintoinen seuranta Toivolla. Noita aina silloin tällöin näkee, poikkeavia. Meillä on Reisjärvellä kesy jänis ollut koko kesän pihapiirissä. Olemme esittäneet kainon toiveen, että saisi olla vastakin oravien seurana.