Tieteen näkökulmasta Jumala on varmasti olemassa. Tässä suhteessa on virheellistä asettaa tiede ja Jumala jotenkin vastakkaisiksi.
Yksi tieteen tekemisen keskeisistä teemoista on ontologia, eli oppi olevaisesta. Jumalan suhteen ontologia antaa valaistusta siihen, minkälaisia asioita ylipäätään on olemassa ja näin olleen voidaan eri keinoin tutkia. Jos Jumala on ihmisten mielikuvissa, Jumala on silloin olemassa ainakin kognitiivisena mielen skeemana tai kulttuuriin liittyvänä sosiaalisena konstruktiona.
Yllämainitusta esimerkkinä aika usein ateisteiksi tunnustautuvilta kuulee eriasteisia väittämiä siitä, ettei Jumalaa ole lainkaan olemassa. Kuitenkin – jo tuo väittämä sinällään todistaa Jumalan olevan olemassa myös tuon ateistiksi tunnustautuvan omassa mielessä. Voidaan jopa mennä niin pitkälle, että suomalaisen ateistin mielessä olevalla Jumalalla (jota siis ei ateistin mielestä ole olemassa) on varsin tunnistettavat luterialaisen Jumalan piirteet.
Usein kuulee myös puhuttavan ”aukkojen Jumalasta”. Ikäänkuin tieteen edistyessä sellaiset tiedon aukot, joihin Jumala mahtuisi olisivat jotenkin vähenemässä ja jonain päivänä tiede vosi korvata Jumalan. Ei se näin mene. Jokainen kysymys, johon tiede löytää vastauksen synnyttää useita uusia kysymyksia, joten näitä ”aukkoja” syntyy koko ajan lisää enemmän kuin häviää.
Tieteen näkökulmasta on mielenkiintoista myös se, että Jumalan olemuksen ympärille on rakennettu teologisia konstruktioita kuten juuri luterilaisuus. Tällä tavoin usko on puettu tieteen formaaattiin ja näin usko on altistettu tieteen koettelulle. Tätä tieteen koettelua voidaan Tuomas Akvinolaisen mukaan kutsua yleiseksi ilmoitukseksi. Jos (ja kun) luterilainen teologia on ristiriidassa yleisen ilmoituksen, eli tieteen havaintojen kanssa, luterilainen teologia pitää päivittää tai hylätä. Päivittäminen tosin on aika mahdotonta, joten parempi olis luoda kokonaan uusi teologia.
by 
Mielenkiintoinen kysymys on ’tiede’. Mitä se tarkoittaa? Jos se tarkoittaa naturalismia, silloin koko kysymys Jumalasta on mieletön, koska materiaalisesta luonnosta ei koko Jumalaa ole löytynyt (ensimmäinen kosmonautti Juri Gagarin ilmotti kierrettyään maan ympäri avaruudessa, ettei hän nähnyt siellä jumalaa!).
Jos se tarkoittaa taas esim. psykologiaa tai muita humanistisia tieteitä tai esim. uskontotiedettä, silloin Jumalasta (jumalista tms.) voidaan puhua, mutta vain ihmisen lähtökohdista.
Ongelmaksi kaikissa noissa tieteissä tulee, onko niitä ohjaamassa joku maailmankatsomus tai ideologia tms., jolloin objektiivisuus saattaa kärsiä (esim. evolutionismi, gender-ideologia jne.)
Jos tällä perustalla on syytä muuttaa esim. kristinuskon oppeja, on syytä olla varma, ettei tiede huomenna tuo esiin uutta, jopa vastakkaista teoriaa.
Joo, …
Tiede tuottaa tieteellistä tietoa.
Tieteellinen tieto puolestaan on perusteltu tosi uskomus. ”Uskomus” tarkoittaa sitä, että tiedon julkaisijan tulee olla itse vakuuttunut julkaisemansa tiedon oikeellisuudesta. ”Tosi” taas viittaa siihen, että tieteellisen tiedon tulisi olla luonteeltaan virheetöntä. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole asianlaita, koska tiedekin on erehtyväinen.
Olennainen asia tieteessä ja tieteellisessä tiedossa on tuo ”Perusteltu”. Tieteellistä keskustelua voidaan käydä noiden perustelujen avulla ja tieteellisen tiedon arvoa punnita perustelun kestävyyden kautta.
Tieteellinen tieto voi olla luonteeltaan objektiivista, subjektiivista tai jopa julistuksellista. Tieteen tekijän uskottavuus määräytyy isolta osin sen kautta, kuinka tarkoin tieteen tekijä osaa arvioida ja kuvata oman tuotoksensa yleistettävyyttä ja luotettavuutta (reliabiliteetti ja validiteetti).
Tieteellisen tiedon tuottajat eivät ole vapaita erilaisista subjektiivisuusharhoista, joskin jotkin tieteet ovat luonteeltaan enemmän objektiivisia kuin toiset.
Kristinuskon keskenään erilaiset opit sisältävät koko joukon näkemyksiä, jotka ovat jo keskenäänkin ristiriitaisia. Otetaan nyt vaikkapa perisynti, kiirastuli, ehtoollisen olemus ja naisten kelvollisuus papiksi.
Tiede voi toki tuoda esiin näitä kristinuskon sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia ja jopa arvioida teologisten oppirakennelmien (kuten luterilaisuus) rakenteellista johdonmukaisuutta. Tiede ei kuitenkaan lähtökohtaisesti luo uusia uskonnollisia oppirakenteita, vaan ne syntyvät kulttuurisen muutoksen myötä omia aikojaan.
Yksi syy kristillisen uskon aseman heikkenemiseen länsimaissa on uskonnollisten piirien asettuminen sivuraiteelle suhteessa tieteelliseen tietoon. Tästä esimerkkinä kreationismi, joka ei vakuuta ajattelutapana kovinkaan suurta ihmisjoukkoa, koska evoluutiota koskevaa selkeää tieteellista tietoa on tarjolla musertavan paljon.
”Kristinuskon keskenään erilaiset opit sisältävät koko joukon näkemyksiä, jotka ovat jo keskenäänkin ristiriitaisia.” – Kyllä, nämä eri näkemykset ovat tietysti joko todellisesti tai näennäisesti ristiriitaisia, ja niistä on keskusteltu ja keskustellaan hamaan maailman tappiin asti. Vasta Jeesuksen tullessa takaisin näistä ei enää kiistellä, koska teologiset nyanssit voidaan sivuuttaa silloin toisarvoisina. Valitttavasti niistä on aikaisemmin taisteltu verissäpäin, nykyään somepalstoilla.
Evoluutiota koskevaa selkeää tietellistä näyttöä puuttuu yhä enenevässä määrin, vaikka useimmat tieteentekijät yrittävät vimmatusti väittää muuta. Kun ideologinen (=uskonnollinen) yksisilmäisyys on vallalla, niin kaikki vallitsevasta konsensuksesta poikkeava halutaan tukahduttaa, esim. nimittelyllä (kaikki toisinajattelijat ovat kretuja) koska todellinen argumentointi puuttuu.
Kuten mainitsin – tieteellisen tiedon ydin on perustelu, eli nimeomaisesti juuri se argumentointi. Tiede ei pohjaudu nimittelyyn. Hakusanalla ”creationism” löytyy 54’000 tieteellisen luonteista julkaisua, mikä on yllättävän vähän. Evoluution saralta löytyy yli 5 miljoonaa julkaisua.
Keskeisin tieteellinen keskusteluteema kreationismiin liittyen tuntuu olevan, pitäisikö sitä opettaa kouluissa. Aika vähän on sellaista tutkimusta, joka etsii tieteellistä tietoa, eli ”perusteltua tosi uskomusta” liittyen krationismin sisältöön ja keskeisiin väittämiin.
Jumalan olemassaolo ei ole tiedettä, joten tiede ei voi koskaan selittää sitä onko Jumalaa vai ei. Tiede käsittelee vain materiaalia, mutta miten materiaali on syntynyt, siihen ei ole tieteellä vastausta.
Tavallinen ihminen, joka ajattelee elämää yleensä, mietti joskus sitä, miten kaikki on saanut alkunsa, sillä yleensä kaikella on alkunsa ja loppunsa. On taas ihmisiä, jotka eivät näillä kysymyksillä päätänsä vaivaa, mutta on niitä jotka näillä kysymyksiä ajattelevat tukeutuvat toisten ihmisten mielipiteisiin.
Ne, jotka uskovat tieteen ratkaisevan elämän synnyn maapallolle, joutuvat pettymään siihen, ettei tieteellä mitä konkreettista näyttöä elämän syntymisestä kuolleesta materiaalista, on vain olettamuksia, jotka nekin vaihtuvat ajan myötä. Tämän takia voi hyvällä syyllä sanoa, että uskomukset ilman näyttöä liittyvät hyvin tiiviisti yhteen tieteen kanssa.
Uskomus ja tiede pitäisi erottaa toisistaan niin, että kun puhutaan tieteestä, sanottaisiin mikä on uskomusta ja mikä on todistettua tietoa. Todistettu tieto voidaan aina testata käytännössä, silloin siihen voi uskoa, mutta ei muuten.
Tiedettä on kahdenlaista: toisaalta sanotaan, ettei Jumalaa tai mitään materian ulkopuolista ole, koska materia (energia, avaruus ym.) on kaikki, mitään muuta ei ole (eikä saa olla). Toisaalta voidaan sanoa, että tiede tutkii vain sitä mitä voidaan tutkia (siis materiaalisesti), jos on jotakin sen ulkopuolella, sitä ei voida todistaa oikeaksi tai vääräksi.
Jos siis Jumala on oikeasti olemassa, tiede ei häntä tavoita. Ateismi, outoa kyllä, väittää pystyvänsä todistamaan että mitään jumalia ei ole.
Johdonmukainen ajattelu vie väistämättä siihen, ettei niin monimutkainen maailmankaikkeus ja elämän monimuotoisuus ole voinut syntyä tyhjästä. Tämä on se lähtökohta, jonka tieteen pitäisi mitätöidä, mutta kun ei pystytä, niin yritetään todistella ilman näyttöä. Tähän on kehitetty useita toinen toistaan huonompia teorioita, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Tämä johtaa siihen, että täytyy olla jotain muuta, jota ihminen ei voi havainnoida, mitä se on, siihen ei tiede ota kantaa, mutta ei tunnustakaan tietämättömyyttään, koska se veisi tieteeltä sen arvovallan, jota tavallinen ihminen tuntee tiedettä kohtaan.
Kalevi, …
Ei tiede millään muotoa rajoitu materiaaliseen maailmaan. Tieteen kirjo sisältää mm. matematiikkaa, kielititeitä, sosiologiaa ja vaikka mitä. Jopa Jumalan olemuksen pähkäilyyn on oma tiedekuntansa, eli teologinen tiedekunta.
Minusta on täysin väärin kysyä – onko Jumalaa olemassa? Tottakai Jumala on olemassa. Oikea kysymys on mikä ja minkälainen Jumala on? Jumalaan liittyen voimme asettaa monenlaisia kysymyksiä ja maailmaa havainnoimalla saamme selvyyttä Jumalan olemuksesta.
Toki sellainenkin näkökulma on, että Jumala pysyttelee kokonaan omissa oloissaan jossain tuonpuoleisen maailman kolkassa vaikuttamatta mitenkään maailman menoon.
Tiede voi lähestyä asiaa myös siitä näkökulmasta, onko Jumala sellainen kuin kristityt kirkot opettavat? Itse olen sellaisella näkökannalla, ettei ole.
Tieteen näkökulmasta asioiden todistaminen epätosiksi on yleensä helpompaa kuin asioiden osoittaminen tosiksi. Aiemmin jo viittasinkin kirkkokuntien eroihin esimerkiksi kiirastulikysymyksessä. Vähintäänkin joko luterilaisuus tai suuret kirkkokunnat ovat harhaoppisia. Jos suuret kirkkokunnat ovat väärässä, myös koko luterilaisuuden perusta on rakennettu hiekalle.
Kari, …
Ei tiede millään muotoa rajoitu materiaaliseen maailmaan, eikä missään totea ettei materiaalisen maailman ulkopuoella ole mitään, eikä saa olla mitään.
Tauno, tarkoitan nimenomaan naturalistista tiedettä, mikä kategorisesti sulkee kaiken materian ulkopuolisen pois, esim. evolutionismi.
Naturalistinen tiede on varsin kapea näkökulma tieteeseen. Tiedemailmassa naturalismi on ideologiana hylätty jo viime vuosituhannen puolivälin tienoilla. Toki luonnontieteissä vieläkin vallitseva epistemologinen lähtökohta on varsin positivistinen, mikä sopiikin varsin hyvin luonnonilmiöiden tutkimiseen.
Evolutionismi minusta ei oikein terminä sovi tieteen maailmaan. Enemmän kyse on sosiaalisen media juupas-joopas väittelyihin kuuluvasta käsitteestä. Toki on olemassa evoluutioteoria ja siihen liittyvä varsin runsas tutkimuksellinen toiminta.
Kuten olen jo maininnut, tiede sinällään ei sulje ulkopuolelleen ”materian ulkopuolista” maailmaa. Osa tutkijoista tutkii materialistisia asioita ja osa materian ulkopuolisia asioita. Kukin tutkija määrittelee itsenäisesti tutkimuksensa kohteen ja käyttämänsä menetellmät.
Evolutionismi on diletanttien väittelyihin sopiva käsite…
Mehän olemme (me suomalaiset uskonnottomat) ”luterilaisia” ateisteja… tai siis uskonnottomia noin yleensä. Ateisteja on niin monenlaisia, että on turha niputtaa näitä yhteen. Se, että mieltää itsensä ateistiksi tai uskonnottomaksi, ei tarkoita, että kieltäisi jumalan sellaisena kuin se meille kaikille näyttäytyy: käsitteenä. Se on todistettavasti ainoa jumalan ilmentymä. Kaikki muu on subjektiivista kokemusta ja katsomusta.
Aukkojen jumalalla todellakin on tila vähentynyt koko ajan – ja käsitys jumalasta muuttunut entistäkin eteerisemmäksi ja abstraktimmaksi. Tiede on selvittänyt monen monituiset asiat niin, ettei niihin ole mitään syytä pistää jumalaa alkusyyksi. Evoluutiomekanismi tietty yksi tärkeimmistä. Mielenkiintoisesti uskovat sovittavat uskonsa tieteen tuloksiin sopivaksi – ja Jumala muuttuu entistäkin viisaammaksi ja kaukaa näkevämmäksi. Ikään kuin muuttunut entistäkin ovelammaksi ja salaperäisemmäksi. Ja ihan totta: kyllä onkin muuttunut s a l a p e r ä i s e m m ä k s i…
Tieteessä on kyllä sellainen metka ominaisuus, että kun yksi asia selvitetään, tulee sen myötä monta muuta selvitettävää. Mutta tämä johtuu vain siitä, että ihmiskunta tietää vieläkin niin vähän tästä kaikesta. Mutta kummasta se todistaa: kristittyjen Jumalasta vaiko universumin valtavuudesta ja elämän käsittämättömästä, mutta aivan luonnollisesta moniulotteisuudesta?
Tiede on tiedon hankkimista. Ja sen pitäisi olla uskonnollisesti ja poliittisesti täysin neutraalia. Aina se ei sitä valitettavasti ole, mutta silti olisi mieletöntä väittää ”tieteen yrittävän saada todisteita jumalan olemassaolemattomuudesta”. Käytännössä kaikki tosissaan työtä tekevät tieteilijät selvittävät vielä selvittämätöntä, eivät etsi todisteita jonkun aatteen tai uskomuksen puolesta tai näitä vastaan. ”Perusteltu tosi uskomus” on vähän hankala selitys tieteelliselle tiedolle. Ja perustellusti monet sitä jo vieroksuvatkin. Mitä on ”tosi uskomus”..?
Kari Kukkasen ”Evoluutiota koskevaa selkeää tietellistä näyttöä puuttuu yhä enenevässä määrin” edustaa selvästi uskonnollisen paatoksen silaamaa asioiden vääristelyä. ”Yhä enenevässä määrin”… niinpä niin. Miten niin enenevässä määrin? Ja missä tämä on osoitettu?
”Useimmat” tieteentekijät – ylipäätään tieteentekijät eivät YRITÄ ”vimmatusti” väittää mitään. Se ei ole tieteellinen metodi. Tieteentekijät osoittavat löydöksillään ja mittauksillaan selvittämänsä asiat. Väittäminen kuuluu kyllä tieteen maailmaan, jossa vielä selkeästi ja vastaansanomattasti todistamattomia teorioita koetellaan. Ja tämäkin on yksi tieteeseen kuuluvista asioista. Se sinänsä EI todista tieteen luotettavuudesta tai sen puutteesta yhtään mitään.
Kiitos korottamisestani diletanttien uljaaseen joukkoon!
”Aukkojen jumalasta” ja ”aukkojen evolutionismista” olen puhunut postauksissani #30 ja 37, niinkuin hyvin muistat. En toista niitä tässä.
’”Evoluutiota koskevaa selkeää tietellistä näyttöä puuttuu yhä enenevässä määrin” edustaa selvästi uskonnollisen paatoksen silaamaa asioiden vääristelyä.’ käsittelin ko. ongelmakenttää postauksessani #39, niin kuin varmasti muistat.
Nimenomaan toivon tieteentekijöiden käyttävän evolutionismivapaata tieteelisten teorioiden testausta, ilman yksisilmäistä lukumäärään perustuvaa yhteisöllistä painostusta. vrt biljoona kärpästä…
”Osa tutkijoista tutkii materialistisia asioita ja osa materian ulkopuolisia asioita. Kukin tutkija määrittelee itsenäisesti tutkimuksensa kohteen ja käyttämänsä menetellmät.”
Juu, Tuo pätee gradututkimukseeni oikein hyvin. Keksin itse vielä ”mielikuvitusmetodinkin”. Aika hienointa oli kyllä se, että metodiani ei kukaan edes kyseenalaistanut. Todellakin se menee noin silloin kun voi perustella ”mielikuvitusmetodinsa”. Perusteltu on se avainsana. Tässä tapauksessa toki perusteluja olisi voinut varmasta keksiä muunlaisiakin ja selityksiä ja metodeita, ja varsinaista totuutta emme Paavalinkaan tarkoituksista koskaan tule tietämään. Onko evoluutioteorian laita samoin? Paras selitys mitä on keksitty perustellusti, mutta muitakin voi keksiä, vai onko tässä tapauksessa nyt ainoa Totuus löydetty?
”Onko evoluutioteorian laita samoin? Paras selitys mitä on keksitty perustellusti, mutta muitakin voi keksiä, vai onko tässä tapauksessa nyt ainoa Totuus löydetty?”
Evoluutiosta saa huomattavasti enemmän ja täsmällisempää tietoa kuin Paavalin aivoituksista, joten kyllä tällä evoluutiolla aika vankka perusta on.
Merkityksellistä lisätietoa tullaan saamaan varmaankin elämän synnystä, joka on siis eri kokonaisuus, kuin evoluutioteoria. Oma arvaukseni on, että elämä on tullut maahan avaruudesta.
Enemmistö tiedemiehistä uskoo, että marsissa on joskus ollut elämää. Tähän asiaan saadaan vahvistus varsin pian suuntaan tai toiseen.
Tavallaan puhutaan myös älykkäästä suunnittelusta, eli onko mahdollista, että avaruudessa liikkuvat bakteerit ovat ”geenimanipuloituja” maksimoimaan evoluution nopeus asumiskelpoisilla planeetoilla.
”Merkityksellistä lisätietoa tullaan saamaan varmaankin elämän synnystä, joka on siis eri kokonaisuus, kuin evoluutioteoria. Oma arvaukseni on, että elämä on tullut maahan avaruudesta.”
Tämä arvaus poikkeaa virallisesta kannasta, jota koululaitokset opettavat. Heidän mukaansa ensimmäinen solu on syntynyt sattumalta jostakin alkuliemestä, sekin on arvaus, vaikka sitä totuutena opetetaan.
Jos avaruudesta olisi tullut elämä, niin onhan se sinnekin täytynyt jollain tavalla syntyä. Tämä arvaus on yksi teoria, jonka mukaan siellä jossain on elämän täytynyt olla paljon kehittyneempää, kuin täällä maassa. Mielikuvituksella ei ole rajoja, joskus mielikuvituksetkin voivat toteutua, mutta tämä arvaus taitaa olla liian kaukana todellisuudesta.
Kalevi, olet väärässä. Ei ole mitään ”virallista kantaa”. Tiede EI suinkaan ole lyönyt lukkoon jotain teoriaa elämän syntymisestä ”alkuliemessä”. Eikä mikään ”koululaitos” tuollaista opeta. Tuo on pelkkää teidän uskovien ja kreationistien levittämää humppaa. Sen sijaan on todellakin pohdittu sitä vaihtoehtoa, että elämä olisi tullut tänne maapallolle muualta aurinkokunnasta. Sille veikkaukselle lienee myös kosmologisia perusteita. Marsiakaan ei ole vielä toistaiseksi suljettu pois. Ehkä todellakin olemme marsilaisia. Sitä ei vielä tiedetä. Ehkä joskus, ehkä ei. Mutta Mars on nyt tutkittavana ja ehkäpä pian saamme uutta valaisevaa tietoa.
Mutta jos elämää on muualla ja se tänne on jonkun kivenmurikan mukana kulkeutunut, niin se on voinut jäädä hyvinkin alkeelliseksi. Eli ei sen ole tarvinnut olla sitä paljon kehittyneempää.
Elämä on. Ja tiede on…
Wikipedia toteaa elämän synnystä näin:
”Elämän alkuperä eli elämän ilmaantuminen maapallolle on edelleen ratkaisematon kysymys. Suosituimmat luonnontieteelliset teoriat elämän lähteeksi maapallolla ovat salamanisku, kuumat lähteet ja komeetta.”
Jokseenkin näin asia varmaankin opetetaan myös kouluissa.
Vaikka elämä olisikin tullut maapallolle jostain ulkoavaruudesta , niin se ei vielä selitä elämän syntymistä. Ainoastaan sen että maapallo oli otollinen kasvualusta elämän kehitykselle.
Yksi kreationistien perusväittämiä on että luomistyö on mikrometri tarkkuudella suunniteltua jotta se toimisi. No, tässä tapahtui suunniteluvirhe ainakin ihmisten suhteen.
Tämä ainutlaatuinen luomus joka yksilönä pystyy hahmottamaan, siis menttaalisti luomaan jumalan-idean ja ihailemaan maailmakaikkeuden suuruutta, on sosiaalisena olentona varaalisinta mitä elämälle on tapahtunutta. Ihmiseltä puuttu kyky käsittämään itsensä eko-systeemin jäsenenä. Häneltä puuttuu jopa omaan lajiinsa kohdistuva suojelumekanismi.
Sosiaalisen olentona ,ihminen elää vieläkin niin, että se kokee perhepiirin ja klaaninsa heimonsa sisällä omaksi sosiaaliseksi yksiköseen jota on oikeus puolustaa kaikkea vastaan ja toisaalta se katsoo että reviirinsä laajentaminen kaiken muun kustannuksella on niinkuin pitääkin. Ihminen on ”perheensä” hyväksi luonut ryöstöyhteiskunnan joka paraikaa on saamassa aikaan globaalisen eko-systeemin kollapsin.
Tämäkö oli Jumalan suunnitelma luodessaan ihmisen?Olento joka tutkii tähdet ja mertensyvyydet ja samalla tuhoaa elämisen perusteet.
Joka tapauksessa ihminen ei saa rauhaa jumalan suhteen. Onko olemassa maailmanhenki joka marinoi kaiken olevaisen eli se sitten miten vain? Ihmiskunnan historiassa on kuitenkin tapahtunut sosiaalinen evoluutio demokratian idean ja luonnontieteiden kehityksen ansiosta. Onko tälle maailmanhengelle välinpitämätöntä se miten elämä elää suhteessa itseensä kunhan se jatkaa elämistään? Tämä luotu tai kehittynyt elämä on ehkä itsetarkoitus sellaisenaan dynaamisena ekosysteeminä. Sen olemassaolon taistelu mahdollisesti heijastelee luomisen ja destruktion aaltoliikettä. Tällöin se todellisuutta lähin oleva uskonto olisi hindulaisuus, ei sen sosiaaliset normit ,vaan sen ymmärtämä vuorovaikutus luomisen ja tuhon välillä. Oikein jumalkuva olisi silloin Shiva. Hän joka tanssillaan sekä luo että tuhoaa luodun aina alkaen uudelleen. Brahman, maailmansielun ilmestysmuotona.
”Oikein jumalkuva olisi silloin Shiva. Hän joka tanssillaan sekä luo että tuhoaa luodun aina alkaen uudelleen.”
Olet Markku aika lailla oikeassa. Itse asiassa kristinuskon kolmiyhteinen jumalankuva on otettu hindulaisesta filosofiasta. Kristinuskon Pyhä Henki tai Totuuden Henki on Shivan sukulaissielu.
Hyvää hindulaisuudessa on sen oivaltaminen, että kaikki uskonnot etsivät samaa Jumalaa, kukin oman perinteensä mukaan. Tästä syystä hindulaisten ei tarvitse tehdä lähetystyötä, eikä käännyttää ketään.
Heidän mukaansa kukin etsiköön kykynsä mukaan. Jos joku jotain löytää, se on Brahman. Vaikka sitä sitten kutsuttaisiin millä hyvänsä nimellä.
Kalevi, olet väärässä. Ei ole mitään ”virallista kantaa”. Tiede EI suinkaan ole lyönyt lukkoon jotain teoriaa elämän syntymisestä ”alkuliemessä”. Eikä mikään ”koululaitos” tuollaista opeta.
http://www02.oph.fi/etalukio/biologia/kurssi1/kemiallinen.html
Joo Kalevi, …
Aika säälittävää noin niinkuin opetusministeriön näkökulmasta. Kyllä virkamiehenkin pitäisi sen verran vaivautua, että tarkistaisi faktat edes wikipediasta.
Niin, lainaus tuosta epämääräisestä etälukion materiaalista: ”Alkumaapallon olosuhteista ei ole olemassa konkreettisia todisteita, kuten fossiileja, mutta nykyisin äärioloissa, kuten kuumissa lähteissä, elävät bakteerit ja arkit todistavat, että tällainen ympäristö ei ole mahdoton elämän kehittymiselle.”
Tässä EI ilmoitettu, että elämä olisi SYNTYNYT tuossa ns. alkuliemessä. Elämän alkuperää ei ole varmaksi väitetty missään Suomen koululaitoksessa. Eikä sitä ”virallista” kantaa tietääkseni ole missään lukkoon lyöty.
EDIT: Lukihäriöltäni näinkin nyt tuossa olevan yhden virheen. ”Alkusolun muodostumisesta katsotaan elämän syntyneen ja biologisen evoluution käynnistyneen.” Juu ei. Tuota ei ole vahvistettu, joten virheellistä tietoa. Ylipäätään tieteessä ei ”katsota”, vaan pyritään varmistamaan. Jos ei kyetä, niin tehdään olettamuksia, joiden avulla edetään.
Eri asia on sitten se evoluutio. Että miten elämä maapallolla lähti kehittymään kohti meitä, ”luomakunnan kruunuja”. Evoluutio on niin tukevasti todistettu, että jos sinä, Kalevi, tai Kari tai kuka myy hyvänsä väittää sitä vastaan, niin siinä sitten väitätte. Täällä asia ei miksikään muutu.
Tosi on, kukin tulee uskollaan autuaaksi, siihen eivät (tieteelliset) tosiasiat kuulu.
Joo, …
Usko ja tieto eivät kilpaile keskenään. Tieto ei anna vastausta siihen, mikä elämässä on tärkeää. Ilman tärkeyden ajatusta emme voi arkipäivän asioissakaan tehdä välttämättömiä valintoja. Tästä syystä on syntynyt ilmastouskonto, ruokavalioukonto ynnä muuta korvaamaan kristinsuskoa. Samalla usko, joka hylkää tiedon on huteralla pohjalla. Hieman dramatisoiden homma on kuin seisoisi kiskoilla ja hokisi ”junaa ei tule”.
”Evoluutiosta saa huomattavasti enemmän ja täsmällisempää tietoa kuin Paavalin aivoituksista, joten kyllä tällä evoluutiolla aika vankka perusta on.”
No mutta… Kyllä minä kuitenkin ajattelen, että Paavalin aivoituksia on sentään paljon helpompi ymmärtää kuin elämän luomista ja/tai kehitystä.
Nämä keskustelut ovat minusta jokseenkin turhauttavia, koska en minä ainakaan ole tullut siihen käsitykseen, että noista luonnontieteellisistä evoluutioista ja niiden rajoista ja oletuksista joku maallikko jotain edes voisi ymmärtää – ymmärtää tarpeeksi, että voisi tehdä valistuneita arvioita isoista kysymyksistä. Ja vaikka ymmärtäisikin, niin so what? Ei se Jumalan olemus sillä ratkea.
Eipä ratkea Jumalan olemassaolo eikä olemattomuus, mutta evoluutiolla yritetään todistaa Jumala olemattomaksi, Seuraukset näkyvät kaikilla yhteiskunnan tasoilla, alkaen koulutuksesta päättyen sukupuolikaaokseen ja avioliittoihin vaikkapa käkikellon kanssa.
Kun Jumala hylätään, aukenevat ihmisen itsetuhon aarrearkut.
Tiede ei selitä kaikkea, mutta uskonto ei selitä mitään…
Paitsi evoluutiouskonto selittää kaiken.
”Paitsi evoluutiouskonto selittää kaiken.”
Ja mistäs lähteestä tai lähteistä tämä kävisi ilmi? Ettei vaan taaaaaas ole kyseesä Karin manipuoiva hyperbola ja olkinukke.
Mistä sitten Sepon usko on lähtöisin? Evoluutiostako?