TALVITEOLOGISIA PÄIVITTELYJÄ 1. Siunaus

Kesä- ja syysteräteologisten mietelmien piti olla mietelmiä eli lyhyitä muutaman virkkeen mittaisia. Mutta kun tylsäteräinen omatekoinen teologi ei nähtävästi kykene tiivistämään. Yritän petrata.

Siunaus ja siunata ovat kummallisia juttuja. Normikielenkäytössä tavan uskovat sitä eivät varmaan juuri pohdi. Mutta mitä siinä tapahtuu?

Siunaus tulee ruotsinkielen sanasta signa tai välsigna. Ja nämä tulee latinan sanasta signum. merkki, sinetti. leima. Siunaaminen tarkoittaa siis leimaamista, merkkaamista. Jumala merkkaa omaisuutensa. Näinhän on tapahtunut iät ja ajat: valtaapitävä, maaherra tms. omistaja merkitsee omaisuutensa. Lyö merkin. Orjiinkin lyötiin polttomerkki.

Mutta kuinka monta kertaa tämä pitää tapahtua? Eikö yksi kerta riitä, vaan pitää siunata eli leimata useita kertoja.

Entä mitä siinä tapahtuu, kun ortodoksipappi viskelee pyhää vettä aseiden päälle, aseiden, jotka ovat lähdössä Venäjän kriisialueille kurittamaan Venäjän auktoriteettia vastustavia? Ottaako pappi luvan merkkauttaa aseet Jumalalle vai onko Jumala itse päättänyt leimata ne omaisuudekseen? Itse asiassa näin tapahtuu joka puolella. Papit siunaavat sotilaita ja näiden aseita. Israelissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä sotilaiden valan vannomistilaisuuksia itkumuurilla, joissa rabbi antaa sotureille Tooran ja aseen.

Miekan siis. Raamatunlause ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu” ei siis päde, mikäli miekka on siunattu eli Herran merkitsemä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

8 kommenttia artikkeliin ”TALVITEOLOGISIA PÄIVITTELYJÄ 1. Siunaus”

  1. Heprean siunata (barak) tulee sanajuuresta br , josta johtuu monen monia mielenkiintoisia heprean sanoja kuten lihottaa, synnyttää, poika, antaa, polvi, lahja, ja esim barak polvistua, siunata. Siis polvistunut ’siunataan’, kun joku antaa polvistuneelle lahjan.

  2. Vai niin. Mahtaakohan Barack Obaman etunimellä olla mitään tekemistä tuon kanssa? Jos, niin onkohan hän itse asiassa salajuutalainen..?

  3. Saattapa hyvinkin olla tuosta Barakista johtuva, mutta hirmuisen moni suomalaistenkin etunimi on pohjimmiltaan Raamatusta noussut. Munkin isäni oli Aabrahami ja oli taatusti hämäläistäkin perushämäläisempi.

  4. Mielenkiintoinen sana tosiaan. Pappi ei voisi kirkonmenojen lopuksi lausua ”Herra signeeratkoon teitä”, vaan ”teidät”, koska signeeraus joko on tai puuttuu kokonaan. Ja sodassa taistelevista, siunatuista osapuolista voisi ajatella, että jommankumman signeeraus on väärennetty. Itse ymmärrän kuitenkin niin, että siunaus ei ole mikään on/off-juttu, vaan Jumala voi annostella sitä.

    Venäjäksikin sana siunaus on mielenkiintoinen. Sille on ainakin kaksi eri sanaa, благодать ja благословение, joista ensimmäinen viittaa antamiseen ja jälkimmäinen puhumiseen. Ja siitä taas johkaannuin miettimään sanaa блаженный, joka tarkoittaa siunattua ja autuasta, mutta myös sellaista Dostojevskin romaaneista tuttua kylähullua, jonka suusta kuullaan se varsinainen totuus.

  5. Suomen kansansanastossa ’siunata’ tai pikemminkin ’siunailla’ on samaa kuin ’päivitellä’. Ämmät siunailee kun ne päivittelee eli kauhistelee asioita, että mitä sus siunakkoon se naapurin pyrstöään heilutteleva hepsankeikka sen renki-Matin tai sen ökytalon isännän kanssa siellä heinälarossa taas teki… Sus siunakkoon sentään !!!!

  6. Tapansa mukaan Yki tarttuu mielenkiintoiseen kristilliseen termiin ja hakee siihen syvyyttä. Valitettavasti Ykin syvyys riittää just ja just kahdenkymmenen sentin syvyydessä olevan pohjamudan pyörittelyyn, mihinkään olennaiseen hän ei pääse käsiksi. on mutapainilla arvonsa, ei siinä mitään.

    Siunaus määritetään ev.lut kirkossa (ja luultavasti muuallakin kristillisessä maailmassa) Jumalan läsnäoloksi. Sitä toivotetaan, koska se pitää sisällään tulevaisuuden, toivon ja kirkkaammin näkemisen mahdollisuuden. Aseita siunattaessa ei siunata suurinta tappotulosta, vaan sellainen tila, jossa aseet käyvät tarpeettomiksi.

    Selvää on, että myös kristityt käyttävät siunausta magianomaisesti, omia tarkoitusperiään ikäänkuin edistämään. Siunaus on sitä, että niistä huolimatta
    usko, toivo ja rakkaus saattavat nousta pintaan ja saavat aikaan Jumalan valtakunnan tahdon mukaista elämää.

  7. No heipä hei, Juha.

    Minusta on hauska pyöritellä tuolloin tällöin pohjamutia. Lapsena tein sitä aina kun oli mahdollisuus. Ehkä olen vieläkin lapsenomainen. Eivätkö lapsenkaltaiset pääsekin taivaaseen?

    Niin, tässähän on jo pari muutakin kielellistä määrittelyä siunaamiselle. Olisiko jollakin vielä kreikankielistä eli UT:n alkukielen määritettä? Mutta eikö olekin mielenkiintoinen tuo latinankielinen lähtökohta ruotsin- ja suomenkielisille sanoille?

    Tottahan minä sen ymmärrän, mitä siunauksella kirkossa tai uskonelämässä tarkoitetaan. Mutta jos nyt on niin, että siunauksella tarkoitetaan Jumalan läsnäoloa ja huolenpitoa, niin miksi tuo jumalanne ei kaikesta päätellen tee sitä?

  8. ”miksi tuo jumalanne ei kaikesta päätellen tee sitä?”

    Minun näkemykseni mukaan sinun päättelykykysi ja päättelyketjusi on yhtä vaurioitunut kuin minun likinäköinen hermosysteemini. Jumalan läsnäolo on väistämätön mutta sen näkemisen pystyy välttämään kovasti yrittämällä. Aikansa ainakin. Näin uskon. Jumalan läsnäolon kokemisen TOIVOMUS on rukouksen ja siunauksen takana.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.