”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”

Turun piispa Kaarle Kalliala kertoi haastattelussaan vuoden viimeisessä Satakunnan Kansassa, että kirkkoon kuuluu yli 70 % kansasta. Lienee muunneltua totuutta tai sitten piispa ei ole tutkinut realismilla lukuja. Marraskuun lopulla kirkkoon kuuluvien määrä oli 70,2 %. Sillä vauhdilla kuin nykyisin kirkosta erotaan, määrä on nyt joulukuun lopussa hyvinkin alle tuon 70 %:n.

Piispa myöntää sen, että jäsenten määrä tulee olemaan alhaisempi tulevaisuudessa, mutta että ne jäljelle jäävät tiedostavat paremmin sen, miksi ovat kirkossa. Ja kyllä, näinhän se ilman muuta onkin. Kaikki ne, jotka johonkin yhdistykseen, urheiluseuraan tjms. kuuluvat, tietävät hyvinkin tarkkaan, miksi jäseninä ovat. Olen vapaa-ajattelijoiden jäsen ja tiedän kyllä, miksi sitä olen. Olen myös urheiluseuran jäsen, vaikka en ole koskaan ollut urheilufriikki ja jokseenkin hällävälisti urheilun suhteen. Mutta olen pelannut pitkään kuntoilumielessä sulkista ja olen ollut nyt vuoden myös ohjatussa ”aikuisten sulkapallokoulussa”. Siinä syy, miksi kuulun nyt Porin Pyrintöön, urheiluseuraan.

Piispa Kallialan ajatuksen mukaan kirkkoon pitäisi nyt kuulua jotain 25 – 40 %:n väliltä kansasta – siis jos hällävälistit lähtisivät saman tien pois. Kallialaa haastateltiin siksi, kun Kankaanpään, Honkajoen ja Jämijärven seurakunnat yhdistyvät. Ja Pomarkun seurakunta liittyy Noormarkun ja sitä kautta Porin seurakuntaan, johon Noormarkku on jokusen vuoden kuulunut.

Näitä seurakuntaliitoksia on ollut paljon, eivätkä ne heti lopu, kun jäsenkadon edetessä tulee hankalia ja vielä hankalampia talouspulmia. Kirkolla onkin valtava vuosisatojen aikana kertynyt omaisuusmassa, jonka on mahdollistanut sen valtio valtiossa -asema. Asema, joka on ilman omia ansioita hankittu ja perustunut tyyten ilmaan. Pelkkiin uskomuksiin perustunut. Kirkko on ilmassa riippuva linna. Mutta mikään ei ole ikuista, vaikka kirkko näin onkin uskotellut ja sitä edelleen tekee, vaikka ”ikuisuuteen uskovien” määrä vähenee kymmenillä tuhansilla vuosittain. Siis edes nämäkään eivät ole siihen uskoneet, vaan ovat olleet hällävälistejä. Ikuisuuteen uskovien määrä lienee todellisuudessa jotain 25% – 30% välillä. Mutta tämäkin määrä vähenee.

Piispa Kalliala suorittaa keväällä ”piispantarkastuksen” Kankaanpäässä, jossa ei ole ainuttakaan naispappia, kun siellä on pitäydytty tiukasti Raamatun ilmoituksessa, mikä sekään ei ole tyyten tiukasti pitänyt. Pääsihän Päivi Räsänen sisäministerinä ollessaan siellä puhumaan seurakunnan edessä. Mutta hän lienee saanut kirkkoherra Keijo Rainermalta synninpäästön, koska tuolloin tuli ilmaisseeksi, että joskus on tilanteita, jolloin Raamattu menee maallisen lain edelle.

Lienee lämminhenkinen tapaaminen misogyyni Rainermalla ja piispa Kallialalla, jonka mielestä ”kumpaakaan sukupuolta ei voi laittaa huonompaan tai parempaan asemaan – se on itsestään selvä asia”. Tulevaisuuden piispantarkastukset saattavat olla hieman ankeahkoja, kun tarkastettavaa on kerta kerralta vähemmän. Ja tarkastussaarnoissa kehotus ”menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” alkaa kuulostaa aina vian ontommalta, kun opetuslapsien määrä sen kuin vähenee. Ja mitä piispa oikein silloin tekee? Kalliala Sana -lehden kolumnissaan lokakuussa tokaisikin miettiessään tilannetta, jossa pieni koululainen oli kysynyt, että onko kaikilla sama jumala, että ”tuommoiseen kysymykseen ei voi vastata yläviistosta, vaikka kuinka olisi seisten ja aikuinen ja joku ihmeen piispa, joka ei itsekään oikein tiedä mitä tekee”.

Sana -lehden kolumissa Kallialan mukaan ”olla kristitty merkitsee etuoikeutta nähdä ja kuunnella läheltä, mitä Jumala meille ja meistä tahtoo”. Ja “olla kristitty merkitsee sitä, että on etuoikeutettu”. Hän tarkoitti sitä, että kristityillä on ”oikea” usko yhdestä ja ainoasta Jumalasta. Muut uskonnot eivät hänen ja ylipäätään kristittyjen käsityksen mukaan osu oikeaan. Tämä on tyypillistä kristillistä arroganssia.

Itse katson, että kristittyjen kirkolla Suomessa on aivan oma etuoikeutensa. Sellaiset etuoikeudet, mitä millään muulla yhteisöllä ei ole. Olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Perustuslaissa työvoima on valtiovallan erityissuojeluksessa, mutta kuten olemme voineet havaita, on se pelkkää sanahelinää. Kirkko ja kristinusko sen sijaan oikeasti nauttivat valtion erityissuojelua ja ainutlaatuista asemaa yhteisönä muiden joukossa. Mutta kuinka kauan, on toinen asia. On varmaan hienoa tuntea etuoikeutettuutta – ja samalla tuntea ”suurta nöyryyttä” sen kanssa. Nöyryyshän (tietoinen) tasapainottaa sopivasti etuoikeutettuuden tunnetta. Senhän kaikki menestyjät ja etuoikeutetut muistavat mainita…

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.