Tasa-arvoa tavoitellaan – ja elämän tarkoitus

Tasavertaiseen kumppanuuteen -konferenssimme tuli ja meni varsin onnistuneesti. Ainakin itse olin iloisesti yllättynyt konferenssimenoista. Kaikkea en vielä ole ehtinyt kuulla, mutta videoiden tai ainakin äänien pitäisi jossain vaiheessa ilmestyä kaikille nähtäväksi (ratasyhdistys.com – osoitteenseen). Paikalla oli helluntailaisia, anglikaaneja, luterilaisia, vapaakirkollisia, ja kirkottomia ja olipa Ristin Voiton toimittajakin melkein koko päivän vaikka oli tulossa tekemään vain pikaista haastattelua. Näytti, että ihmiset loivat kontakteja yli rajojen, mikä olikin tarkoitus.

Aikalailla oppinutta väkeä oli ympäri maailmaa tullut paikalle. Oli myös mukava tavata ihmisiä – ja riitapukareita – menneisyydestä. Äitini mukaan tilaisuudessa oli hyvä henki. Ja äiti on varmaan oikeassa. Sain esitellä työtäni ja tulinpa ensi kertaa harjoittaneeksi tulkkauksen armolahjaakin suomesta englanninkielelle. Ei se vaikealta itse asiassa tuntunut, vaikka hiukan pelkäsin kuinka tuossa mahtaisi käydä. Sanoivat että tulkkasin niin kuin suomalainen. Otin sen kehuna, joksi se ilmeisesti oli tarkoitettukin.

Tuossa pieni videokooste tapahtumista:

 

Tuntui kuin olisi jonkun aikakauden loppu, kun esitin saman 1 Kor 11:2-16 tulkintani ensin Society of Biblical Literaturen konferenssissa Helsingissä ja heti perään tunnustuksellisten uskovaisten konferenssissa, ja vieläpä samassa muodossa. Yhtä outo lintu taisin olla molemmissa.

Edellinen oli itselleni suurempi kulttuurisokki. Meni oikeastaan monta päivää, että edes vähän menoista innostuin. Oli mukava tavata proffaani ja käytiin kahvillakin. Harmitti että en ollut valmistautunut paremmin esitykseeni, mutta kai se meni aika ok. Esityksen jälkeen syntyi vähän keskustelujakin, esim. yhden ulkomaisen tutkijan kanssa taloustieteen vaihtoehtoiskustannuksista ja Trumpista. Ei me siitä 1 Kor. 11-tulkinnasta kuitenkaan puhuttu, vaikka hänelläkin oli joku – mun mielestä vallan absurdi – teoria. Sitä mä vaan jäin ihmettelemään, että valtaosalla ei näyttänyt olevan – mun mielestä – mitään aikomustakaan ymmärtää mitä Paavali oikeasti tarkoitti. Ikään kuin teksti olisi heille joku ponnahduslauta erilaisiin mitä mielikuvituksellisempiin tapoihin repiä Raamattu/Paavali pirstaleiksi. Ehkä en vain tajua. Kävin yhtä feministisessiota kuuntelemassa myös sivistyäkseni. Siellä Jeesuksesta tehtiin queeriä yms. Paikalla oli noin 5 miestä ja 30 naista. Sitten kävin Paavali-sessioissa, joissa oli noin 5 naista ja 30 miestä.

Jälkikäteen kuulin, että joku ulkomaalainen tutkija oli molempia esityksiäni kuuntelemassa. Hän tuli vasta viimeisenä päivänä kertomaan, että oli tutkinut samaa kohtaa. En saanut edes tervehdystä suustani, kun tuijotin naisen nimilappua yrittäen muistaa, mistä nimi ehkä olisi tuttu. En muistanut lukeneeni, vaikka nimessä oli jotain tutun kuuloista. Jälkikäteen googlaten hänen kirjansa olikin ilmestynyt vasta 2016 loppupuolella. Tuolloin en enää itse mitään lukenut, kirjoitin vain loput gradusta paperille. Hengeltään vähän samanlaista tulkintaa näyttää edustavan, mutta sama idea ei kuitenkaan ole. Cynthia Westfallin joku kirja näyttää olevan yliopiston kirjastossakin. Harmi, että ei ehditty jutella mitään, kun minun piti olla taas jossain jotain kalvoa kääntämässä.

Medad Birungikin oli mukana, ja kiertelee Suomea parhaillaan. Eiköhän tässä vielä tavata, ja minäkin lähde taas hänen kanssaan vähän reissuun ”virallisen” tulkin roolissa. Joskus epävirallisilla tulkeilla on näet taipumus jättää sanoman terä tulkkaamatta, mikä on sietämätön vääryys.  Jos tilaisuus tulee aion jutella hänen kanssaan vähän Jordan Petersonista. Kuuntelutin yhden hänen haastattelunsa yhdellä naispuolisella tasa-arvoihmisellä. Hän läimäsi koneensa kiinni suututtuaan sanoihin sen verran railakkaasti, että luulin että hajoitti koneensa. Mielenkiintoista. Tänään kuuntelin taas yhtä reilun 10 minuutin pätkää, jossa Peterson kertoo miksi häntä kuuntelevat nimenomaan miehet – ja minä. Minua hän totta puhuakseni ihastuttaa. Sopivan sillä lailla tunteitaan ilmaiseva oikealla intensiteetillä. Mukava katsella.  Mahtava tapa argumentoida ja pohtia asoita. Ja tietenkin tärkeintä kaikesta on se sisältö. Se osuu tähän hetkeen. Sitä näkyy Eija-Riitta Korholakin blogissaan tuovan esille. Ehkä muutama vuosi sitten en olisi tätä näin kokenut, vaikea sanoa.  Tässä pätkässä ilmeisesti vastaa yleisökysymykseen.

Pelkäsin vähän etukäteen, että miten kestän tasa-arvokonferenssiamme kun nyt fanitan ihan muunlaisia sankareita. Arvelin, että saattaisi tulla hiukan kognitiivista dissonanssia, mutta pakkohan se on todeta, että Jordan Peterson nimenomaan on tasa-arvoihminen. Siksi tässä ei ole minulle ristiriitaa.

Ai niin. Pääsin tavallaan radioonkin, kun Arto Antturi haastatteli konferenssista ja sanomastamme Jussi ja Merja Suutaria  Radion dein ohjelmassaan nimeltä ”Syventävä oppimäärä2. Ohjelma tuli ulos  6.8. klo 16. Sen voi kuunnella vielä muutaman viikon ajan osoitteesta radiot.fi (-> Radio Dei -> menneet ohjelmat).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.