”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle” -Johannes Kastaja
”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” -Jeesus.
Raamatussa puhutaan runsaasti Taivaan valtakunnasta ja sen piakkoin tulemisesta. Jeesus siitä saarnasi aikanaan ja Paavali paasasi siitä kirjeissään. Mutta mikä se on ja milloin se tulee? Sitä on odotettu jo varsin pitkään. Paavali ilmeisesti kuvitteli sen tulevan tuossa tuokiossa, hänen omana elinaikanaan. Mutta ei vain hän. Myös Jeesus itse usko niin. Hän mainitsikin Mark. 14:25 mukaan: ”Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa”. Hän ilmeisesti uskoi, että Jumalan valtakunta murtautuu esiin – maan päällä ja hän tulee vielä nauttimaan pikarillisen täällä maan päällä. Taivas, siis se paratiisi, on aivan eri paikka kuin tomuinen maa. Ei siellä ryypiskellä punkkua eikä valkkaria. Ja miksi hän enää joisikaan viiniä, jos hän on ensin, kuten synoptikot ovat järjestyksen kirjoittaneet, julistanut sen viinin hänen verekseen? Koko ns. viimeinen ateria onkin silkkaa fiktiota. Jälkeenpäin keksittyä draamaa.
Jeesus uskoi Jumalan valtakunnan murtautuvan Jerusalemissa. Siksi hän sinne meni, ei suinkaan teloitettavaksi niin kuin evankeliumeissa on kirjoitettu. Hänhän itse asiassa väisteli mahdollista kiinniottoa. Hänethän oli puoliväkisin julistettu Messiaaksi, jonka oli tarkoitus olla roomalaisten vallan alta vapauttaja. Eli siis kapinallinen. Sehän merkitsi todellista hengenvaaraa. Hänhän sen jälkeen, kun oli väkisin yritetty tehdä Messias, hän ”vetäytyi” vuorelle. Hän pakeni. Ja monet innokkaat kannattajat pettyivät. Johanneksen mukaan monet opetuslapset lakkasivat seuraamasta Mestaria. Mutta koska Jeesus oli varma siitä, että Jumalan valtakunta tulee esiin juuri Jerusalemissa, saattoi hän mennä sinne turvallisin mielin.
Mutta mikä se Jumalan valtakunta on? Jeesus kertoo, kuinka hän näki, kuinka Saatana heitettiin ulos taivaasta ”salaman lailla”. Sitten tämä piti häätää maan päältä. Mutta ei vain onnistunut, kun nähtävästi tuo vielä täällä mellastaa. Miksi näin? Lutherin määritelmän mukaan taivas on armon valtakunta maan päällä ja kunnian valtakunta taivaassa. Ota tästä sitten selvän.
Jesaja ylisti Daavidin valtakuntaa, tarkoittaen siis ikuista Jumalan valtakuntaa. Mutta miksi Daavidin valtakunta? Miten Daavid liittyy ikuiseen valtakuntaan? Daavidin kerrotaan olleen ihan maallinen kuningas. Mielenkiintoista sivumennen sekin, että Jeesuksen kehutaan olleen vaatimattomista lähtökohdista, talliin elikoitten sekaan syntynyt, mutta sitten retostellaan tämän olleen Daavidin sukua. Siis kuninkaallista sukua. Vaikka piti olla Jumalan sukua. Vai oliko Maria Daavidin sukulainen? Tuskin. Silloin naiset olivat vain kylkiluita ja suvunjatkamisen välineitä. Omaisuuseriä. Eivät kellekään sukua.
Kun aikoinaan kävi selväksi, ettei se Jumalan valtakunta murtautunutkaan esiin, vaan Jeesus teloitettiin kuin pahainen rikollinen, ryhdyttiin saarnaamaan toisella tavalla: julistettiin Jeesuksen paluuta. Siitä kirjoitettiin evankeliumeihin toiveenomaisesti tarinoita Jeesuksen ilmaantumisesta tämän kuoleman ja ”ylösnousemisen” jälkeen. Ylösnouseminen oli pakko kirjoittaa, koska ei haudassa mätänevä ruumis voi tehdä paluuta. Tämä paluun toive, paruusia, on ollut uskovien mielessä ja hokemissa näistä ajoista lähtien. ”Vasta kun Hän palaa takaisin ja perustaa oman kuningaskuntansa, saadaan aikaan lopullinen rauha.” -Kari Kukkanen blogissaan Vihollisen vallassa osa 74.
Toiset taas ajattelevat niin, että kun aika tulee, Herran päivä, niin uskovat temmataan ylös taivaaseen ja kurjat ja kunnottomat jäävät tänne matoiseen maailmaan, vaikka sen siis pitäisi kuitenkin olla armon valtakunta. Ota näistä sitten selvän. Mikä suunta muuten australialaisilla ja kiinalaisilla mahtaa olla sinne ylös?
Mutta me pyydämme rukouksissamme edelleen: ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Tätä on hoettu ja tullaan hokemaan sukupolvesta toiseen. 2000 vuotta. Eikä se vain tule. Ei koskaan. Koska sitä ei ole, ei ole ollut, eikä tule.
by 
Ahaa! Yki on ottanut uuden taktiikan! Hän käännyttää ihmisiä tutkimaan raamattua tarkemmin esittämällä tyystin pintatason ongelman. Ovelaa! Seuraavassa osassa Yki siirtyykin tutkimaan Jeesuksen keskeisintä ajatusta siitä, että Jumalan valtakunta on” sisällisesti teissä”
Hienoa, Yki, mitä enemmän tutkit Jumalan sanaa niin sitä lähemmäs pääset Jumalan Sanaa.
Raamattua voi näköjään lukea monella tavalla, toiset lujittaakseen uskoaan ja toiset taas lujittaakseen epäuskoaan. Jeesus ei sitä päivän tulemista tiedä, mutta hän tietää varmasti, että se joskus tulee. Tämän takia hän kehottaa olemaan aina valmiina, kun se päivä koittaa.
Jeesus kyllä kertoo tapahtumista, jotka ovat lähellä hänen toista tulemistaan.
Matteuksen evankeliumi:
24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.
”24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan.”
Niinpä, täsmällistä nimenomaista päivää ja hetkeä eli tuntia ei voitu sanoa, mutta oltiin varmoja että homma tapahtuisi jo samana vuonna, koska vuotta ei mainita. Ei Jeesus suotta sanonut tulevansa PIAN käyttäen kreikan sanaa TAKHY, joka tarkoittaa erittäin lyhyttä aikaa…. Opetuslapset eivät ehtisi edes loppuunkäydä Israelin kaupunkeja…joita ei monta tuohon aikaan ollut.
Pintatason oglema? Joka koskee kristillisen opin keskeisimpiä kysymyksiä…Eiköhän se ole esim. Päivi Räsänen joka pintavaahdoissa kylpee..
Kalevi, ”Matteuksen evankeliumi:
24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.”
Pietari opettaa edelleen meitä kaikkia: ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä”. Jumalalle ei ajalla ole merkitystä, se on sitä vain niille jotka ovat tässä avaruus-aika jatkumossa. Näin Israelin kaupungit (eli paikat joissa juutalaisia asui tuolloin ja nykyäänkin), ei ole vielä tullut käytyä läpi. Silloin kun nämä ja kaikki kansanryhmät ja kieliryhmät ovat kuulleet evankeliumin, Isä päättää tämän nykyisen aioonin.
Heh, tuon (siis kunhan kaikki kansat ovat kuulleet Jessestä) kuulin jo kauan sitten lapsena. Sekin ahdisti uskonnossa. Että toivottavasti vaan eivät pian kuulisikaan, ettei maailmanloppu tule ihan heti…
En muistanutkaan tuota yhtä absurdeimmista kristinuskon uskotteluista. Mielenkiintoista, että siihen uskovia aina vain löytyy.
Seuraava vaihe onkin sitten ikuisuus. Ateistit viettävät sen omassa porukassaan ja Jeesuksen omat omassaan. Maailma ei siis lopu, niin kuin ateistit toivoisivat (mihin puu kaatuu, siihen se maatuu), vaan se jatkuu.
Totisesti, minä sanon teille: ei ole ikuisuutta. Universumillakin on aikansa ja ikänsä. Maailma loppuu aikanaan. Meillä itsekullakin henkilökohtaisesti, mutta myös universaalisti.
Totisesti, minä sanon teille myös: Raamattua voi ymmärtää vain tutkimalla SEN esittämiä pintatason ongelmia. Ne ongelmat ovat samoja kuin kaikkina aikakausina kirjoitetuissa teksteissä: epätarkkuuksia, virheitä, harhaanjohdattamisia joko tahallisesti, tarkoituksenmukaisesti tai tahattomasti. Raamatussa näkyy selvästi aikojen takaiset dokumentaarisen tekstin tuottamisen ongelmat – kommunikaatio oli hajanaista ja muuttuvaista ja lähdeaineistot hyvin vajavaisia. Piti panna paljon omiaan…
Opetusneuvos Kalevi Virtanen kirjoittaa esseessään K24:ssä Raamatusta otsikolla ”Onko Raamattu Jumalan sanaa? – Kyllä ja ei”, että hänen ajattelunsa Raamatusta muuttui kolmen oivalluksen kautta. Yksi oli, että Raamattu ei voi olla yhden hahmon, Jumalan, kokonaan kirjoittama suurteos, koska se on ollut mahdollinen vasta 1600-luvulta lähtien, kun silloin vasta tulivat ensimmäiset yksiin kansiin painetut Raamatut. Hmm, yliopistollisen koulutuksen saanut henkilö ja aikuisella iällä miettii vielä, että Raamattu voisi olla Jumalan luoma suurteos.
Toinen oivallus oli se, että ennen kirjoitettua sanaa oli puhuttu sana. Siis paljon, vuosikymmeniä ennen kuin Raamatun kirjoja alettiin kirjoittaa, oli vain puhuttua sanaa. Kuulijalta toiselle. Voi vain kuvitella, kuinka paljon sisältö ja muoto muuttuu tuossa pitkässä puhuja-kuulija -ketjussa. Arjessa sen huomaa, miten juorut muuttuvat. Onhan niitä leikkejäkin, jossa vain muutamassa kuiskuttelussa alkuperäinen viesti on muuttunut jo paljon. Mutta Virtasen mielestä puheeksi ymmärretty Jumalan sana on notkeampi ja taipuisampi kuin kirjoitettu sana ja siksi lähempänä uskovan yhteisön ”uskontulkintaa”. Siis luotettavaa. Olen ymmälläni. Todellakin näin?
Uskoon kuuluu luja luottamus siihen, että asiat ovat niin kuin ne Raamatussa ilmoitetaan. Siitä ainakin Kalevi Virtasen essee kertoo. Hänen mukaansa Jumala, joka ennen oli kaukana ja etäällä, on nyt läsnä, lähellä ja hänessä itsessään. Eihän silloin Jumalan sanaksi kirjoitettu kuulopuhe VOI olla väärässä tai epätarkkaa. Eihän?
Mutta kyllä voi. Ja on. Raamatun kertomukset ovat aikansa ihmisten toiveitten ja käsitysten kuvajaisia ja sellaisina ne tulee ottaa.
Amen, amen – totisesti, totisesti, Yki sanoo painavan sanansa. Sehän ohittaa aina Jumalan sanan.
”Raamattu ei voi olla yhden hahmon, Jumalan, kokonaan kirjoittama suurteos, koska se on ollut mahdollinen vasta 1600-luvulta lähtien, kun silloin vasta tulivat ensimmäiset yksiin kansiin painetut Raamatut.” Yki, loistavaa argumentointia. Vasta kun Ruotsin hallitus antoi painoluvan suomenkieliselle Raamatulle 1648, oli mahdollista Jumalan saada ilmi ilmoituksensa ihmisille. Wow!!
Jumalan tahto toteutuu silloin kun ihminen tekee sen, mitä Jumala haluaa. Näin on tapahtunut Raamatunkin kohdalla. On luonnollista, että vastavoimat tekevät kaikkensa mitätöidäkseen ne teot, joissa Jumalan tahto toteutuu. Vastustaja on viekas, kavala ja petollinen, sillä on apulaisia jotka toteuttavat hänen tahtoaan.
Jumala on pitänyt huolen siitä, että hänen tahtonsa tulee selvästi esille Raamatun kirjoituksissa. Jeesus on ainut, joka on toteuttanut Isän tahdon viimeistä piirtoa myöten.
Vielä siitä Jeesuksen paluusta, kun hän sanoo, että vain Jumala yksin tietää ajankohdan, niin sitä ei tunnuta uskovan, vaikka hän itse on sen sanonut.
Tuo lainauksessa oleva argumentti on syvästi uskovan Opetusneuvos Kalevi Virtasen kirjoittamaa. Hän kirjoittaa taitavasti taikoen epäuskottavan kirjoituskokoelman Jumalan puheeksi… hän argumentoi itseään vastaan uskoen kaikesta huolimatta asian olevan niin kuin kristinuskossa uskotaan ja opetetaan.
Raamattua on siis saanut kokonaisena yhtenäisteoksena vasta 1600-luvulta lähtien. Merkillistä, ettei aiemmin. Eikä tuolloinkaan vaikka Suomessa ollut montaa lukutaitoista edes. Eipä oikein muuallakaan Euroopassa, saati sitten koko maailmassa. Itse Raamattu kirjoineen valittiin useista kirjoituksista Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Oliko ne seulonnan tehneet äijät (naisiahan siellä ei ollut, ellei palvelijoina) ihan varmasti Jumalan ohjauksessa silloin?
Jos se jumalanne tarkoitti Raamatun ohjeeksi koko ihmiskunnalle, niin miksei tämä mahdillaan ja kaikkivoipaisuudellaan taikonut koko ihmiskuntaa lukutaitoiseksi jo ammoin?
Ykin jumala on taikuri ja meteorologi, kahjo yläkerran ukko, jolla ei oikeasti ole tekemistä ihmiskunnan kanssa. Siis just sellainen olento, jota ei todellakaan ole olemassa. Tämän olennon ei-olemassaoloa Yki jaksaa jauhaa. Hei kyllä me jo uskotaan sinun jumalasi ei-olemassaolo. Muusta Jumalasta sinä Yki et valitettavasti saa otetta.
Eilen juuri sattumoisin selailin Tuomarien kirjaa. Siellä puhuttiin muistakin jumalista. Täytyypä tutkia vähän sitäkin. Se Israelin jumala oli vähän näreissään, kun omansa palvelivat muita jumalia eivätkä häntä… Tosin onhan niin, että muinaisilla israelilaisilla oli useitakin jumalia, kunnes sopivat sitten siitä yhdestä. On nimittäin tietty aaina helpompaa kun on vain yksi palvottava.
Kumma kyllä joko opetusneuvos on erehtynyt tai Yki ei ole käsittänyt asiaa? Mainitsemasi 325 kokous vain vahvisti jo 100-luvulla vallinneen käytännön, eli kaikki 66 Raamatun kirjaa olivat käytössä (melkein) kaikissa seurakunnissa. Se ei siis ollut, niinkuin ateistit hihhuloivat, mikään komiteamietintö.
Tänäkin päiväni mm. suomalaislla on palvottavanaan erilaisia epäjumalia, kuten Allah, ateismi, mammona, veganismi, ateismi, kommunismi, natsismi, mindfullness jne.
Näitähän riittää. Lopultakin on vain olemassa ainoa oikea Jumala, mutta sehän ei, kuten tunnettua, kelpaa, koska on aina saatava itselle sopiva palvottava, ennen kaikkea oma napa.
”Vielä siitä Jeesuksen paluusta, kun hän sanoo, että vain Jumala yksin tietää ajankohdan, niin sitä ei tunnuta uskovan, vaikka hän itse on sen sanonut.”
Ja vaikka Jeesus, joska oli siis itse tuo Jumala,sanoi tulevansa PIAN, ei näytä uskottavan, että 2000 vuotta ei ole PIAN…(Siis kreikan t a k h y tarkoitti erittäin lyhyttä aikaa.) Ja huomaa,että Jeesus puhui ihmisille, joilla oli ihmisen ajantaju eikä Jumalan…
Jos Jeesus olisi sanonut että tulee 2000 vuotta myöhemmin, olisivatkohan opetuslapset lähteneet liikkeelle julistamaan evankeliumia? Todennäköisesti he olisivat palanneet kalastushommiin.
JAA ETTÄ JEESUS SIIS VALEHTELI?
Voi Seppo. Sinäkö sanot Jeesusta valehtelijaksi?
Anteeksi. Unohdin aivan, sinähän olet, a priori, aina oikeassa.
Vaikeuksia luetun ymmärtämisessä Kari? Minähän tein vain kysymyksen sinun viestisi pohjalta !!! Viestisi, joka sisälsi siis implisiittisesti ajatuksen, että Jeesuksen käyttämän sanan PIAN oli tarkoitus johtaa opetuslapsia luulemaan,että sana olisi totta, ja toimimaan sen mukaisesti. Toistan siis viestisi, jos on päässyt jo unohtumaan:
Kari: ”Jos Jeesus olisi sanonut että tulee 2000 vuotta myöhemmin, olisivatkohan opetuslapset lähteneet liikkeelle julistamaan evankeliumia?”
Kukaan ei tässä ketjussa ole Jeesusta valhettelijaksi haukkunut. Mutta valehteliko Jeesus aikanaan? Todennäköisesti hänkin lasketteli juttuja paikkansa pitämättömiä, aivan kuten kaikki ihmiset tekevät. Tämä siis olettaen, että tällainen UT:n kirjoituksissa kerrottu kaveri kuin Jeesus oli olemassa ja varmaankin olikin. Eri asia on sitten se, lasketteliko Jeesuksen sanomiset kirjanneet kaverit omiaan, tarkoituksella vaiko paremmasta tietämättöminä. Monet jutut kuitenkin ovat selvästi kirjoitettu aikaisempien kirjoitusten perusteella. Monet tapahtumat on kirjoitettu Vanhan Testamentin kirjoitusten perusteella. Ikäänkuin kopsattu, toisinnettu ja varioitu.
Jos Jeesus olisi sanonut toisen tulemisensa päivälleen, tunnilleen, niin silloin tilanne oli ollut toinen, mutta kun hän omien sanojensa mukaan ei toisen tulonsa ajankohtaa tiennyt, niin se johtaa ajatukseen, että on oltava aina valmis hänen tuloonsa.
Veljet varmaankin tuntevat ne merkit, joita Jeesus luetteli ennen kuin hän tulee, tämä voi johtaa monet siihen, ettei tässä ole vielä mitään hätää, tehdään vasta sitten parannus kun ensin nautitaan, ne eletään niin kuin halutaan.
Monikohan haluaisi tietää oman lähtönsä täältä päivän tarkkuudella, en usko, että monikaan niin toivoisi, vaikka varmasti sen tietää, että se joskus tulee. On asioita, joista on parempi olla tietämättä tapahtuman ajankohtaa.
On mielenkiintoista että ateistit ovat lopultakin joutuneet myöntämään että Jeesus on joskus elänyt? Erittäin mielenkiintoista.
Minä, joka en itsestäni käytä sanaa ateisti vaan uskonnoton, olen edelleen samassa käsityksessä kuin olen ollut jo vuosikaudet. Jeesus-nimisiä kavereita oli Levantti täynnään tuolloin ammoisina aikoina. Monet näistä oli varmasti kierteleviä opettajia. Historiallinen tarinoiden Jeesus on aivan hyvin voinut olla olemassa, tosin silloin lähinnä Rooman valtaa häirinneenä kapinallisena, jolla saattoi olla seuraajia ja mikä ettei olisi ollut. Porukat oli kurkkuaan myöten täynnä miehitysvaltaa ja vasrarannan kiiski oli taatusti mielenkiintoinen. Mutta jos tämä Jeesus siis oli olemassa, oli hän kansankiihottaja ja arrogantin maaherran Pilatuksen käsityksen mukaan vaarallinen ja tämä piti ilman muuta teloittaa. Pilatus, joka varmasti oli historiallinen henkilö, oli julma ja häikäilemätön, eikä taatusti pessyt käsiään muuten kuin ruokailemaan ryhtyessään. Tarinat, mitä Jeesuksesta UT:ssa on, ovat toinen luku. Paikkansapitävyyttä lienee siteeksi.
Onneksi ateistien ”tieto” Jeesuksesta on ehdottomasti totta, toisin kuin fudujen spekulaatiot, vai kuinka?
Ateisteilla ei ole sen enempää tietoa todellisesta Jeesuksesta kuin oikein kenelläkään muulla. Niin, kenellä on ”oikea” tieto historiallisesta Jeesuksesta? Evankeliumeihin ei juuri ole luottamista. Ne toistavat ja toisintavat VT:n kirjoituksia ja ovat keskenäänkin hieman ristiriitaisia.