SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 19. Vain 8 minuuttia

Valon nopeus on 300 000 km/s. Tuo nopeus on tiettävästi äärellinen, ainakin nykyfysiikan lakien mukaan. Kukaties Jumala universumin luodessaan saattoi ylittää tuon nopeuden. Ainakin, mikäli alkuräjähdyksen alkuvaiheiden tuntemus pitää paikkansa. Alussahan ei ollut nykyisiä luonnonvakioita.

Jos aurinkomme äkkiä sammuisi, saisimme tietää siitä vasta kahdeksan minuutin kuluttua. Sen verran auringonsäteeltä kuluu aikaa Tellustamme lämmittämään ja valaisemaan matkatessaan. Aurinko on aika kaukana. Jos se olisi jalkapallo kentällä, olisi maa nuppineulan pään kokoinen 23 metrin päässä.

Kun tiedämme auringon sammuneen, on kaikki aika nopeasti ohi. Avaruuden jäätävä kylmyys saavuttaisi maan kamaran parissa päivässä. Jo muutamassa tunnissa tulisi varsin kylmä. No, ainakin tuuli lakkaisi. Olen aina inhonnut kylmää tuulta. Kalliista ja maisemaa tuhoavista tuulimyllyistä tulisi hetkessä hyödyttömiä. Tosin niitä ei oikein näkisikään, koska ainoa luonnollinen valonlähde olisi tähdet. Viikossa pakkasta olisi joka puolella jo tuommoiset 15 celsiusta. Vuoden kuluttua 70, jolloin alkaisi olla tosi holotna.

Meret jäätyisivät pinnalta nopeasti, mutta merivesi säilyisi aika pitkään lämpimänä. Tulivuoret kyllä toimisivat edelleen, mutta ne toimivat aika harvoin. Purkausta odotellessa vilu tulisi. Islannissa voisi kyllä elellä aika pitkään, mutta ennen pitkää kalat, hylkeet ja jääkarhut häviäisivät ruokapöydästä. Ja tylsyyteen voisi kuolla, kun Facebook, Twitter ja Iltalehti eivät toimisi, kuten ei kännykkä ja läppärikään, eikä voisi tiirailla TV:stä Big brotheria.

Kuten tiedämme, oli ensimmäinen ihmiskunta epäonnistunut kokeilu. Pieleen mennyt. Huonoja harjoituskappaleita ei kannata säilyttää. Mietin, että eikö Jumalan olisi ollut helpompi tuhota tuo harjoituskappale sammuttamalla aurinko kuin panna pilvet satamaan 40 päivää ja antamalla kaiken hukkua? Hän olisi voinut käskeä Nooan kumppaneineen ja elukoineen lähteä Ararat-tulivuorelle ja kaivaa mukavia asuinluolia ja eläintalleja sen lämpimille rinteille.

Vain kahdeksan minuuttia valojen sammuttamisesta, ja kaikki syntiset ja eläimet olisivat ymmärtäneet maailmanlopun tulleen ja että olisi turha vikuroida kummemmin Jumalan hirmuisen vihastuksen edessä. Viikossa parissa olisivat kaikki nuo paatuneet syntisäkit pakastuneet. Sitten Hän olisi voinut antimaterioittaa ruumiit, etteivät olisi alkaneet krääsäämään ja saastuttamaan ympäristöä. Tai heittää ne Venukseen, jossa jatkuva rikkihapposade olisi tehnyt niistä nopeasti selvää. Ja sitten pistää Auringon päälle taas.

Tai sitten Hän olisi voinut siirtää Nooan retkueineen jollekin muulle luomalleen planeetalle, jossa ei vielä olisi ollut muuta kuin mikrobeja ja ameeboita, mutta vettä, kasveja ja kauniita au… eikun sikäläisen tähden nousuja ja laskuja. Viihtyisää ja nättiä. Ja sen jälkeen posauttaa suurenergia-antimateriatykillä tjms. koko Tellus syntisäkkeineen takaisin alkuaineiksi. Tai viskata se väkevällä kädellään kuin pesäpallon kiitämään ikuisesti pimeässä tähtienvälisessä avaruudessa varoituksena muille jumalille huonosta suunnittelusta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

12 kommenttia artikkeliin ”SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 19. Vain 8 minuuttia”

  1. ”Alussahan ei ollut nykyisiä luonnonvakioita.”

    Onko sinulla Yki lähdettä tähän.

    Sitäpaitsi – Jumalan ei tarvitse ylittää valonnopeutta ollakseen yhtäaikaa kaikissa, kaikessa ja kaikkialla. Valonnopeus riittää Jumalalle varsin hyvin, koska valon nopeudella liikuttaessa aika ei kulu johtuen aikavenymästä.

  2. On. Paitsi ovat vaikeasti heti ja nopeasti löydettäviä. Kari Enqvist, maailman mitassakin johtavia kosmologeja, on kirjoissaan tästä kertonut. Sieltä löytyy. Vaikka ”Kosmoksen hahmo” -kirjasta. Muistaakseni.

    Voiko jumala ylittää valonnopeuden..?

  3. Joo, …

    Alkuräjähdyksenkin teoriassa on hieman erilaisia näkemyksiä. Tuo kosmoksen hahmo alkaa olla varsin ikääntynyt teos tässä suheessa. Jotkut – kuten minä – näkevät alkuräjähdyksiä olleen ennen alkuräjähdystäkin. Tässä suhteessa ajan ja luonnonlakien alkaminen alkuräjähdyksestä on aika kyseenalainen tulkinta. Lähteitä en toki tähän muista, mutta kyse oli jostain sellaisesta, jossa kaavassa sinin kohdalle vaihdettiin tangentti ja lopputulos muuttui aivan toiseksi.

    ”Voiko jumala ylittää valonnopeuden..?”

    Erityisen suhteellisuusteorian ominaisuus on, että objektin näkökulmasta valonnopeudella liikkuva liikkuu äärettömän nopeasti. Nopeammin kuin äärettömän nopeasti tuskin on tarve siirtyä paikasta toiseen. Sitäpaitsi Jumala on jo kaikkialla.

  4. Itse asiassa Enqvist itsekin katsoo mahdolliseksi muistaakseni juuri tuossa kirjassa useampien alkuräjähdysten tapahtumisen. Hän ei ole tainnut kyseenalaistaa multiversumia, joskaan nyt kukaan ei sitä varmaksi voi sanoa, suuntaan eikä toiseen. Mutta taisi olla myös niin, että muissa mahdollisissa universumeissa luonnonvakiot voisivat nekin olla jotain muuta kuin tuntemassamme.

    Objektin näkökulmasta tietty valonnopeus on ääretön mutta silti nykyfysiikassa se nopeus on äärellinen eli mitattavissa oleva. Voidaan mitata aika mikä valolta kuluu kulkiessa vaikka Alfa Centaurista tänne. Tai muista galakseista. Mutta voiko sitä mikään ylittää?

    Jos jumala on kaikkialla, niin sehän on sitten selvästikin se kosminen taustasäteily, joka on peräisin kaiken alusta eli siitä big bängistä… Eli olemme havainneet jumalan!

  5. Jaoin tämän kirjoituksen eräässä uskonnottomien ryhmässä. Eräs kommentoi nasevasti:

    ”Onko tämän blogin kirjoittaja aikuinen ihminen? Tuollaisia skenaarioita taidettiin heitellä poikaporukassa hiekkalaatikolla lapsena muovisotilailla leikkiessä. Ainakin kirjoittajan henkinen elämä taitaa olla siellä hiekkalaatikolla edelleen, aivan kuin paholaisen riivaama.”

    Kyllä. Hiekkalaatikkotarinat ovat edelleenkin kivoja ja mukavaa ajanvietettä. Henkisestä elämästäni on esitetty joskus joitain tiettyjä arvioita, mutta tämä olikin uutta ja virkistävää. Paitsi tuo ”paholaisen riivaama”. Se on tuttua juttua.

  6. ”Eli olemme havainneet jumalan!”

    Hyvä Yki! Jumala toden totta on kaikessa, kaikissa ja kaikkialla. Jumalan havaitseminen ei siis ole kovin vaikeaa. Sinulla vain tuntuu olevan sellainen olettamus, ettei se ole Jumala, jos se on olemassa.

  7. Niinpä niin. Kaikkiallapa hyvinkin niin. Varsinkin meidän ihmisten pääkopan sisällä. Minun pääkopan sisällä varsinkin mahtuu hyvin oleilemaan. Siellä kun on tyhjää tilaa… Mutta kun jumala on kaikkialla ja kaikki, niin miksi ihmeessä Hän sitten tämän kaiken loi? Miksi meidät tänne tallustelemaan ja ihmettelemään – ja tappelemaan keskenämme tuhansine uskomuksineen? Miksi nähdä niin kauhea vaiva tällaisen rupisen maailman aikaan saadakseen? Vai tuliko tämä kaikki ihan vain sattumalta ilman Hänen vaikutustaan?

    (Jotkut uskovat väittävät luonnonvakioiden hienosäädön olevan todiste jumalan olemassaolosta. Että ei tarvitsisi paljonkaan olla toisin, niin tätä kaikkea ei olisi ollenkaan olemassa. Minä taas näen niin, että me ihmiset pähkäilemme tuota siksi, että universumi nyt sattuu olemaan olemassa. Että ne luonnonvakiot muodostuivat nyt vain tällaisiksi, että tuli ainakin yksi planeetta, jolle muotoontui sivilisaatio ja viisastelijoita väittelemään, onko tämä kaikki jumalan säätöä vaiko silkkaa sattumaa. Tosin niitä sivilisaatioita voi hyvinkin olla lukemattomia. Lähivuosina tullaan havaitsemaan todennäköisesti kymmeniä tuhansia eksoplaneettoja, joista tietty osa sijaitsee ns. elämänvyöhykkeellä)

  8. ”Minä taas näen niin, että me ihmiset pähkäilemme tuota siksi, että universumi nyt sattuu olemaan olemassa.”

    Juu, …

    Varmaankin juuri näin. Kaikenlaista pähkäilyä siellä ihmisten päässä pörrää. On tiedettä ja on teologiaa. Kumpainenkin yrittää tätä maailmankaikkeutta selittää, eikä oikein valmista tule koskaan. Tieteen puolella jokainen vastaus synnyttää kaksi uutta kysymystä ja tietämättömyys eikun lisääntyy.

    Pohjimmiltaan tämä tiedekin on pelkkiä ajatuksia maailmankaikkeudesta. On oikeastaan mielenkiintoista pohtia ovatko nämä ajatukset ylipäätään olemassa. Paljonko ne painavat? Minkä värisiä ne ovat? Miten niitä ajatuksia voisi mitata?

    Siis sitä minä tarkoitan, etteivät ajatukset maailmankaikkeudesta ole maailmankaikkeus, eikä tiede koskaan voi tavoittaa maailmankaikkeutta. Tiede pörrää omassa eristetyssä umpiossaan aivan samalla tavalla kuin teologiakin ja lopulta lakkaa olemasta.

  9. Tiede sellaisena ja ihmiskunta sellaisena kuin ne tunnemme, eivät tosiaan mitä todennäköisimmin voi tavoittaa maailmankaikkeutta. Edelleenkään emme tiedä, mitä avaruuden jälkeen on… tätähän kaikki varmaan jossain vaiheessa on pohtinut. Minä ekan kerran kai noin 10-vuotiaana. Tiedämme vain sen mitä kykenemme havaitsemaan, mittaamaan ja ehkä joitain asioita epäsuorien havaintojen kautta. Tiedämme valonnopeuden, pimeän energian, pimeän aineen, antimaterian, kvarkit, kvanttifysiikan, Higgsin bosonin jne. Niinpä niitä jumalan meneviä sijainteja, vyöhykkeitä ja rakoja on vaikka mihin lähtöön. Maailmassa on miljardeja uskovia. Eri tavoin, mutta korkeampaan olentoon uskovia. On siis miljardeja pääkoppia, joissa asuu jumala. Huimaavaa…

  10. On vaikea käsittää sitä, miksi kaikki toimii, niin kuin se tekee. On joku voima pakko olla olemassa elämää pyörittämässä, muuten se ei ole mahdollista, jotkut sanovat sitä elämänvoimaksi.

    Ne jotka kieltävät tämän voiman, käyttävän sitä voimaa järkeillessään, miksi kaikki toimii niin kuin se tekee. Mitään ei tapahdu itsestään, sillä kaikella on jokin syy, miksi asiat tapahtuvat.

    Jumalan kieltäjäkin käyttää sitä voimaa, joka on hänelle annettu. Ilman sitä ei olisi mitään toimintaa olemassa, ei myöskään Jumalan kieltäjää.

  11. Elämänvoima,joka sisältynee tieteen toistaiseksi tuntemiin neljään perusvoimaan, ei ole sama asia kuin perinteisesst käsitetty Jumala kristillisessä uskonopissa. Sinänsä on mielenkiintoista, että alunperin sumerilainen sana Jumala eli EL, josta juutalaiskristillinen elohjm, merkitse VOIMA ja sen la on 31 eli 3+1= 4. Siis juurikin neljä voimaa. Ramatun elohjim.,joka Geneiksen alussa voi ola myös objekti, joka passiivissa ’esiinvedetään (be reshit) voidan kirjaimelisesti kääntää el hajjim eli ’elävät voimat’. Ne ovat mailmanakaikkuten synnytänyt rabiinisenkäsityksen mukaan nimetön Ajn Suph, ’ei mikään lähde’, jota ei voida nimetä eikä määritellä. Jahveh on juutalaisten oma auringosta kehittynyt/kehitetty heimojumala, minkä V Ms 32:8-9 alkutekstissään hyvin näyttää.

  12. Nobelpalkitun kosmologin käsityksiä:
    ”Alkuräjähdys ei ollut alku. Jotain oli olemassa ennen alkuräjähdystä, ja tuo jokin odottaa myös meitäkin tulevaisuudessamme.”

    Sir Roger sanoo, että maailmankaikkeus jatkaa laajenemistaan niin kauan, että kaikki massa hajoaa, ja kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuu uusi alkuräjähdys, josta alkaa uusi maailmankaikkeus.

    Teosofeille tässä ei ole mitään uutta, sillä jo 1800-luvulla he katsoivat että mailmankaikkeus on ikuisessa liikkeessä laajeten ja supistuen vuorotellen. Puhuivat Brahman Päivästä ja Yöstä ja vuodesta: Salainen oppi:”Seitsemän ikuisuutta merkitsee seitsemän aikakautta eli sellaista aikaa, joka pituudeltaan vastaa yhden manvantaran seitsemää aikakautta ja ulottuu läpi mahā-kalpan eli ”suuren aikakauden” – 100 Brahmān vuotta – tehden kokonaissumman 311 040 000 000 000 vuotta. Jokainen Brahmān vuosi koostuu näet 360 Brahmān päivästä ja yhtä monesta Brahmān yöstä (laskettuna Chandrayāna- eli kuuvuoden mukaan), ja yksi Brahmān päivä on 4 320 000 000
    kuolevaisten vuotta.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.