Suomi sodassa: vihollisen ympäröimänä

Suomi: vihollisen ympäröimänä.

Suomi on saanut nauttia rauhanaikaa jo yli 70 vuotta. Itse olen syntynyt yhtenä suurista ikäluokista ja koko elinaikanani olen saanut nauttia mitä ihmeellisemmästä vauraudesta mitä koko ihmisen historian aikana on ollut.
Luulisi, että kaikki ihmiset olisivat onnellisia ja tyytyväisiä. Todellisuus on kaikkea muuta. Aikuiset, vanhukset, nuoret ja lapset kärsivät enemmän masennuksesta ja muista mielenterveyden ongelmista kuin koskaan. Jos rikkaus toisi onnea, sen tulisi näkyä myös näissä tilastoissa. Vaikka Suomi kansainvälisesti pärjäisikin verrattuina muihin maihin, absoluuttista onnea ei ole saavutettu.
Missä on vika?

Yritän seuraavassa pohtia muutamia syitä ihmisen ongelmaan, joita kutsun vihollisen aseiksi.

1. Totuuden suhteellistaminen.
Postmodernismi on kuollut, eläköön post-truthism eli totuuden jälkeinen kulttuuri. Parhaat ateistiset filosofit panevat parastaan sanoessaan että mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassakaan, vaan pelkästään henkilökohtaisia totuuksia tai kulttuurin luomia totuuksia, mitkä vaihtelevat ajan mittaan ja muodin muuttuessa.
Helppo vastaus on tietysti: onko tämä väite, ettei ole absoluuttista totuutta, absoluuttinen totuus? No, näin helpolla emme pääse.
Sillä, niin kuin aina, tässäkin on osittainen totuus. Jokaisella ihmisellä on sisäinen tunne, että se mitä ajattelen tai tunnen, on totta. Tietysti. Toisella ihmisellä on oma ajattelunsa ja tuntemuksensa. Ja niin edelleen. Näitä ei saa kiistää, mutta ne ovat subjektiivisia. Ongelmaksi muodostuu, että yritetään tämän perusteella väittää, että yhteiskunnan pohjana on tällöin ns. keskiarvo-totuus, gallup- tai demokratia-totuus.
Tällöin totuus yhteiskunnasta vaihtuu vaalikausittain tai muodin mukaan tai sen mukaan mikä filosofinen tai kulttuurellinen suuntaus sattuu kulloinkin olemaan vallalla.
Riittääkö tämä tyydyttämään jokaiseen ihmiseen asetettua totuuden kaipuuta?

Eikö nykyihmisen ahdistus ja epävarmuus johdukin osittain oikean, muuttumattoman totuuden kaipuusta, ja tarpeesta löytää vahva pohja olemassaololleni? Kilpailevien totuuksien (jotka oikeasti ovat useinkin toisensa pois sulkevia) ristipaineessa ahdistus vain lisääntyy. Masennus- ym. lääkkeiden kulutus kasvaa (hyvää tässä on että bruttokansantuote samalla kasvaa, mutta onnellisuus samalla vähenee).

Mielestäni tämän takana on totuuden vastakohta, joka ei halua ihmisen tuntevan totuutta, valheen isä.

Totuuden on ilmaissut mies, joka sanoi itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yksi kommentti artikkeliin ”Suomi sodassa: vihollisen ympäröimänä

  1. Mielenkiintoista pohdintaa, Kari. Väitän kuitenkin, että ihmiset eivät välttämättä kärsi masennuksesta sen enempää kuin ennenkään. Masennus vain diagnosoidaan ja siihen määrätään lääkkeitä herkemmin. Uskallan väittää näin, koska itsellenikin on tarjottu masennuslääkettä elämäntilanteessa, jossa on ihan tervettä olla alamaissa. Juuri rikkauden ja hyvinvoinnin ansiosta masennuksella voi tehdä bisnestä. Mutta siitäpä saadaan vielä pelottavampi ajatusleikki: entä jos meille valehdellaan ja sitten syötetään masennuslääkkeitä ettei valhe ahdistaisi ihmisiä, vaan he pysyisivät tyyninä!

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.