Restaurointi alkaa (tapojen metafysiikan) perustuksista

Immanuel Kant on sitä mieltä, ettei moraalifilosofiaa voi olla ilman metafysiikkaa. Ihmisten tavat ovat nimittäin monenlaisen turmeluksen alaisia niin kauan kuin puuttuu niiden oikean arvostamisen ohje ja ylin normi. Hän on myös sitä mieltä, että siveysopissa on lähdettävä metafysiikasta ja ensin saavutettava siinä tietyt perimmäiset totuudet, jotka myöhemmin sitten voidaan vahvistaa maalaisjärjelläkin. Hän perustelee tätä järjestystä sillä, että yleistajuisuus toisi tässä esiin yhteensullottujen huomioiden ja puoleksi sofististen alkuperusteiden tympäisevän sekasotkun. Lähtötilanne on siis aika haastava.

Voisin vetää mutkat suoriksi ja sanoa, että ihmisellä ei voi olla käsitystä hyvästä ja pahasta, ellei hänellä ole jotain korkeampaa auktoriteettia lakinaan.  Ihmisen omat kokemukset eivät yksin riitä sellaiseksi auktoriteetiksi, mutta metafysiikkaa tarjoaa esimerkiksi uskonto: kristinusko, ilmastouskonto ja mitä näitä on.

Joudun tarkistamaan omia uskonkäsityksiäni. Minulle on vakuutettu, että Jumala on hyvä. Niin lukee myös Raamatussa, jonka pitäisi olla kristityn laki. Kuitenkin uskovat pystyvät kaikenlaisiin kauheuksiin. Se ei vielä hämmästytä minua, olemmehan kaikki ihmisiä. Mutta jos joku jumalankieltäjä tekee hyvää, uskoni onkin jo koetuksella: miksi hän mitään hyvää tekisi? Ohjaako jokin objektiivinen Hyvyys hänenkin tekemisiään, vaikkei hän itse sitä huomaa?

Kantin mielestä teko ei ole hyvä, jos tekijän tahto ei ole hyvä. Tahto taas ei ole hyvä välineenä jotain toista tarkoitusta varten. Sen pitää olla hyvä itsessään sinänsä. Kun teosta riisutaan hyödyllisyys tai hyödyttömyys, hyvä tahto jää loistamaan kuin jalokivi. Johonkin samaan päätyy Tolstoin romaanihenkilö Ljovin Anna Kareninan lopussa: Jos hyvällä olisi syy, se ei enää olisikaan hyvä.

Tahdon käsitteeseen liittyy läheisesti velvollisuuden käsite. Kantin mukaan on eri asia tehdä asioita ”velvollisuudenmukaisesti” kuin ”velvollisuudesta”.  Jälkimmäinen vaihtoehto on kunnioitettavampi. Nyt on siteerattava Kantia suoraan (tai siis J. E. Salomaan suomennosta), koska teksti on niin hillitöntä: On velvollisuus tehdä hyvää aina, kun voi, ja sitä paitsi on useita niin sääliin taipuvia sieluja, jotka myös ilman muuta, turhamaisuuden tai oman edun, vaikutinta tuntevat sisäistä tyydytystä levittäessään iloa ympärilleen ja voivat iloita toisten tyytyväisyydestä, jos se on heidän omaa työtään. Mutta väitän, että tässä tapauksessa tuollaisella teolla, niin velvollisuudenmukainen ja rakastettava kuin se onkin, ei kuitenkaan ole todellista siveellistä arvoa, vaan se on rinnastettava muihin haluihin, esim. kunnianhimoon, joka […] ansaitsee kiitoksen, mutta ei kunnioitusta.  Ja vähän myöhemmin: Juuri siitä, että tekee hyvää, ei mielisuosiosta vaan velvollisuudesta, alkaa luonteen siveellinen ja verrattomasti korkein arvo.

Kristityllä on aika paljon velvollisuuksia. Avun tarvitsijoita on joka puolella. Jos annan huomattavan summan rahaa Yhteisvastuukeräykseen, voin ajatella, että nyt minua pidetään kunnon kristittynä. Mutta siveellisesti arvokkaampaa, ainakin tyylikkäämpää, olisi antaa rahaa ”koska mä voin”.

Joskus mietin sitä, että jos Jumala on hyvä, onko Hän pelkästään hyvä, vai voisiko Hän joskus tahtoa jotain pahaakin? Kantin mukaan mitkään ohjeet tai lain käskyt eivät päde jumalallisen tahdon suhteen, vaan se on automaattisesti sopusoinnussa lain kanssa. Oikeastaan käsitys Jumalasta ylimpänä hyvänä on meidän järkemme synnyttämä ihannekuva. Kantin filosofia on humanismia. Kaikkien moraalikäsitteiden koti on (ihmis)järjessä.

Tästä onkin helppo lähteä päivittelemään, miten huonossa huudossa humanismi nykyään on. Usein korostetaan ihmisen eläimellisyyttä. Eläimellä ei ole velvollisuuksia, vain vapauksia, ja nekin ristiriidassa toisten eläinten vapauksien kanssa. Mahtaakohan humanismi itse asiassa olla elinvoimaisimmillaan kirkossa? Jos näin on, eikö siinä ole jotain hassua?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.