Kuuntelinpa sitten Ellibsin eli paikalliskirjastoni ilmaispalvelun kautta Seitsemän veljestä. Varmaan se joskus koulussa oli pakko lukea. Olipa hauska kirja. Tai hauska ja hauska.
Itsekin tässä kun on jo vuosikymmen yritetty tuollaista omavaraisuuteen suuntautuvaa elämäntapaa, oli sikälikin kiintoisaa kuunnella, mitä se oikeasti vaatisi. Liekö kirja kuitenkaan opas siihen? Karhujen kaataminen ja erilaisten elikoiden nylkeminen ei tunnu kovin houkuttelevalta.
Aika vaatimattomalta tuntuvat nämä omat yritelmät. Omaa pihapuuta tai veljen metsäpuuta pesään, vettä omasta kaivosta, aurinkopaneeleja, joiden toiminta riippuu Elenian verkosta. Ja nyt kaasuliesi, joka kaasu tulee ties mistä. Muutaman neliön onneton kasvimaa.
Hiukan kuin veljeksillä on aatokseni ollut: on ihan kiva aatos koittaa luoda ns. putin kestävää elämäntapaa. Maailma menköön menojaan. Oma mökki kaukana kaupungeista ja kaiken maailman lukkareista. Ainakin tämä voi olla aika koronakestävä elämäntapa. Tai voisi olla, jos niin haluaisi. Katselin eilen Areenalta kolmeosaisen sarjan Lontoon rutosta. Aika lailla koronatyyppinen ilmiö. Kannattaa katsoa sekin. Ihmiset pakenivat kaupungista, jos suinkin vain kykenivät. Niinpä Suomessakin mökkitontit kuuluvat olevan kovassa huudossa, korvissa Hämeenmaan. Hyvä niin. Vaikka mitäpä minä noista kaupungin elävistä.
Hämmentävintä oli kuunnella sitä jatkuvaa uskonnollista saarnaa, jota veljekset harjoittivat. Helvetinpelossa. Mutta kuitenkin jäi sellainen olo, että laskivat menestyksensä – tai kirjoittaja laski – uskon tai Jumalan ansioksi. Mitä lie tuosta kirjallisuustieteilijät ovat mietiskelleet.
Kovasti kansallismielisiä olivat veljekset myös. Oma tienoo ensin ja sitten laajempi Suomi. Muita maita ei kirjassa taidettu edes mainita. Ei ollut Vihreitä siellä sanomassa, että karhua tai sutta ei pidä kaataman tai puuta polttaman kun siinä on hiilidioksiidia, vai mitä lie hullutuksia. Asioilla on tärkeysjärjestyksensä.
Kaikille oikein hyvää lukemista ennen kunnallisvaaleja.
by 
Seitsemän Veljestä on toiseksi rakkain teokseni suomalaisessa kirjallisuudessa,. Tärkein on Kiannon Punainen viiva. Pidin hiljan esitelmän veljeksiin liittyvästä esoteriasta Pispalan kirjastossa. Kivi oli näet perehtynyt swedenborgilaisuuteen, jonka filosofia ja mystiikka läpäisee kirjan syvärakenteen. Esitelmäni nimi oli ‘Saapanahkatorni, sattumaa vai salatietoa.’ Kivi antoi tässä Simeonin näyssä merkitystä ja painoarvoa mahdollisesti itse näkemälleen unelle, jossa ilmeni sitten hämmästyttäviä analogioita päivään 11.9. 2001. Eli on huomattava että sana ‘saapasnahka’ on teuraseläimen nahkaa ja hepreaksi sochet la 16 merkitsee teurastaja, suureksi hämmästyksekseni havaitsin että WTC:n ja Saapasnahkatornin yhteinen lukuarvo 16 vastaa m y ö s heprean sanoja teurastaja murhaaja ִ בְחַָהא: slaughter, murder. Ja pelkkä Saapasnahka 11 kr.= teurastaa אִבְחַ World Trade Center 5+5+6 = 16 Torni Nahka Saapas 5+5+6 = 16 ja 16 = teurastaja murhaaja
NYT Tarot kortti nro 16 kuvaa juuri räjähtävää tornia!!!http://gaylealstrom.blogspot.com/2010/04/tower-16-tarot-card.html
Edelleen DIBBAH PAHOLAINEN lukuarvo on 16 !! דִּבָּה Ko näyssä esitetään siis 1) mammonaa edustavan 2) korkean tornin sortuvan, kun kaksi savuavaa ja äänekästä esinettä törmää sen seinän läpi, myös mainitaan Amerikka ko. mammonan edustajana, mainitaan 5) iso Turkki, mainitaan 6) heprean kieli, mainitaan 7) ilmalaiva ja 8) tuho ja 9) ennustus koskeva tulevaa aikaa.
Mystiikasta mitään ymmärtämättä minä näen Seitsemän veljestä suomalaisena kehityskertomuksena. Kiinnostava on myös Kiven kieli. Nykysuomalaisista kaikki eivät enää uskoakseni ymmärrä sitä täysin.
Waltarista on ajan myötä tullut minulle eniten luettu suomalainen kirjailija. Karvajalasta Turmsiin ja muut siinä sivussa. Elämäkerran olen lukenut ja joitakin arvioita, mutta olisi ihan mielenkiintoista kuulla Sepon ajatuksia Waltarista ihmisenä ja kirjailijana ja niistä vaikkutteista, jotka nousevat hänen teostensa pohjalta.
Hei Ulla, toki minäkin näen Kiven romaanin selkokielisen tason nimenomaan kuvauksena kansan kehittymisestä niin yksilöinä kuin yhteisönä. Mutta ihmisen kehittymisestä on kyse paljolti myös mystiikan siinä ’lajissa’, missä ihminen löydettyään ydinminänsä löytää tasapainon kahden olemuspuolensa kanssa. Tätä tasapainoa ei löytänyt Simeon vaan jäi sisäisesti rikkinäiseksi. Kun veljekset tekevät sovinnon toukolalaisten kanssa tekevät veljekset samalla sovinnon sisäisten demooniensa kanssa. Kivi oli omien mielenmyrskyjensä keskellä koko elämänsä ja haki rauhaa, minkä pyrkimyksen kykeni taiteellisesti sanoittamaan, mutta rauhaa hänelle itselleen ei suotu, ei varsinkaan murhaavien arvostelujen jälkeen, ne tappoivat hänet. Palaan toisessa jutussa Waltariin.