Saara ja Adam

Tämä on vaan niin liikuttavan … söpöä. En näistä show-jutuista yleensä piittaa, mutta Saara Aalto vaikuttaa niin aidon innostuneelta tästä touhusta, tai ainakin sitten näyttelee hyvin.

Jotenkin niin kaunista. Mikähän siinä oikein on?  Aika aidon tuntuisesti tuossa Aatami ja Saara kehuvat toisiaan, antavat kunnian toisilleen. Siinä oikein loistaa semmoinen ykseys, yhteys. Semmoinen mikä Jeesuksen sanojen mukaan syntyy kun antaa kunnian toisilleen …

Johanneksen evankeliumi 17:22.

Siis jos joku ihmettelee, että olenko seonnut vielä tavallista enemmän, niin ei tässä mitään hätiä. Tämä on vain eksegetiikkaa.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

5 kommenttia artikkeliin ”Saara ja Adam”

  1. Kiitos Anne blogista. Jokainen viihdealalla toiminut, joksi muuten oopperankin lasken, tietää, että se on armoton laji. Siksi laulajakaverit ovat oppineet iloitsemaan myös toisten onnistumisista ja kannustavat avoimesti toisiaan. Joskus näyteikkunassa ollaan vain hyvin lyhyen aikaa. Uskon, että Saara ei ole pelkästään tähdenlento, niin paljon osaamista hänessä on ja luulen, että välttämättömät taustavoimat muodostuvat ammattilaisista. Adam on myös hyvin taitava ja sympaattinen esiintyjä. Oli mukava katsoa heidän yhteistä esiintymistä.

  2. ”Siksi laulajakaverit ovat oppineet iloitsemaan myös toisten onnistumisista ja kannustavat avoimesti toisiaan. ”
    Kas vain. Enpä tiennytkään tuota. Mikähän siinä on… eivätkö ole kilpailijoita keskenään? Tai ehkäpä juuri tosiaan tuon armottomuuden tähden. Näinhän se meni jenkeissä opiskellessakin. Kun kilpailu elinmahdollisuuksista ja jatkovuodesta opinnoissa oli kova, silti opiskelijat opiskelivat yhdessä. Tavallaan tilanne pakotti, ehkä.

  3. Toki siihen Anne kilpailuakin kuuluu, mutta kai se on pääperiaatteessa niin, että ihmiset jotka hakeutuvat taidealalle, rakastavat sitä mitä he tekevät. Ovat ikäänkuin kutsumusammatissa. Jos puhutaan nyt vaikka soittamisesta, jotkut omaavat instrumentin hallintaan motoorisesti paremmat edellytykset kuin toiset. Tämä on siitä huolimatta ulkoinen seikka, eihän se vähennä rakkautta, saatika estä omaa persoonallista tulkintaa. Ehkä teknisten puutteiden vuoksi henkilö ei nouse kilpailuissa finaaliin, mutta saa silti itselleen tyydytyksen siitä mitä osaa ja voi jopa oman persoonallisuutensa avulla nousta arvostetuksi taiteilijaksi ja tämä koskee kaikkia taidemuotoja. Musisoimisessa ja laulamisessa on senlisäksi lähes aina kysymys dialogista. Ne jotka eivät löydä paikkaa tässä dialogissa, tai tuntevat olevansa väärinymmärretyjä neroja, voivat hakeutua sitten vaikka kriitikoiksi. Kaikille on oma paikka olemassa, tässä luojan palapelissä.

    Daniel Barenboim valottaa alla olevalla videolla tätä asiaa hienosti.
    https://www.youtube.com/watch?v=vHqbC6WtV6E

  4. Kiitos kommentista Heikki. Tämä kolahti. Oma persoonallinen tulkinta… Koskee kaikkia taidemuotoja… Hienoa. Mutta mikään ei estä kehittämästä itseään. Joo. mutta pääasia on, että nauttii tekemästään. Kriitikoista viis…

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.