Reilun kaupan ruusuja

eli kuluttamisen sietämätön vaikeus

Kävin ruokaostoksilla; juustoa muovipakkauksessa, kauraleipää muovipussissa, broilerinleikettä muovipakkauksessa, porkkanoita ja tomaatteja pakattuna muovipussiin, puolen litran muovipulollinen appelsiinimehua ja pari pikkuista muovitölkkiä A-jugurttia. Toki minulla on kankainen ostoskassi. Eihän sitä valistunut kansalainen enää niitä kaupan muovipusseja. Mutta kieltämättä tunsin itseni vähän naurettavaksi ahtaessani siihen ostoskassiini koko sitä muovin paljoutta ja yrittäessäni samalla vakuutaa itselleni, jotta se kangaskassi on vastuuntuntoisen kansalaisen tunnus.

Ai niin ja ostin samalla kimpun reilun kaupan ruusuja, joita tuodaan lentorahtina Keniasta ja ainakin myös Ugandasta, mikäli kauppiaaseen on uskomista. Sitähän toki haluaa edistää ympäristön suojelua, globaalia oikeudenmukaisuutta ja kehitysmaan väestön hyvinvointia. Ja tuleehan siitä itsellekin hyvä mieli.

Vaan mitenkähän sekin nyt oikein meni??

Kenian hautavajoaman ainoa makeavetinen järvi on Naivasha. Aikanaan sen ympäristön kansoitti rikas eläimistö ja sen kalakanta antoi ravinnonlisää ja tärkeitä proteiineja paikalliselle väestölle. Tänään siellä on Kenian suurimmat ruusuviljelmät. Järveen laskevan suurimman joen vedestä valtaosa käytetään niissä kasteluvetenä. Ruusutarhoilta järveen valuu lannoitteita, hyönteismykkyjä ja rikkaruohon torjunta-aineita. Myös asutuksen jätevedet juoksevat käsittelemättömänä yhä kuitistuvaan ja saastuvaan järveen. Järven kuivuessa pohjaan sedimentoituneet myrkyt leviåvät ympäristöön aiheuttaen terveyshaittoja.

Toki on tiedossa, että saastuttava teollisuus viedään kehitysmaihin, eikä syynä ei ole vain alhaiset palkkakustannukset, vaan niiden puuttuva ympäristölainsäädäntö ja valvonta. Mutta kun niin sanotut kaupalliset tiedotteet eivät sitä kerro ja kuluttamisesta on on tehty sosiaalista peliä, jossa merkkituote ei ole tuote, vaan sosiaalisen aseman tunnus, kuluttaja parka ei tiedä kuka ja millä hinnalla ne valmistaa.

Elä siinä nyt sitten ihmisiksi.

ps. Milloinkahan muuten esim. elintarviketeollisuudelta aletaan vaatimaan muovin sijasta muita pakkausmateriaaleja? Tai …

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Reilun kaupan ruusuja”

  1. Olet täysin oikeassa pohdintoinesi. Ongelma on molemmin puolinen, toisaalta pitäisi auttaa kehitysmaita kehittymään ja ostaa niiden tuotteita, toisaalta niiden tuotteiden rahtaaminen tänne rasittaa ilmastoa. Puhumattakaan noiden maiden huonoista ihmisoikeustilanteista ja korruptiosta.

    Noilla mailla on mahdollisuus nostaa elintasoaan reiluilla kauppasopimuksilla ja koulutustason kehittämisellä, jos vain diktaattorit ja islamistit suovat ja kehittyneet maat eivät estä tulleillaan ym.

  2. Tärkeä havainto. Enkä tiennyt tästäkään ns. kehittyneiden maiden harjoittamasta riistosta. Se on tietty ollut tiedossa, että länsimaat ovat kautta aikain käyttäneet häikäilemättömästi hyväkseen Afrikkaa ja ylipäätään köyhiä maita.

    Yksi esimerkki tuli joku aika sitten esitetyssä dokumentissa ”Unohdettu armeija”. Ensimmäisessä maailmansodassa Kiina auttoi ympärysvaltoja lähettämällä 140.000 miestä englantilaisten avuksi erinäisissä huolto- ym. tehtävissä etulinjaan Ranskaan. Piti olla niin, että vastapalvelukseksi länsimaat auttaisivat Kiinaa saamaan valtio johonkin järjestykseen. Mutta niin kävi, että tuo apu unohdettiin tyyten ja erinäisistä geopoliittisista syistä nuo länsimaat antoivat Kiinasta suuria maa-alueita Japanille.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.