Onko ero hengellisestä yhdistyksestä hengellisyytensä, itsensä kieltämistä?

Tuli taas näiden hengenmiesten aatoksista yksi ihmetyksen aihe lisää.

Kun herätysliikkeen palveluksesta eronnut taikka erotettu toteaa, että on eronnut sleyläisyydestä, niin sen minä ymmärrän, että jättää jäsenyytensä yhdistyksessä, eikä maksa jäsenmaksua mutta voiko hengellisyydestään erota ilmoituksella, että en ole ollut yhdistyksen jäsen 10 vuoteen.

Minusta se on vähän mahdoton tehtävä. Hengellisyys on aikajanassamme elettyä elämää eikä liity erilaisiin jäsenyyksiimme.

Sen ymmärrän erinomaisesti, että ei ole enää yhdistyksen jäsen eikä halua edistää yhdistyksen toimintaa.

Itsensä ja elämänsä kieltäminen sen sijaan ei oikein ole mahdollista – vai onko?

Omassa hengellisyydessään ja uskossaan voi kasvaa mutta että kieltäisi hengellisyytensä ja kasvunsa. En oikein tiedä mitä siinä silloin tapahtuu kun kieltää itsensä.

Minä olen vielä Sleyn, ja myös Elyn jäsen mutta en ollenkaan ole samaa mieltä Sleyn hallinnon määrittelemistä käytöstavoista Evl-kirkossa enkä missään tapauksessa herätysliikkeen varoja laittaisi ”oman kirkon rakentamiseen” ja kaikkein vähiten allekirjoitan sen käsityksen, että naisella ei ole oikeutta olla seurakunnan pappina. Kun Luoja kutsuu niin mikään yhdistys ei sitä kutsua elopellolle voi mitätöidä taikka silloin kieltää Jumalan olemassaolon. Ei minun evankeelisuuteni minnekään häviä vaikka jättäisin jäsenmaksuni maksamatta.

Senkin tiedän, että tänä päivänä paljon erotaan Rauhanyhdistyksen ja muidenkin herätysliikkeiden jäsenyydestä mutta että hengellisesti kiellettäisiin itsensä lestadiolaisena, niin aika harva sen tekee. Erolla halutaan ilmoittaa, että ei halua edistää sen yhdistyksen toimintaa eikä toimintatapoja.

Kun jäsen eroaa niin silloin yhdistys menettää otteensa hallinnollisesti lestadiolaisen hengellisyyden kokeneeesta, siitä uskossaan ja hengellisyydessään eteenpäin kasvaneesta ihmisestä. Ei kenenkään pidä omaa elämäänsä ja itseään kieltää. Eletty mikä eletty ja sieltä ammennettu elämänkokemus ja tieto on oppaana erinomainen.

Kristus kasvaa minussa ja minä Kristuksessa. Sehän se on ihmisen tarina. Herätyskristillisyys ei yhdistyksiä kaipaa eivätkä herätykset hengellisyydessä ole minkään hallinnon omia.

Taidanpa saman tien ilmoittaa jäsenyyteni Sleyssä ja Elyssä päättyneeksi. Evankeelisuutta se ei minusta poista minnekään. Tärkein jäsenyyteni on Kristuksen kirkossa, se riittää ja seurakuntani olkoon Hänelle tärkeä.

tuomo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Onko ero hengellisestä yhdistyksestä hengellisyytensä, itsensä kieltämistä?

  1. Miksipä sinä siitä Elystäkin eroaisit?

    Meikä kävi Raamattuopistolla kaksi päivää kuuntelemassa Perustan jotain teologisia päiviä, kun siellä oli N.T. Wright puhumassa. Oli erittäin erikoinen kokemus. Joku kommentoi, että odottaisi viimeiseksi minut siellä näkevänsä.

  2. Niin, siis se että menet jonnekin ja sinun ei uskottaisi siellä olevan kertoo vain sen, että läsnäolosi oli jokseenkin toivottu mutta sitä toisaalta pelättiin. Mielenkiintoista. Jotain samaa olen kokenut joissakin yhteyksissä ja onpa puheenjohtajakin kerännyt kamppeensa ja poistunut paikalta kun Hirvi tuli paikalle.

    Aikanaan HS:n musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo oli henkilö jonka kaikki toivoivat olevan paikalla mutta kukaan ei hallunnut häntä kohdata oikeasti. Sepolle elämä kävi hankalaksi ja hän päätti oman toimittajuutensa oman käden kautta.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.