Myytin estetiikkaa

Löysin kuuluisan englantilaisen kirjallisuuden professorin C.S. Lewisin kirjoituksen historian suurista myyteistä ja tässä suomennan otteen:

”Tutkikaamme seuraavaa kilpailijaa, jolla on suurenmoinen esteettinen vaikutus suureen yleisöön – tätä voisimme kutsua Tieteelliseksi orientaatioksi. Saattaisiko tämä olla suurenmoisin myytti, jonka ihmisen mielikuvitus on saanut aikaan? Näytelmän taustana on mitä autereisin aloitus: loputon olemattomuus, johon ilmaantuu kaaottisen materian purkautumat ties mistä. Sitten miljoona potenssiin miljoonasta sattumasta – traagisen ironisesti – erääseen kolkkaan avaruusajan kuplaa pullahtaa esiin käymistuotteena pieni hiukkanen joka on elämän alku. Kaikki olosuhteet näyttävät olevan tuota elämänkipinää – näytelmämme sankaria – vastaan. Kuten aina sadun alussa, kaikki näyttää olevan nuorempaa poikaa tai siskopuolta vastaan. Mutta jollakin tavoin elämä selviää. Suunnattomin kärsimyksin, mitä hirvittävimpien vastuksien läpi, se leviää, lisääntyy, monimutkaistuu: alkulimasta kasviksi, matelijaksi, nisäkkääksi. Hirviöt mellastavat maailmassa, raatelevat toisensa ja häviävät. Sitten tulee uudestaan esiin nuorempi poika tai siskopuoli. Samoin kuin tuo pieni elämänkipinä selviytyi kaaosvoimien keskellä, niin samoin noiden hirmuliskojen jaloista nousee alaston, värisevä, kumarainen olio, laahautuen, ei vielä pystyasennossa, jolta tuskin voisi odottaa yhtään mitään: taas uusi miljoona potenssiin miljoonas sattuma. Kuitenkin jotenkin hänkin selviytyy.
Hänestä tulee luolaihminen nuija kädessä ja hangaten tulta tikuista, muristen ja paiskoen vihollistensa luita, raahaten kolkkaamaansa naarasta kirkuvana luolan perille tukasta vetäen (miksi?), repien lapsiaan kappaleiksi estäessään näitä kaappaamasta itseltään valtaa, kunnes yksi näistä tulee tarpeeksi vahvaksi repien vanhenevan isänsä kappaleiksi ja uhraten hänet itse keksimilleen jumalille.
Sitten näyttämölle asettuu ’oikea ihminen’. Hän alkaa hallita luontoa. Syntyy tiede ja lapsuuden taikauskot haihtuvat. Yhä enemmän hän alkaa hallita omaa kohtaloaan. Ohittaen nykyhetken (joka on vain nopeasti ohikiitävä hetki), seuraa tulevaisuus. Nähkäämme hänet tämän suuren mysteerin viimeisessä näytöksessä (ei toki vielä lopussa). Yli-ihmisten rotu hallitsee planeettaa – ehkä muutakin – sillä geenimanipulaatio on saanut kehitettyä heistä puolijumalia, psykoanalyysi on luonut heihin tasapainon ja kommunismi on on vallitseva tasa-arvoisuuden maailmassa. Ihminen on asettunut valtaistumelleen ja onnellisuus vallitsee kaikkialla.
Mutta myytti ei vielä tähän pääty. Jos se tekisi niin, se tuntuisi liian patettiselta. Siitä puuttuisi ihmisen mielikuvituksen grandeuri. Seuraa ’Jumalten hämärä’. Koko ajan on luonto kulumassa loppuun. Aurinko jäähtyy – kaikki auringot jäähtyvät – koko universumista loppuu veto. Kaikki elämä haipuu ja kuolee, ilman toivoa uudesta alusta. Kaikki päättyy ikuiseen pakkaseen.
Näin tuo myytti saavuttaa suurimman jalouden huipun mitä voi toivoa.”

C.S. Lewis: Is Theology Poetry? (1944) kokoomateoksessa Screwtape proposes a toast and other pieces. Fontana Books 1965.

Lieneekö tuossa viitteitä erääseen nykyajan -ismiin? -ioon?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

5 kommenttia artikkeliin ”Myytin estetiikkaa”

  1. C.S. Lewisin Narnia-sarja tuli luettua joskus nuorena. Hieno fantasiasaaga. Sitten paljon myöhemmin tajusin sen olleen allegorian yritystä Jesse-tarinasta. Nuorten indoktrinaatiota. Paholaisen kirjeopisto on hyllyssä. Luin senkin joskus aikoinaan vaivalloisesti. Aika tuubaa. Hyllyssä on myös Entisen ateistin kristillisiä esseitä, joka sekin on umpiuskovan suoltamaa asenteellista ja asioita suoraviivaistavaa huttua. Samoin on tuo postauksen sisältö. Ei juuri mitään uutta kiihkokristittyjen harhautusrintamalta.

  2. ”Ei juuri mitään uutta kiihkokristittyjen harhautusrintamalta.”

    Taas uusi määritelmä uskosta, en ole aikaisemmin tuota kuullut. Kun tarpeeksi elää, niin aina kuulee uutta, se on kai sitä elämänkokemusta.

    Sattuma ja aika, ne kuuluvat kaiken selitykseen, kun parempaakaan selitystä ole. Aika ja materiaali on aina yhdessä, jos ei ole materiaalia, niin ei ole aikaakaan, koska aika mittaa materiaalin muuttaessa muotoaan tai sen liikkuessa paikasta toiseen. Tässä tullaan sitten siihen sattumaan, onko se kaikki sitä.

    Harvoin esitetään kysymystä, miksi näin tapahtuu, onko kaikella tällä jokin syy. Siihen ei näytä vastausta olevan, todetaan vain, että näin kaikki tapahtuu mutta minkä takia??

    Tätä kirjoittaessa näen tuolla pihalla auton, jos tuolle autolle annettaisiin tarpeeksi aikaa, niin sattumien kautta se voisi muuttua vaikka moottoripyöräksi tai traktoriksi ja niin edelleen… Tämä tuntuu olevan kaikelle selitys.

  3. On mielenkiintoista, että kun asia-argumentit loppuvat, on pakko siirtyä ”ad hominem” -argumentteihin.

    On surullista, että ei ole löytynyt juuri mitään uutta kiihkoateistien harhautusrintamalta.

  4. Ei tuo käyttämäni ”kiihkokristitty” sen kummempi ole kuin Kukkasen käyttämä evolutionisti -määre meistä kunnottomista ateisteista. Ja mitä muuta kuin kiihkokristitty tuo C. S. Lewis oli? Olen siis lukenut herran tekstejä riittämiin.

  5. Aamen. Jokainen olkoonpa a tai k on kiihko.

    Mielestäni evolutionisti uskoo evoluutioon, ei sen kummempaa.

    Suosittelen lukemaan enemmän C.S. Lewisin tekstejä. Mielestäni hän ei kiihkoile ollenkaan, vaan on hyvin tasapainoinen ja argumentoi älykkäästi.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.