Kun uskonsota vyöryy Eurooppaan

Länsieurooppalainen käsitys yhteiskunnasta ja yhteiskuntajärjestyksestä perustuu pitkälti demokratiaan. Siinä yhteiskunnat sietävät uskonnoista lähtien kaikkia mahdollisia aatteita ja ismejä niin, että jokaisella on vapaus ajatella ja luoda itsensä näköinen maailma. Puhutaan sanan- ja mielipiteen vapaudesta. Tämän yhteiskuntajärjestyksen järkyttäminen voimakeinoin on toki mahdollista kuten historiamme opettaa mutta se on toki tässä ajassa vaikeaa.

Tänä päivänä olemme kohdanneet aivan toisennäköisen uhkakuvan tälle yhteiskunjärjestyksellemme. Meitä vastaan on meneillään muuttoliikkeeksi naamioitu uskonsota.

Islamilainen maailmanjärjestys ja yhteiskuntaoppi sisältää vain yhden totuuden. Siihen totuuteen päästäkseen kaikki muu ideologinen on hävitettävä maailmasta. Tämä opin mukainen yhteiskuntajärjestys perustuu uskonnolliseen ideologiaan.

Meidät Euroopassa tämä julistettu uskonsota on yllättänyt ns housut kintuissa. Olemme ymmällämme eivätkä poliitikot kykene asettumaan riittävästi ruohonjuuritasolle mistä tässä on kysymys. On ajateltu että kun suvaitaan ja sulautetaan uusiaa aatteita ja virtauksia niin voidaan säilyttää oma yhteiskuntajärjestyksemme ja demokratiamme. Uskonsodassa jonka islamistinen radikaalisuus on synnyttänyt mitään ei säilytetä vaan se tuhotaan joka ei ole heidän yhteiskunta- ja uskontojärjestelmänsä hyväksyttävissä.

Meillä keskustellaan muutamasta naisesta ja lapsesta vaikka pitäisi keskustella oikeasti uhkakuvasta, jolla on tarkoitus muuttaa Suomi aivan toisennäköiseksi. Kun me kristillisen perinteen hävitämme niin kuvitellaan että tämä tässä uskonsodassa riittää ja voimme elää sovussa ja rauhassa rinnakkain. Minä en tällaiseen satuun usko. Radikaali-islamismi ei tunne mitään muuta kuin voittajan osan.

Olemme todella hölmöjä kun kuvittelemme sallivuuden olevan sodassa meidän etu.

Mitä pitäisi tehdä niin säilyttää vahvat juuremme sekä demokraattinen yhteiskuntajärjestyksemme sekä kristillinen arvopohjamme jolle nämä eurooppalaiset yhteiskunnat ovat rakentuneet.

Meillä Suomessa heikot poliitikot ovat luopuneet vallastaan demokratiassa ja on alettu toteuttaa virkamiehen asemasta käsin antamaa demokratiaa. Kun oikeuskansleri ilmoittaa, että jokin ei ole lainvastainen niin sillä annetaan lupa tehdä päätöksiä ohi demokratian. Etenkin cityvasemmistolainen vihreäliike on ajanut läpi aivan uudenlaisen demokratiakäsitteen. Kaikki se mikä ei ole kiellettyä on heidän mielestään sallittua. Siinä häviävät sukupuolet, isänmaalliset ja kultturelliset aatteet ja arvot sekä uskonnot ja muut ismit.

Elämme tuhon aikoja. Tuhoamme maatamme sisältäpäin ja uskonsodan synnyttäjä voi julistaa pieniä voittoja päivittäin.

Mites se hölmöläinen sitä peittoa jatkoikaan?

tuomo

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

6 kommenttia artikkeliin ”Kun uskonsota vyöryy Eurooppaan”

  1. Hyvin aikaamme kuvaava kirjoitus, johon helppo yhtyä, kun vain saisimme paremmin äänemme kuulumaan. Ei asia paremmaksi muutu, jos kaikki, ovat hiljaa, vaikka eivät nykyistä suuntausta hyväksyisikään.

    Suurelta osin tämä kehitys johtuu siitä, että poliitikot eivät enää päätöksissään nojaa kristillisiin arvoihin, vaan jokainen suuntaus luo omat arvonsa. Tällaisessa sekamelskassa on monenlaisia arvoja ja ne mittelevät suosiotaan kaikilla tasoilla.

    Harva päättäjä uskoo enää Raamatun sanomaan. Ollaan valmiita tukemaan sellaisia virtauksia, jotka nakertavat maatamme sisältä päin, tulevaisuus ei ole enää toivoa täynnä, vaan pelko valloittaa alaa monenlaisten uhkien takia. Nuorten mielenterveys on dramaattisesti lisääntynyt, eikä siihen syytä tunnu löytyvän.

    Jotakin on yhteiskunnassamme pielessä, mitä se sitten on, hyvä kysymys?

  2. Olet Kalevi oikeassa, että arvoista puhutaan mutta mitä ne ovat niin jokainen niitä itse määrittelee omalla tavallaan. Jos suvaitsevaisuutta on se, että ollaan täysin välinpitämättömiä niin tämä tie on tuhon tie.

  3. Onko se kristillistä, että jätetään rajojen ulkopuolelle sotaa paenneet ja hätää kärsivät? Mitä ylipäätään tulee turvapaikanhakijoihin, joiden mukana siis silloin v. 2015 vyöryssä tuli myös elintasopaikanhakijoita ja sotarikoksiakin tehneitä, on se nykyisin varsin ns. hallittua. Se vuoden 2015 vyöry oli hetkellinen ilmiö ja näistäkin suuri osa on poistunut maasta. Muuttoliikettä ei toistaiseksi näy. Vai olenko väärässä?

    Yle 21.9.2019: ”Turvapaikanhakijoita tulee Suomeen yhä vähemmän – hakemusten määrä voi jäädä tänä vuonna vuosikymmenen pienimmäksi.

    Ensimmäisiä turvapaikkahakemuksia Suomeen on tehty tänä vuonna syyskuun puoleen väliin mennessä 1 750. Migrin turvapaikkayksikön johtaja Antti Lehtinen arvioi, että tällä tahdilla ensimmäisten turvapaikkahakemusten määrä on vuoden loppuun mennessä noin 2 200.”

    Entä onko se automaattisesti niin, että jos päättäjä ei usko Raamatun sanaan, niin tulee ns. uskonnollinen tyhjiö, jota täytetään sitten ”ulkopuolisilla” virtauksilla, jolla tarkoitettaneen islammyönteisyyttä? On muuten muistettava sekin, että kristinusko on kiistatta ”virtaus”, joka saapui tänne aikanaan muualta. Entä oliko silloin vuosisatoja sitten, kun kristinuskoa tänne väkipakolla istutettiin, tulevaisuus toivoa täynnä? Kyllä ei ollut. Ei ollut vuosisatoihin, vaan köyhyyttä, kurjuutta ja kuolemaa. Toivoa alkoi ilmaantua oikeastaan vasta viimeisten sotien jälkeen ja silloinkin hyvin paljolti työväenliikkeen yhteiskunnallisten vaatimusten myötä.

    Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet nyt joitakin vuosia. Mistä se johtuu? Voisi katsoa tätä kristinuskon perustalle rakennettua yhteiskuntaa, miten se on kehittynyt. Eriarvoisuus, varsinkin taloudellinen sellainen ja kahtiajakautuminen on lisääntynyt. Tuloerot ovat kasvaneet runsaasti. Samaan aikaan kun rikkaudet ovat kerääntyneet yhä harvemmille, sitä enemmän on syntynyt syrjäytymistä ja toivottomuutta. Ja aina valtiopäivän avajaisten juhlajumalanpalveluksissa ja joka niemen ja notkon jumalanpalveluksissa sunnuntaisin rukoillaan Kaikkivaltiaalta viisautta päättäjille…

  4. ”onko se automaattisesti niin, että jos päättäjä ei usko Raamatun sanaan, niin tulee ns. uskonnollinen tyhjiö, jota täytetään sitten ”ulkopuolisilla” virtauksilla”
    Juuri näin. Vaikka onkin tietysti niin, että mitään yhtenäiskulttuuria ei ole ollut, niin juutalais-kristilliset arvot olivat vielä 1950-luvulle asti vallitsevina Suomessa. Sen jälkeen vyöryivät taistolaisuus, seksuaalivallankumous, elintasokilpaisu jne ja nuorisoon ne menivät kuin häkä, puhumattakaan evolutionismista, joka tuli vallitsevaksi maailmankuvaksi kouluissa, jonka kautta saatiin vähitellen kristinusko siirrettyä marginaaliin, tavoitteena saada se kokonaan pois.

    Uskonnolliseen tyhjiöön tietysti on vyörynyt erilaiset trendit, alkaen TM:stä New Agen kautta mind-fullnesiin ja ”kristilliseen joogaan” ym. Al-Holin leiri pitää tietysti tyhjentää Suomeen jolloin saadaan vähitellen sharia voimaan Suomessa ulkoministerimme ja ystävien johdattelemana.

  5. ”…juutalais-kristilliset arvot olivat vielä 1950-luvulle asti vallitsevina Suomessa.”

    Todellisiuudessa nämä ’arvot’ saivat käytännössä sovelluksensa vasta valistuksen ne stoalaisuuden saippualla peseminä.

  6. En ihmettele, jos monet eivät ole jaksaneet allekirjoittaneen ’harhaoppeja’ lukea varsinkaan, koska kauttani esitetyt näkemykset ovat outoja ja varmaan ärsyttäviäkin tai sitten muuten vain säälivän hymyn nostavia, eihän moisten hereesioiden esittäjä ole voinut ei-uskovana nähdä kohdetekstejään ja siten muodostaa mielipiteitään ”Pyhän Hengen valossa” ja siten ”oikein”.

    Ei ole voinut, ei.

    Miksi ei ole voinut eli miksi en ole uskossa? Vaikka olen ollut aikanaan esim. hyvinkin aktiivi seurakuntanuori? Tietenkin oikeaoppisesti siksi, ettei Jumala ole minulle tuota uskon lahjaa suonut. Sillä uskohan on y k s i n hänen tekonsa, sanoo opetus. Mutta on minulla omiakin syitä, miksi en ole olematta ateisti myöskään ns. uskovainen.
    Sain näet ensinnäkin jo varhain havaita, että minulle syötetyt opetukset eivät vastanneet sitä, mitä Raamatun alkutekstit edellyttävät, eivätkä maailmasta tekemäni havainnot tue Jumalasta minulle ns. seurakuntateologiassa esitettyjä väitteitä.
    Seurakuntateologia ei ole kyennyt vastaamaan minulle myöskään teodikean ongelmaan eikä eritoten kysymykseen, missä Pyhä Henki vaikutti silloin, kun kristillinen kirkko puolitoistatuhatta vuotta aikaansai lähes poikkeuksetta maailmassa vain tuskaa ja kärsimystä ja pimeyttä ja miksi uskovista ei ollut tämän pimeyden poistajiksi? Eli miksi vainottujen harhaoppisten valistusmiesten piti pestä kirkon kasvot joksus jopa omalla verellään?

    Valoa Eurooppaan eivät nimittäin sytyttäneet kristityt vaan vasta ateistis-deistis- gnostiset valistusfilosofit. Tämän tosiasian kirkon toimittamat uskonnon oppikirjat mielellään sivuuttavat ja tämä tosiasia näyttää vielä hautautuvan sen jatkuvasti toitotetun myytin alle, että kaikki hyvä, mitä meillä tänään Euroopassa on, johtuu kristillisestä arvoperustasta.
    Ilman valistusta kristinusko ei kuitenkaan tosiasiallisesti kyennyt tarjoamaan juuri mitään moraalifilosofista sellaista uutta, mitä ei luonnonoikeudellisista syistä kansojen normistoissa ympäri maailmaa olisi jo muutenkin ollut. Näissä asioissa kristillinen omahyväisyys on suorastaan ällistyttävää. Vaikka esim. vain harvat ihmisoikeudelliset uudistukset ovat ns. uskovien aikaansaannosta. (Tyypillisesti Englannin lapsiorjien asemaa alkoi parantaa papin vaimo, sittemmin teosofi Annie Besant,jonka työtä pappi ei hyväksynyt, otti eronja riistätti Annielta lapset.)

    Antiikissa oli sanonta, että ”senaattorit ovat mukavia miehiä,
    mutta senaatti on peto!”

    Sanonta on mitä sattuvimmin soviteltavissa myös kristinuskon synnyttämiin instituutioihin, jotka ovat olleet mukana kehittämässä sitä erääksi maailman väkivaltaisimmista uskonnoista. Tuossa uskonnossa piilevä agressio on toki ollut järjen aikakauden jälkeen pääosin hallitusten valvonnassa, mutta se kytee pinnan alla, ja noussee pintaan heti, kun joku uskonsa sokaisema saa Jumalan mielestään innoittaman syyn ja mahdollisuuden sen (agressionsa) purkamiseen.

    Voi vain kuvitella, miltä Eurooppamme näyttäisi, ellei tieteen ja taiteen ja filosofian renessanssista humanismia olisi lainkaan ollut ja päätös- ja tuomiovalta Euroopassa olisi edelleen vaikkapa fundamentis-biblisistisillä piispoilla typoksinaan isä Augustinus, joka armossaan määräsi niiden ruoskien pituuden, joilla naisia oli piiskattava.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.