(Yleisönosastokirjoitus Satakunnan Kansassa 8.11.)
Kouluopetuksen pitäisi olla tieteellisesti perusteltua sekä neutraalia eri uskonnoista ja poliittisista virtauksista. Politiikkaa kouluissamme ei käytännössä suvaitakaan, mutta uskonnollisista katsomuksista vapaita koulumme eivät ole. Peruskoulussa on uskonnonopetusta heti 1. luokalta lähtien aina 9. luokkaan asti. Sen jälkeisissä koulutusasteissa uskonto esiintyy edelleen lukiossakin, ei missään muualla. Uskonnon opetus on myös kirkon jäsenille pakollinen aine ilman valinnan mahdollisuutta. Elämänkatsomustieto on tyyten suljettu kirkkoon kuuluvilta.
Nykyisellään oppilaan katsomusaine on sidottu oppilaan uskonnolliseen asemaan, mutta mielenkiintoisesti epäsymmetrisesti niin, että jokainen voi valita uskonnon eli pääasiassa evankelisluterilaisen opetuksen, mutta kirkkoon kuuluva ei saa valita muuta katsomusainetta. Ei elämänkatsomustietoa, jos niin haluaisi. Lukiossa 16-vuotias voi valita itse muut valinnaisaineensa ja senkin hakeeko ylipäätään lukioon, mutta ei voi valita katsomusainettaan, jos kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, eivätkä huoltajat eivät anna lupaa erota siitä.
Käytäntö on selvästi epätasa-arvoinen ja erotteleva, eikä tällaisen järjestelyn kuulu olla yhteiskunnallisesti rahoitetussa koulussa, jonka pitäisi olla katsomuksellisesti neutraali, kuten yhteisesti on hyväksytty. Uskonnon ja kirkon ei pitäisi olla tekemisissä kouluopetuksen kanssa. Nykykäytäntö pakollisen uskonnon opetuksen lisäksi antaa seurakunnille mahdollisuuden mennä kouluihin aamunavauksia pitämään ja useimmissa kouluissa kirkossakäyntikin on itsestään selvyys. Sitä ei paheksuta, kuten taatusti kävisi, jos koululuokkia käytettäisiin puolueiden tilaisuuksissa.
Monesti väitetään, ettei uskonnon opetus olisi enää tunnustuksellista, mutta lyhytkin uskonnon oppikirjojen selailu kertoo aivan muuta. Sekin, että kirkkoon kuuluvilta kielletään ET:n opiskelu, kertoo uskonnon aineen sitouttavuudesta eli periaatteessa tunnustuksellisesta opetuksesta. Eihän kouluissa ole mahdollista syöttää poliittisia aatevirtauksiakaan, vaikka puolueita voidaan käsitellä yhteiskuntatiedossa. Samoin voitaisiin uskontoja käsitellä esim. historia-aineessa.
Taloustutkimuksen vuonna 2020 toteuttamassa mielipidekyselyssä 79 % vastaajista kannatti elämänkatsomustiedon avaamista kaikille. Nuorissa kannatus oli peräti 86 %. ET:n avaaminen sai enemmistön tuen kaikkien puolueiden kannattajissa. Paitsi tietysti kristillisdemokraateissa.
Elämme vuotta 2021 koko ajan sekulaarimmaksi käyvässä maassa. Kirkkoon kuuluu enää n. 68 % kansasta ja kato käy tasaisen varmana. Suurin osa kirkkoon kuuluvistakin ovat kirkon jäseniä vain tavan ja perinteiden vuoksi. Käytännössä uskonnottomia. Silti eduskunnan priorisoinnissa tämä koulujen omituinen historian jäänne on jäänyt muun alle, eikä sitä ole myöskään hallitusohjelmassa. Siksi onkin ollut tehtävä kansalaisaloite asiassa. Elokuun lopussa joukko yksityisiä kansalaisia teki. Se löytyy netistä kansalaisaloite.fi -sivulta.
Suora linkki: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/8860. Vain lakimuutoksella saadaan oppilaiden yhdenvertaisuus tässäkin asiassa kuntoon. Allekirjoittamalla aloite voi omalta kohdaltaan edistää oppilaiden yhdenvertaisuuden toteutumista.
(tällä päivämäärällä allekirjoituksia on vasta 15 773. Määrä joka vaaditaan, on 50.000. Vielä on kolmisen kuukautta aikaa)
by 
Kymmenkunta vuotta takaperin tutustuin uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmiin. Lukaisin myös läpi uskonnonopetuksen oppikirjoja.
Minulle syntyi vaikutelma, että uskonnonopetukseen osallistuvat menettävät aika tavalla arvokasta oppia joutuessaan opiskelemaan uskontoa. Uskonnon opetuksen sanotaan olevan ei-tunnustuksellista, mutta minusta tuo ajatus ei ollut yhtäpitävä todellisen asianlaidan kanssa – esimerkiksi uskonnon oppikirjassa ollut kertomus Lallia kohdanneesta Jumalan kauheasta rangaistuksesta oli vahvasti sopimaton tapa opettaa lapsia, joiden kyky erottaa tarua ja todellisuutta on vielä kehittymisvaiheesa..
Opetussuunnitelma on tosin päivitetty vuonna 2014, ja ev.lut. uskonnon opetus on ehkä hivenen siirtynyt elämänkatsomustiedon suuntaan. Edelleenkin uskontoa opiskelevat ekaluokkalaiset perehtyvät kirkollisiin juhlapyhiin ja kirkkorakennuksen osiin, kun elämänkatsomustiedon opiskelijat pohtivat suvaitsevaisuutta, oppimaan oppimista ja ihmissuhdetaitoja.
ET opetus pyrkii kasvattamaan kaikista itse ajattelevia ja onnellisia ihmisiä ilman mitään uskontoa. Ajattelevalle ihmiselle tulee kumminkin aika, jolloin hän miettii sitä, miten kaikki on saanut alkunsa ja onko kuoleman jälkeen mitään olemassa. Tähän ei ET opetus anna mitään, mikä voisi auttaa ymmärtämään näitä kysymyksiä.
Opetushallituksen ohjeet ovat moniselitteiset. Harva opettaja pystyy olemaan tuomatta omia näkemyksiään opetukseen.
https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/elamankatsomustiedon-opetus-kaytannossa
Ihmettelen hiljaiseloa, eikö kellään ole mitään sanottavaa. Opetus hyvin tärkeä kouluissa, koska se muodostaa koko maailman kuvat, joka johtaa koko tulevaa elämää.
Jokainen varmaan haluaa lapselleen hyvää ja tasapainoista elämää, miten se sitten saavutetaan, on keskustelun arvoinen asia.
Tämä aika on juuri sellaista, jossa voi tapahtua melkein mitä tahansa. Olisi hyvä olla perusasiat kunnossa.
Nähtävästi uskonto vs. elämänkatsomustieto ei nyt herätä intohimoja. Tosin kommentoijiakin on kourallinen täällä. Lukijoitakaan niin määrättömästi ole.
Mutta siispä kerron oman mielipiteeni sitten: kaikki oman uskonnon opetus pitäisi lopettaa yhteiskunnallisesti maksetuissa kouluissa. Kun uskontokuntia on monissa kouluissa lukuisia, on usein tyyten mahdotonta niiden opettaminen. Ei löydy opettajia ja ryhmät pitäisi hajauttaa. Ei riitä tilat eikä resurssit. Eli toiset uskonnot (evlut-uskonto) saavat siis paremman kohtelun kuin toiset. Ei hyvä.
Toisekseen koulujen opetuksen tulee tukeutua tutkittuun tietoon. Uskonnot, varsinkin kristinusko, perustuvat vanhoihin legendoihin, jotka vielä on kopioitu muista vanhoista legendoista. Uskonnot voisi aivan hyvin käsitellä uskontotietona kytkettynä historiaan tai yhteiskuntatietoon.
Ja siis elämänkatsomustieto kaikille pakolliseksi uskonnon sijaan. En näe mitään syytä, miksi uskontoa pitäisi opettaa kouluissa. Se on kirkon tehtävä niille, ketkä sitä haluavat. Uskonnot voisi aivan hyvin asettaa samaan statukseen kuin poliittiset aatteet ja puolueet. Omalla ajalla saa harrastaa ja harjoittaa.
Kirkko ei opeta lapsia käytännön syistä, koska järjestelyt veisivät rahaa, jota kirkolla ei ole. Se, että lapset kävisivät vanhempien kanssa kirkossa, ei ole opetusta. Tulevaisuudessa kirkko joutuu myymään omaisuuttaan, tai sitten sanomaan henkilökuntaansa irti kulujensa peittämiseksi.
”Uskonnot voisi aivan hyvin käsitellä uskontotietona kytkettynä historiaan tai yhteiskuntatietoon.”
Tässä tietysti on yksi mahdollisuus. Omassa nuoruudessani koulussa luettiin uskonnonhistoriaa uskonnon tunnilla. Historia käsitteli Israelin kansan elämää, sekä vanhaa testamenttia että uutta testamenttia, johon liittyi Rooman valtakunnan historiaa myös. Ei opettaja mitään saarnoja pitänyt.
Rahaahan ja esim. maaomaisuutta kirkolla nimenomaan on. Se on arvovalinta mihin arvoja käytetään. Voitaisiin alkajaisiksi vaikka puolitta piispojen ja talouspäälliköiden palkat. Ja myydä metsää.
Minusta on yllättävää, ettei kirkko ole reagoinut asianmukaisesti jäsenperustan jatkuvaan murenemiseen. Rahoitusvaje on paikattu kirkollisveroa korottamalla. Itseasiassa kirkon tulot ja menot ovat jatkuvasti kasvusuunnassa.
Henkilöstön määrää on tosin leikattu prosentin verran vuodessa erityisesti lapsityön ja kiinteistötyön osalta. Kiinteistötyön ja haudankaivuun kohdalla luultavasti on omaa henkilökuntaa korvattu ostopalveluilla.
Kirkollisveroprosenteissa näkyy olevan neljänneksen verran kasvua, joka painottuu pieniin seurakuntiin. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen pitävät kiinni 1,00% prosentin verokanasta.
Aloitteita näkyy olevan, että siirryttäisiin hiippakuntakohtaiseen tasaveroon. Varsin ymmärrettävää, koska pienet seurakunnat saattavat joutua hyvinkin nopeasti talousongelmiin, kun ihmiset oivaltavat tämän veroprosenttien noston mittakaavan.
Oli miten oli, hiljalleen tässä kirkon touhussa tulee pää vetävän käteen. Jossain vaiheessa varmasti valtiokin huomaa, ettei yhden uskonnon tukeminen ole valtion tehtävä.
Pikkuisen näkyy jo kipunoivankin se kummallisuus, että kirkon oppi vääräuskoisten ikuisesta piinasta tulisessa helvetissä on oikein lakiin kirjattu.
No – jossain vaiheessa tämä meno tulee tiensä päähän ja kirkko organisaationa saa niittää sitä viljaa, jonka on kylvänyt.
Vaikka OPH:n uskonnon opetussuunnitelmassa huolellisesti vältetään tunnustuksellisuutta, vaan tuodaan esille enemmänkin samanlaisia asioita kuin ET:n opetuksessa (”hyvä elämä” ja eettiset kysymykset), on uskonnon oppikirjat selvästi tunnustuksellisia. Olen näitä jonkun verran tutkinut, kun vaimo opettaja on. Niissä kerrotaan Raamatun kertomuksista niin kuin ne olisivat täyttä totta. Ikään kuin historiaa. Ja sitten: edelleen näinä aikoina on myös opettajia, jotka todellakin saarnaavat tunneilla. Tämä on fakta.
Uskonto on jäänyt koulun aineisiin siksi, kun kirkolla on ollut aikoinaan vahva asema yhteiskunnassa, ja on vieläkin jäsenkadosta huolimatta. Mutta maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan sekulaarimpaan suuntaan – paitsi autoritäärisissä maissa. Uskontoa ja uskontoja tulisi käsitellä kouluissa vain ja ainoastaan yleissivistyksellisesti ja se voidaan tehdä ilman erityistä uskontoainetta.
Ja joo, kirkolla on Suomessa todellakin valtaisa omaisuusmassa. Se on hankittu vuosisatoja aikana pakkoverotuksella. Käytännössä kirkkoon kuuluminen ja sille verojen maksaminen oli aikoinaan vähän kuin väistämätön velvollisuus. Kirkkoon kuulumattomat olivat kommunisteja ja laitapuolen kulkijjoita, ainakin vähintään epäilyttäviä. Kirkossa vihkimättömiä pareja kutsuttiin susipareiksi ja lapsen kastamatta jättäminen oli kauhistus.
Kuka tai mikä taho haluaa väenväkisin pitää uskonnon kouluissa? Kirkko. Kirkko, joka kaikesta huolimatta on edelleenkin valtionkirkko, vaikka itse haluaakin pitää itseään ”kansankirkkona”. Kyllä se saisi hoitaa uskonnon opetuksen itse niille, jotka sitä katsovat tarvitsevansa.
Käyntejä on useita satoja sivustoilla, ilmeisesti lasketaan joka kerta, vaikka kävijä on sama henkilö, joten kiinnostusta on.
Eihän täällä ole Kalevi vuosiin kirjoittanut kuin muutama henkilö. Säännölliset kirjottajat mahtunevat yhden käden sormiin.
Ja mistäköhän mahtaisi johtua?
No jos vaikka siitä, että yksiäänisessä kuorossa on monien helpompi laulaa kuin moniäänisessä.
Sitä kannattaakin miettiä, mistä johtuu, että täältä kirjoittajat häviää. Kukkanen oli hyvä esimerkki siitä, ettei kannata toistaa samoja asioita, kun toisen kunnioitus häviää, niin häviää myös kirjoittajatkin.
Ikäkin taitaa joitakin painaa. On monta kertaa tullut Toivo Vihmakoskea ikävä, en tiedä mitä hänelle nyt kuuluu. Hänen kanssaan oli keskustelu mielenkiintoista ja sain sen kuvan, että hän arvosti toista osapuolta, vaikka näkemykset olivat erilaiset.
Samaa olen miettinyt. Toinen kadonnut on Kauko P. Kummastakaan minulla ei ole mitään tietoa. Joskus olen googlettamalla yrittänyt katsoa onko heistä jossain jotain mainintaa, mutta ei.
Maailma on suuri valintamyymälä, jonka kohinaan hukkuu helposti ja varsinkin nobodyjen jutut ja kirjoitukset. Some ja eri blogialustat ovat täynnään eri tasoista tarjontaa. Hyvätkin jutut hukkuvat myriadeihin juttuihin ja jorinoihin.
Mutta heti kun tulee joku ”nimi” kirjoittamaan, niin kyllä huomio on taattu. Eli joku big name tänne blogia pitämään…
Ehkä tässä yksi ongelma on siinä, että me ollaan pitkälti kai kaikki jonkin näköisiä suuria profeettoja, jotka huutavat omaa hyvin ”kaikki on väärin ja perkeleestä” – sanomaansa.
Ongelma ei ole varmaan sinällään tässä, mutta kun eihän meillä ole usein kuitenkaan semmoista aidosti keskustelevaa otetta sitten keskenämme että kukaan viitsisi näitä lukea. En oikein tiedä edes teoriassa miten tämä voisi muuttua, sillä emmehän me voi perusolemustamme muuttaa. Ja toisaalta kiinnostuksen kohteemme ovat sen verran erilaisia, että oikein ei taida olla hirveästi keskusteltavaakaan, kun jo tiedämme toistemme ”asiat”.
Minulla kyllä pyörii mielessä kaikenlaisia hahmottomia asioita, joista voisi ehkä kirjoittakin, ja ehkä kirjoitankin. Tuo Kalevin pointti on minusta tärkeä. Me voitaisiin erota maailmasta sillä, että olisi joku ”toistensa kunnioitus”. Mutta se tosiaan vaatisi varmaan jotain… mitä? En minä tiedä.
Joka tapauksessa vapaa foorumi kirjoittaa on arvokas luonnonvara näinä aikoina tai luulisi sen olevan. Ehkä nyt on sellainen suurten profeettojen fundeerausaika. Tilanteet kehittyvät sellaista vauhtia, että minä ainakin seuraan hämmennyksellä kaikkea.