Mäki-Petäjän Hermannin ja Santran monilapsisesta katraasta on elossa tässä ajassa enää kolme.
Äitini Helvi, kummitätini Laila ja tätini Heli.
Äitini on täysin vielä tässä ajassa kiinni.
Tätini Heli elää ihan omaa mielikuvitusmaailmaansa. Hän kertoi minulle mm, että edellisenä yönä siihen hänen palvelukotinsa huoneen ikkunan eteen laskeutui avaruusalus. Kysyin että minkänäkönen se oli. ”No semmonen sikarinmuotonen lautanen”, jatkoin, että ”et sitten lähtenny kyytille”. Meni yleensä heleästi naureskeleva Heli vähän vakavammaksi eikä jatkanut juttua enempää.
Kummitätini Lailan ajatuksista ei saa selvää kun hän ei oikein pysty enää ilmaisemaan itseään. Kun olen käynyt tapaamassa niin katselee suurilla silmillään, kun kysyy että tunnetko.
Tämä tuli mieleeni näitä kolmea sisarusta miettiessäni, että elävät tätä samaa maailmaa jokainen mutta silti kokevat sen täysin omassa maailmassaan.
Tällaisia me Luojan luomat olemme. Ihmisiä omissa maailmoissamme.
Mitä tällä haluan sanoa niin sen, että eivät nämä uskonnollinen taikka uskon luoma maailma, ateistin maailma, taikka mikä tahansa mielikuvituksellinen maailmanlopun aate tämän elämän sisällöksi niin kamalan kaukana ole toinen toisistaan. Jokainen päätyy isossa kuvassa samaan päätelmään, ruumis kohtasi hengen tässä ajassa syystä taikka toisesta, se mihin päädytään on hengen ja ruumiin erottaminen toinen toisistaan kuolemassa. Sen lopun ajatuksista näissä kaikissa on kysymys.
Kolme sisarusta, Hermannin ja Santran lasta, elävät maailmoissaan vaikka korona jyllää ja maailmassa luodaan uusia teorioita tuhoksemme. Muut näistä sisäruksista ovat siirtyneet tuonilmaisiin ja heidänkin uskomme vahvasti elävän ”hengessä mukana”. Vai onko sekin vain lohdullinen ajatus omalle kuolemallemme.
Onko niillä teorioilla niin kamalan suurta merkitystä. Tässä vaiheessa viimeistään herää kysymys, kuolikohan Pentti Linkola onnellisena. Hän lienee yksi ainoita, joka eli kuin opetti.
Ei suurimerkityksellinen kysymys mutta kysymys kuitenkin.
tuomo
”Oi Isä vanhuudessa” – virsi 526
Provided to YouTube by Believe SAS Oi isä, vanhuudessa · Matti Lehtinen Hartaita lauluja ℗ Finlandia Classics Released on: 2013-01-01 Author: Simo Korpela Co…YOUTUBE.COMOi isä, vanhuudessaProvided to YouTube by Believe SAS Oi isä, vanhuudessa · Matti Lehtinen Hartaita lauluja ℗ Finlandia Classics Released on: 2013-01-01 Author: Simo Korpela Co…
by 
Hieno näkökulma Tuomolta. Varmaankin nuo kaikki kolme sisarta elävät maailmoissa, jotka ovat heille itselleen aivan todellisia.
Oma äitini on siinä ja siinä. On ajassa kiinni, mutta soittaa silti minulle samasta asiasta toisinaan muutaman kerran. Väliaikojen lyhentymistä näissä tarkkailen. Elokuussa tule jos on tullakseen 90 vuotta täyteen. Hän asuu sisareni luona, toistaiseksi.
Mielialat vaihtelevat, useimmiten on tyytyväinen, toisinaan taas onneton. Hetken mukaan. Niin kuin me lähes kaikki. Linkolakin. Uskon, että hän oli tasaisen onnellinen, vaikka haastatteluista ja jutuista muuta voisi olettaa. Eli hetkessä, kuten me kaikki.
Niin tässä on viimeisen kahden vuoden aikana poistunut tuosta minua edeltävästä sukupolvesta minun läheisiäni kuusi ihmistä. Joutuu luopumaan monista sellaisista kontakteista jotka ovat olleet minulle suurimerkityksellisiä. Kun on tullut kysyttävää historiasta ja lähihistoriasta niin heiltä on saanut ajan kokeneen vastaukset hetkessä. Nyt se aika on mennyt.
Ykillä on vähän sama tarkkailu meneillään kuin meillä on äitimme suhteen. Vielä on muisti erinomainen mutta sen mielen ja olemisen kanssa pikkusen vaikeampaa. Nukkumisen merkitys näyttää tulevan entistäkin tärkeämmäksi. Jotenkin vain ihmettelen, miksi se yö on niin kamala. Minä en yötä mitenkään pidä päivää kummempana. Jos ei nukuta niin nousen ylös keitän kaffit alan tehä jotain. Äiti jos ei yötään saa nukuttua on aivan ”pois toimeltaan”, kuten meilläpäin sanotaan.
No nyt hänellä on toki mietittävää kun toinen jalka amputoitiin niin se tulevaisuus on erilainen.
Elämä on.