Koko suvun ”musta lammas”

Miksi tämän tänne haluan jakaa kotisivuiltani, niin siksi että toivon ja rohkaisen, että jokainen meistä eläisi elämänsä täytenä kaikkine rosoineen ja haavoineen. Mitään ei kannata jättää puolitiehen jossiteltavaksi vaan pitää kulkea matka perille saakka.

Tällä viikolla taas revittiin moneen kertaan heftattuja haavoja menneisyyteeni auki oikein urakalla. Kun olet sinä, ”koko suvun musta lammas”. Positiivisesti, pitäisikö minun olla ylpeä – ehkä.

Tarina on minun, elämä on minun elettyä elämääni eikä tulevasta ole tietoa. Kaikki se otetaan joka annetaan. ”Joka aamu on armo uus”. Voi teitä, jotka ette tähän totuuteen asti kykene ettekä ylety.

Olen elämässäni saanut kokea paljon. Se on niin rikas kaikkineen, että maailmassa ei sellaista rahamäärää löydy, jolla se olisi korvattavissa toisella taikka ostettavissa. Aino Suholan tavoin olen todennut, että pitää kontata, että voi tietää miten helpottava tunne on laittaa heftaa polveen ja matka jatkuu. Kun on käynyt pohjalla, tuntenut elämän paskan maun suussaan, niin voi myös ymmärtää mitä on elää armon ja toivon päivää. Siihen kuuluu kaikki. Se panee ihmisen nöyrän paikalle.

Kun aikanaan työllistin paljon ihmisiä, omistin paljon ja pankkitililläkin oli paljon. Elämäni pääasia oli herätä vartioimaan omistamaansa, lisäämään rahaa pankkitililleni.
Se päivä kun minulta tämä kaikki otettiin oli suuri helpotus kaikessa surullisuudessaan. Pantiin nöyrän paikalle, kokemus katoavaisuudesta mutta silti luottamus Jumalaan vei eteenpäin. Uskoin itseeni siinä, että heittäytymällä ja ottamalla pilkka, iva ja kaikki muiden minulle kirjoittama elämä omakseen sain olla vapaa. Elää omaa elämääni, kavereinani viranomaiset ja Jumala.

En ole koskaan tullut uskoon, en ole koskaan ollut uskova vaan usko on kasvanut minussa. Tehnyt sinne pesän, joka tekee elämästäni arvokkaan ja antaa sille toivon ja tarkoituksen.

Murheelliseksi minut vetää se ajatus kuinka paljon jotkut ovat uhranneet elämästään ajatellakseen ja arvioidakseen minun elämääni, eloani ja oloani. Juuri heistä kukaan ei ole koskaan kysynyt minulta kuinka sinä voit, miten sinulla menee noin niinkuin ihmisenä ja inhimillisesti.

Kun olen juonut sen kaljatuoppini, koskenkorvani ja votkani olen sen itse tehnyt. Tietoisesti ja omaksi parhaakseni. Miten niin parhaaksi, en minä muuta ratkaisua päivääni siinä löytänyt enkä ymmärtänyt. Te jotka nyt neuvotte ja olette nimittäneet ”koko suvun mustaksi lampaaksi” kaikkein vähiten siitä olitte kiinnostuneet. Te teitte elämästäni sitä helvettiä johon mielikuvituksenne vain kykenee. Minulle armon päiviä kaikki. Myös nämä enemmän huuruiseksi jääneet. Niillä jokaisella oli tarkoituksensa ja neuvonsa minulle.

Minä tiedän mitä on olla ulkoisesti rikas mutta sisäisesti köyhä. Minä tiedän senkin mitä on, kun sinulle näytetään vähän vaivihkaa tietokoneen näytöltä pitkä lista miksi sinä et ole mikään, sinulle ei myydä mitään, eikä sinulle avata mitään, sinulla ei ole mitään. Minä tiedän senkin miltä näyttää kun ulosottotoimistossa vastassa on kaksi poliisia ja ulosottomies. Poliisit turvaamassa ulosottomiestä minun vihaltani, täysin turhaan ja väärin perustein. Mutta siihenkin piti vain nöyrtyä. Sanoin, että menkää töihinne. Ottivat ja lähtivät pistooleineen ja kaluunoineen.

Tässä on jotain ylevää ja merkittävää. Yksi kokonainen hyllyrivi valtion virastossa kansioita, joissa kaikissa lukee tuttuja omistamiani firmoja ja lopuksi Tuomo Hirvi monen kansion selässä. Olin kingi siinä hyllyssä. Nauroin ja totesin, että minut muistavat kaikki ne, jotka taputtivat selkään, kun heille olin vielä jotain eli viranomaiset. Ja ne, jotka tietävät elämästäni enemmän kuin minä. Tosiasiassa eivät tiedä tänä päivänäkään mitään ja vielä vähemmän se heitä kiinnostaa enää, kun se hyllyrivi ei ole enää minun, eikä liemiruokakaan ole enää entinen. Suuruuteni päivät heille ovat menneet. Olen tehnyt pilkkaa heidän ajatusmaailmastaan.

Nyt rukoilen heidän puolestaan, heidän sielunsa puolesta sitä köyhyyttä minkä ovat omasta elämästään luoneet. Paljon on Luoja antanut mutta me ihmiset emme uskalla elää sen lahjan kanssa. Olemme syntyneet kuolemaan.

En ole hyvä esimerkki kenenkään elämäksi mutta tätä elämää ei tämän rikkaammin voi elää. Se on minun ja Luojani luoma polku, tie joka vie viimein Taivaaseen.
Nöyrästi ja armoon luottaen, mitäs siihen sanotte, en siihen tarvitse ainuttakaan ihmisen hyväksyntää. Vain Taivaan Isän avaran sylin.

Vain sinä tunnet minut Vapahtaja.

tuomo

www.tuomohirvi.fi

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Koko suvun ”musta lammas”

  1. Yritin keksiä jotain mielekästä sanomista kirjoitukseesi, mutta en osannut muuta kuin:

    Minun mielestäni, joka voi kirjoittaa sydämestään noin, kuin blogissasi kirjoitat, ei ole elämäänsä turhaan elänyt!

    ”Ja se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien!”

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.