Kirkkobloggausta

Blogimetsä täykannelmaen-kirkkottää vuoden vaihteessa 4 vuotta. Olen näköjään viimeisen neljän vuoden aikana kirjoittanut tekstin keskimäärin joka viides päivä. Selailin vähän vanhimpia ja uusimpia juttujani ja lukaisin jotain keskustelun pätkiä.

Aika hassua luettavaa.  Maailma on jotenkin muuttunut.

Hämmästyin oikeastaan aika tavalla, miten usein olen kirjoittanut kirkkoreissuista. Olen kait näinä vuosina käynyt kirkossa suurin piirtein juuri niin monta kertaa kuin reissuista olen kirjoittanut. Ajattelin, että tuo oli ennen, mutta sitten …..

Nyt pääsi käymään niin, että on vakaa aikomus lähteä huomenaamulla ihan varta vasten Kannelmäkeen eli Helsinkiin asti kirkkoon. Syy on sellainen, että ex-naapurini Laila pyysi mukaan, kun siellä on meidän suosikkipapin Aili Raitavuon eläkkeellelähtöjuhlat jumalanpalveluksen jälkeen. Paikalle tulee jonkin verran myös tuttujani. Aili on semmoinen hyvin vaatimaton, mutta aina jotenkin tuoreesti puhuva pappi. En häntä kovin henkilökohtaisesti tuntenut, mutta usein yritin raahautua kirkkoon siinä vieressä silloin kun Aili saarnasi tai piti keskiviikon iltaehtoollista. Silloin kirkossa oli yleensä muutenkin silminnähden vähän enemmän väkeä. Näin ei saisi tietenkään sanoa, koska kyse on tietenkin pyhistä liturgioista eikä henkilöistä.

Vuonna 1995 ensi kertaa jenkeistä palattuani, usean kuukauden harkinta-ajan jälkeen ensi kertaa kävelin tuon kirkon portaita ylös hyvin hyvin epäileväisenä ja suurella varauksellisuudella.

En muista kuka silloin saarnasi, mutta sitä muistan ihmetelleeni, että kappas vaan. Täällähän taitaa olla sama Jumala kuitenkin kuin jenkeissä, vaikka vaan niin erilaisessa kaavussa. Kielenkääntäjä minussa joutui oikein aktiivitöihin yrittäessään kääntää hurskaat suomalaiset sanat tuntemikseni englannin sanoiksi, joilla vain oli jokin merkitys, tunne tai sisältö itselleni.

Kannelmäen kirkko oli aika usein semmoinen rauhan paikka kaiken hörhöilyn keskellä. Jos meno muualla oli joskus armotonta, niin täällä konkretisoitui armo. Nuo todellisuudet pelasivat aika lailla hyvin yhteen itseasiassa.

Kirkko on valoisa, ja jotenkin miellyttävä. Siellä on tuo risti, jonka sankari on poistunut. Se ei muistaakseni kuulunut alkuperäiseen rekvisiittaan. Liekö joku teki pääsiäisrekvisiitaksi. En muista. Aili osaisi kertoa kaikki yksityiskohdat.

kannelmaen-kirkko-2

Taisi olla ihan ensimmäinen kerta joskus 13 vuotta sitten kun ugandalaiset olivat ensi kertaa Suomessa, kun kysyin Aililta, huoliiko heitä vierailulle johonkin seurakunnan tilaisuuteen. Varsin ennakkoluulottomasti hän otti meidät vastaan johonkin avioliittoryhmäänsä.

Siellä kirkkokahveilla tutuistuin moniin ihmisiin. Entisaikojen muistoksi mennemme Lailan kanssa nytkin syöpöttelemään ostarin ikiaikaiseen ravintolaan, joka ihme kyllä vielä on olemassa.

Kuvan ovat Kannelmäen seurakunnan sivuilta. Täytyykin huomenna ottaa ihan oma kamera mukaan ja mennä ajoissa, muuten voi jäädä ilman istumapaikkaa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.