Kuten tiedämme, teodekian ongelma on olemassa. Mutta se on ongelma vain Jumalaan uskoville kristityille. Uskonnottomalla kunnottomalla ei mitään tuollaista ongelmaa ole. Voiko kristinuskon jumala olla hyvä, jos tämä sallii pahan? Ei. Voisiko tämä poistaa pahan? Voisi, JOS tämä olisi kaikkivoipa. Mutta jos Jumala on hyvä, eikä toivo pahaa luoduilleen, ei tämä voi olla kaikkivoipa. Eikä silloin siis mikään jumala.
Pahan ongelmaan liittyy myös vapaa tahto. Jos Jumala poistaisi pahan, ei luoduilleen silloin jäisi vapaata tahtoa. Onhan niin, että vapaa tahto tarkoittaa sitä, tekeekö ihminen hyvää vai pahaa. Uskovat usein selittävät pahan olemassaolon sillä, että Jumala ei tehnyt meistä robotteja, vaan jätti valinnan vapauden ja vapaan tahdon. ”Olet vapaa. Voit tehdä aivan tahtosi mukaan, ole hyvä. Katsotaan sitten kun tuomion päivä tulee…”
Mutta jos Jumala poistaisi pahan, olisi meiltä luoduilta silloin pois mahdollisuus tehdä parannus ja olla siis kelpoisia Hänelle. Jos Jumala poistaisi pahan, ei olisi enää mitään tarvetta uskonnolle. Mutta sitten maailmassa on runsain mitoin ihmisiä, jotka toimivat moraalisesti ja eettisesti tyystin hyvin. Mistä heidän pitäisi tehdä parannus?
Entä olisiko Jumala kyennyt luomaan maailman, jossa ei olisi pahaa? Jos tämä on kaikkivoipa, niin olisi. Jos ei olisi kyennyt, ei tämä voisi olla mikään jumala. Mutta jos Jumala on kaikkivoipa ja myös hyvä, niin katsoessani maailmaan, totean yksikantaan, että jos tuo jumala on olemassa, on Hän äärimmäisen paha.
Dan Barker, entinen kristitty evankelista, uskonsa menetettyään on esittänyt mm. näin: ”Mene mihin tahansa lastensairaalaan ja tiedät, ettei Jumalaa ole”. Minä muotoilisin tuon kuulumaan näin: Mene mihin tahansa lastensairaalaan ja tiedät, että joko Jumalaa ei ole, tai Hän on äärimmäisen paha.
—
Tämä on yksi versiointi jo pitkään tunnetusta ongelmasta, josta tunnetuin lienee Epikuroksen (341-270 eea) paradoksi. Ainakin se on varhaisin tiedetty:
»Jumala joko haluaa ottaa pois pahuuden, mutta ei pysty tai Hän pystyy, mutta ei halua. Tai sitten Hän ei halua eikä kykene. Tai sitten Hän on sekä halukas että kykenevä. Jos Hän on halukas ja kykenemätön, hän on heikko, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan olemuksen kanssa. Jos Hän kykenee mutta ei halua, Hän on kateellinen, mikä on yhtä lailla ristiriidassa Jumalan olemuksen kanssa. Jos Hän ei ole halukas eikä kykenevä, hän on sekä kateellinen että heikko, eikä siksi voi olla Jumala. Jos Hän on sekä halukas että kykenevä, mikä yksin sopii Jumalalle, mistä sitten on peräisin paha? Tai miksi Jumala ei poista sitä?»
”Miten kehtaat luoda maailman, jossa on moista kärsimystä, joka ei ole meidän syytä?” – Stephen Fry
”Oli uskontoa tai ei, niin hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita ja pahat ihmiset pahoja asioita. Mutta se, että hyvät ihmiset tekevät pahoja asioita – siihen tarvitaan uskontoa.” – Steven Weinberg, fyysikko (1933 – 2021)
by 
Mikä on mielestäsi luonnontieteellisen maailmankuvan mukaisesti pahaa tai hyvää maailmassa, joka on pelkkää tähtipölyä?
Tähtipölyä, joka on paikoitellen sattumoisin kasaantunut yhteen väliaikaisesti muutamaksi miljardiksi vuodeksi ja painovoiman vuoksi kiinteytynyt sellaiseksi aineeksi, jonka me ihmiset tunnistamme.
Väärin asetelty kysymys. Jos henkilöllä on luonnontieteellinen maailmankuva, tarkoittaako se, että juuri sen mukaan tämän pitäisi määritellä hyvä ja paha? Yhtä hyvin voi kysyä, onko se hyvä vai paha asia, että maapallon fysikaaliset ominaisuudet aiheuttavat ja ovat aina aiheuttaneet suuria katastrofeja.
Entä oliko se hyvä vai paha, että miljardeja vuosia sitten jo oli suuria sukupuuttoaaltoja, kun toiset eliöt kehittyivät ja söivät vähemmän kehittyneitä ja muuttuneisiin olosuhteisiin huonosti sopeutuneita lajeja?
Entä tarvitaanko hyvän ja pahan tunnistamiseen välttämättömästi uskontoja?
Vastaus Ykin kysymykseen : Tarvitaan, uskontoja tai niiden vaihtoehtoja tarvitaan metaselityksenä olemassaoloon. Elämme ylimenkaudessa jossa uskonnot eivät ennään tyydytä eikä muuta ole tullut tilalle, tiede ei ole sille korvike enemmistön silmissä. Luonnontieteet ovat jo niin vaikeasti ymmärrettäviä tavalliselle kansalle että he ovat innokkaita konsumentteja mutta tuskin muodostavat elämänkäsitystä sen mukaan.
Niin banaalilta kun sellainen toteamus tuntuukin,niin näyttää siltä että massamedian tuoma viihde eri muodoissa täyttää uskonnon poissaolon tyhjyyden. Uskonnollisissa piireissä siihen suhtaudutaan halveksivasti mutta se on silti tosiasia. Mutta jo antiikin aikoihin Roomassa hallitsijat tiesivät ett tarjoamalla leipää ja sirkushuvia tyydytettiin massan tarpeita.
Hyvä kysymys. Uskonto on hieno sana. Se kuvastaa sitä, että uskoo johonkin. Ilman uskoa ei minun mielestäni voi olla hyvää ja pahaa – on vain asioita ja kokemuksia, mutta ei merkityksiä.
Toistan tuo esittämäni kysymyksen. Mikä on hyvää ja pahaa maailmankuvassa, joka rajoittuu tietoon?
Lyhyesti: meillä on kumuloitunutta tietoa inhimillisestä elämästä, yhteisöllisyydestä, yhdessä toimimisen hyödyistä. Tähän kaikkeen kuuluu tieto siitä, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Kyky altruismiin on tullut paitsi meille, myös useille eläinlajeille evoluutiossa ja perimässä. Ei se sen kummempia tarvitse.
Mutta jos kysytään samaa luonnontieteellisen maailmankuvan omaavalta, hän voisi vastata, että tällä on luonnontieteeseen ja biologiaan perustuva ymmärrys evoluutiosta, joka ei olisi mahdollistanut hyvän ja pahan erottavan ihmislajin syntymistä, mikäli tämä laji ei olisi jo ammoin tajunnut yhteisöllisyyden voiman ja hyödyn. Hyvän ja pahan eron.
Kysymys Jumalan hyvyydestä on perustavaa laatua oleva kysymys kaikkien uskontojen kohdalla. Miten Jumalan oletettu hyvyys on käsitettävä kun kaikki havainnot viittavat hänen poissaoloonsa tai välinpitämättömyyteen maailmasta.
Toinen uskontojen uskottavuutta raastava tekijä on käsitys Jumalasta luojana. Tiede on päässyt sen verran pitkälle että meillä on tietoa universumin synnystä ja sen fyysisestä kehityksestä siitä eteenpäin . Mutta Jumalan ohjausta ei ole sieltäkään löytynyt, Vastoin aikaisempaa uskoa universumista kellon tarkkuudella toimivana järjestyneenä rakenteena , tiedämme tänään että universumin elämä on gigantista kaaosta ja se on tuomittu tuhoon sitten joskus .
Jos Jumala ei ole kaikkeuden luoja eikä kaitselemusta ole, niin mitä jää uskonnoista jäljelle?
Elämän synnystä ei ole mitään tietoa, on vain erilaisia vaihtoehtoja. Olen sitä mieltä, ettei tule koskaan olemaankaan, joten samalla viivalla ollaan.
Aikaisemmin sanoit, että tiede korjaa aina itseään. Herää kysymys, kuinka pitkälle korjaaminen jatkuu, onko se vuosia vai vuosisatoja.
Elämän synnystä ei todellakaan ole tietoa. Vielä. Minulle se on periaatteessa sama vaikka ei oman elinaikani kuluessa saataisikaan. Minulla ei ole mielipidettä siitä, saadaanko se selville vaiko ei. Se ei ole mielipidekysymys. Se todennäköisesti vielä joskus saadaan.
Tieteessä tietojen korjaaminen jatkuu aina niin kauan kuin uusi ja tarkempi tieto korvaa vanhan. Ja hyvä niin. Aina parempi kuin paikoilleen jämähtäminen, mitä uskonnot edustavat. -Tosin aikankin kehittyneissä maissa uskon dogmeja on jouduttu sovittamaan tieteen keinoin selville saatuihin faktoihin.
Uskonnot eivät suinkaan edusta paikoilleen jämähtämistä. Uskontojen maailma on tunteiden, arvojen ja merkitysten maailma, jossa tapahtuu jatkuvaa muutosta.
Raamatun aikoihin suuri perhe oli tavoiteltava ajatus, koska se takasin turvan ja vaurauden. Tänä päivänä perhekoot ovat supistuneet ja ehkäisymenetelmien ansiosta ihmiset voivat keskittyä toteuttamaan itseään. Suurperheen tarjoaman turvan sijaan uskotaan maahanmuuttajien kyllä hoitavat maamme vanhukset – ja ainahan on eutanasia, jos eivät hoida.
Samaan aikaan kirkko kipuilee mies ja naisparien vihkimisen kanssa. Tästä aiheesta oli vielä minun nuoruudessani varsin selkeä arvokonsensus.
Myös onlyfans-kulttuurin ajateltiin siihen aikaan olevan ei toivottavaa. Nykyisin ei oikein haluta olla sairaanhoitajia, kun vilauttelemalla jalkoväliä maksukykyisille ansaitsee paremmin ja helpommalla.
Vaiheittain uskonto integroi itseensä nämä arvomuutokset. Jonain päivänä lähitulevaisuudessa pappi kertoo ylpeänä saarnatuolista, miten hän oli se neitsyt, joka ei piilottanut leiviskäänsä, vaan hankki opiskeluaikanaan sen avulla itselleen sievät vaatteet ja hyvän toimeentulon.
No kyllä uskonnot itsessään ovat paikoilleen jämähtäneitä. -Tulkinnat tietty elää aikojen myötä. Uskonnot joutuvat muovautumaan ulkoa ohjattuina. Tieteessä taas ei mennä ajan virtauksien mukaan, vaan pitäydytään selvitetyissä faktoissa. Ja kun uusi tutkimus jyrää vanhat tulokset, ne muutetaan. Tiede ei ole mielipidekysymys. Tieteestä tietty on mielipiteitä. Monet sellaisia, jotka voi jättää omaan arvoonsa…
Jos uskontojen maailma on tunteiden, arvojen ja merkitysten maailma, niin sitähän se on sekulaarikin elämä, kuinkas muutenkaan. Ja tapahtuu tietty muutosta. Onko jokin pysyvää? Arvojen ja merkitysten muodostamiseen ei tarvita uskontoja. Toki monet tarvitsevat ja mikäpäs siinä, kunhan siitä ei kenellekään ei ole haittaa. Nykyisellään uskontojen maailma, ainakin täällä Suomessa, muuttuu juuri arjen virtauksien mukana. Tässähän kirkko meillä varsin kipuilee ja kärsii. Wanha arvokonsensus rakoilee. Jotkut jäärät, kuten kansanedustaja Räsänen yrittävät taistella sen vanhan arvokonsensuksen puolesta, mutta häviölle jäävät.
Tuo ”vilauttelemalla jalkoväliä” on aika yksioikoinen, populistinen ja mauton huomautus. Se mitä iltapäivälehdet kirkuu, on pintapuolista, eikä kerro oikein mitään muuta kuin iltapäivälehtien myyntikeinoja.