Jumalaa ei voi järjellisesti käsittää, on jouduttava uskon lumoihin. Se vaatii tietynlaista persoonallisuuden rakennetta. Meistä toiset ovat taipuvaisia viehättymään mystiikasta ja toiset kahlittuja arkijärkeen. Jälkimmäiset eivät piittaa minkään sortin esoteriasta tai uskonnosta.
Kummitukset ovat yhtä todellisia kuin maahiset, minotaurus, yksisarvinen tai jumalat. Kummituksiin on uskottu tuhansia vuosia kauemmin kuin kristinuskon jumalaan. Ensin mainittuihin uskomista pidetään naivina. Jälkimmäiseen uskomisessa ei se sijaan ei ole mitään ongelmaa, vaikka molemmista on yhtä paljon todisteita.
Uskonto on mystiikkaa, joka on kiedottu tiettyyn formulaan. Uskovat itse kylläkin ajattelevat olevansa realisteja ja vieroksuvat esoteriaa sekä mystiikkakultteja. Kunnon kristitty naurahtaa, kun kerrotaan tiibetiläisten munkkien kykenevän leijumaan ilmassa, mutta silti oman uskon päänäyttelijä, Jeesus, heräsi henkiin haudassa kolmen päivän kuluttua, käveli seinien läpi ja leijui taivaaseen ihan oikeasti. Ja he nousevat taivaisiin itsekin. On vain vähän näkemyseroja siitä, miten. Toisten mukaan tulee Herran päivä, jolloin Herran omat temmataan ruumiineen kaikkineen taivaaseen. Toiset taas uskovat maallisen tomumajan jäävän tänne, sielu vain vilahtaa taivaan iloon ja siellä saa uuden henkiruumiin.
YLÖSNOUSEMUS
Jos on Vanha testamentti täynnään eriskummallisia ja mystisiä tapahtumia, niin on myös UT. Mystisiä asioita ja Jeesuksen tekoja, jotka eivät oikein magiasta eroa. Tuo ylösnousemus ensin.
Jeesuksen ylösnouseminen on silkkaa kristinuskoon lisättyä mystiikkaa. Se on kirjoitettukin vasta 90-luvulla. Tosin jo 40-luvulla eläteltiin legendaa, että Jeesus olisi herännyt henkiin, noussut ”kolmantena päivänä” ylös. Tuo kolmas päivä voi olla toisinto VT:n Joonan valaan vatsassa kolme päivää olosta, jonka jälkeen valas sylkäisi tämän ulos. Nämä molemmat tarinat ovat myös muualta lainattuja. Kuolleista herääminen on tapahtunut useissa eri uskonnoissa jo kauan ennen kristinuskoa. Ja kas, myös kolmantena päivänä. Tietysti. Kolme – mystinen luku. Näitä ovat ainakin Horus, Osiris, Quirinus, Prometeus, Quetzalcoatl, Atys ja Mithra. Myös Krishna ”astui helvettiin”, kuten Jeesus tuonelaan, ”kirkastettiin” ja ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen. 3000 vuotta ennen Jesseä.
Ortodoksista pääsiäistä vietettiin juuri. Normaalioloissa pääsiäisjumalanpalveluksen jälkeen tai seuraavana aamuna mennään tervehtimään naapureita ja tuttuja. Lausutaan: “Kristus on ylösnoussut”, ja vastataan “totisesti ylösnoussut”. Tämän jälkeen suudellaan kolmasti ja annetaan maalattu pääsiäismunia lahjaksi. Näillä munilla pitäisi olla erityisiä taikavoimia.
KUOLLEISTA HERÄTTÄMINEN
Lasaruksen ja Jairuksen tyttären kuolleista herättämiset (jotka muuten ovat lainatavaraa) menevät nekin magian puolelle. Sinänsä eivät yhtään sen kummempia ja mielikuvituksellisempia kuin vampyyri-, zombie- ym. tarinat. Niissäkin pelataan makaaberilla kuolleen henkiinheräämisellä. Dead man walking. Kuolema ja sen voittaminen on kiehtonut ilmeisesti kaikissa kulttuureissa. Mutta kumma kyllä VAIN kristinuskon kuolleesta herättämiset ja heräämiset ovat ihan oikeasti totta.
SYLJELLÄ NÄKÖ TAKAISIN
Raamatussa kerrotaan (Joh. 9: 5-7). kun Jeesus oli opetuslapsineen kohdannut sokean (joka oli muuten synnitön), jonka tämä paransi. Mielenkiintoiset parannusmetodit, kun muuten niin usein on riittänyt pelkkä sana. Tai sairaan itsensä pelkkä Jeesuksen vaipan koskettaminen: ”Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo. Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.”
JUMALAN RUUMIIN SYÖMINEN JA KASTEEN MAGIA
Ehtoollinen niin ikään on tyyten taikauskoa. Ja tietty sekin varastettu muualta. Moniin uskontoihin kuuluu usko taikavoimiin, mitä jumalan ruumiin syöminen tuo. Pakanauskonnoissa on ollut uskomuksia, että syömällä jonkun eläimen tai ihmisen, siirtyy tämän ominaisuudet syöjään. Kristinuskon ehtoollinen on selvästi maaginen kannibalistinen riitti. Yksi kerta minulle riitti, kiitti.
Kastetta onkin jo käsitelty tällä palstalla. Selvästi maaginen toimenpide, jolla manataan lapsesta ”paholainen” ulos. Ainakin katolisessa riitissä. Kastevesi on ”Jumalan käskyyn ja yhdistetty Jumalan sanaan” suljettua taikavettä. Kasteen ansiosta Jumalan pitäisi pelastaa lapsen kaikelta pahalta. ”Kasteveden suoja ympäröi kastettua vielä kuoleman rajan ylikin.” Mutta ilman tuota taikariittiä siis ei? Melkoista mystiikkaa.
IHMEITÄ JA MYSTIIKKAA
Kristinusko on ihmeillä ryyditettyä mystiikkaa. Ihmeet nyt vain tapahtuvat vain Raamatun sivuilla ja korviemme välissä. Ei todellisuudessa. Yhtäkään Raamatussa kerrottua ihmettä ei ole toistettu valvotuissa olosuhteissa, eikä niistä ole minkäänlaista muuta todennetta kuin ”silminnäkijöiden” kertomukset. Ja nehän ovat, kuten tiedämme, oikein luotettavia.
Raamatun kertomat mystiset tapahtumat otetaan siis todesta, tai ainakin kuvaannollisina. Ruotsalainen filosofi IngemarHedenius (5.4.1908 – 30.4.1982) totesi jo 70 vuotta sitten: ”Jos nämä kertomukset olisivat sisältyneet johonkin samanlaiselta sivistystasolta peräisin olevaan ei-kristilliseen tiedonlähteeseen ja koskeneet jotakin muuta uskonnon perustajaa kuin Jeesusta, eivät vain kaikki tiedemiehet, vaan myös kaikki kristityt olisivat hetkeäkään epäröimättä pitäneet noita kertomuksia tyypillisinä legendoina”. Mutta koska kyseessä on kunnianarvoisa kristinusko, on pelkkä skeptisyyskin paheksuttavaa.
Ja tässä vielä magiaa Neljännen Mooseksen kirjan 21. luvun jakeista 6-9:
Silloin Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ”Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.” Mooses rukoili kansan puolesta, ja Herra sanoi Moosekselle: ”Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.
Me ihmiset olemme viehtyneitä mystiikkaan. Uskontojen, myös kristinuskon, vetovoima on juuri niiden mystisyys. Magia. Suurin maagikko ja taikuri on itse Jumala: tappamalla oma poika, puff, simsala-bim! Kaikkien maailman ihmiset on pelastettu! (tai siis kunhan taikatemppuun uskoo)
by 
Kun nyt kostamisesta on ruvettu puhumaan, lienee paikallaan lainata Raamattua vähän lisää: ”Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua” (2. Moos. 20:4). Kenelle Jumala tässä teidän mielestänne kostaa? Harvoin luen Raamattua kirjaimellisesti, mutta nyt luen. Jumala kostaa isien pahat teot (vain) niille lapsille, jotka vihaavat häntä. Eikö ihminen olisi vähintään yhtä ankara ja panisi kaikki tilille pahoista teoistaan tai tekemättä jättämisistään?
Ja jälleen kysymys: kuka VIHAA Jumalaa? Muistutuksena vielä tuo sivuston vasemman ylänurkan huomautukseni.
Entä miten alkukielellä tuo meni?
Jos alkukielellä viesti on sama, niin eikö Jumalanne kohtele KAIKKIA häneen uskomattomia samoin? Mitä varten siinä nyt enää tarvitaan niitä kolmansia ja neljänsiä polvia? Eikö siihen olisi vielä voinut kirjata selvennökseksi, että ”NIILLE, jotka USKOVAT minuun, en kosta”?
Tuo jumalan vihaaminen liittyy aikojen takaisiin uskomuksiin monine jumalineen, aikaan, jolloin jumalat pantiin kilpasille ja täytyi alkaa uskomaan vain yhteen. Israelillakin oli useitakin jumalia, kunnes sovittiin että on vain yksi. Monien jumalien kanssa oli hankalaa hallita joukkoja.
Tokihan Yki, sinä tiedät ettei ole mitään jumalia tms. materian ulkopuolista, jolloin tämä keskustelu Jumalan vihaamisesta on mieletön. Miksi siis pillastut?
”Pillastut”… Kysymyksesi on jälleen ilahduttava ohisohaisu ja tahallinen väärinymmärrys.
No niin, mutta kuitenkin, tiedätkö sinä, Kari, kuka ”vihaa” jumalaa? Voiko kukaan järjissään oleva ylipäätään vihata jumalaa?
Kari: ”Yki, palaan tuohon sinun himoosi nähdä Jumala julmana: Jumala kostaa… tuo toisen käskyn verbi פָּקַד ei tarkoita kostamista, vaan paras käännös on saattaa toimimaan tai vaikuttamaan.”
Kari: ”Kyse ei ole siitä etteikö Jeesus tulisi kostamaan vihollisilleen, totta kai. .. Mitä tulee kostamiseen, niin ihmisiltä on kostaminen kielletty. Se on ainoastaan Jumalan oikeus. ”
Että tämmöistä logiikkaa tällä kertaa; eikö kostaminen muka ole julmaa? Sillä kyse oli Kukkanen kiemurtelemisestasi huolimatta pohjimmiltaan siitä, että onko oikeus ja mahdollisuus nähdä Raamatun tekstien ja elämänkokemuksen todistamana krist. dogman Jumala julmana vai ei. Minusta voi, eikä vain julmana vaan vielä epäoikeudenmukaisesti julmana.
Seppo. Oikeudenmukaisuus on moraalinen käsite. Kysymys kuuluu: mistä oikeuden-mukaisuus syntyy? Onko kukaan ihminen oikeudenmukainen? Kuka määrittää Jumalan oikeudemukaisuuden?
Jos sanot, että Jumala on julma tai ei ole oikeudenmukainen, mistä löydät kriteerit moraaliselle ylemmyydellesi?
Yki. Kysymys Jumalan vihaamisesta tai rakastamisesta tai mistä tahansa riippuu tietysti siitä, tunnustaako ylipäätään Jumalan olemassaoloa. Jos ei, niin kukaan ei kohdista tunteitaan muuta kuin tyhjyyteen.
Jos taas tunnustaa Jumalan olemassaolon, silloin Häneen voi kohdistaa tunteita.
Jos ateisti puhuu Jumalasta jota ei ole olemassa, mistä on silloin kysymys? Mielenhäiriöstäkö?
Kukkanen, Jumala on antanut minulle mahdollisuuden käsittää sanat julmuus oikeudenmukaisuus v a i n sen järjen ja sitämukaa päättelykyvyn pohjalta jonka ihmisen elämänkokemus ja siis Jumalan antama järki on ihmiselle/minulle antanut.
Oliko kuningas Salomo moraalisesti ylemmyydentuntoinen kun hän antoi oikeudenmukaisen eli vanhurskaan tuomion?
Tyypillinen fundisten käyttämä läpinäkyvä taktiikka, kun he joutuvat argumentaatioissaan ahtaalle, on turvatua hädissään tämmöisiin naiviehin ad -hominem argumetteihin kuten :”… mistä löydät kriteerit moraaliselle ylemmyydellesi?”
Kari Kukkanen, olemme niin eri moodeissa, ettemme kohtaa millään tasolla.
”Jos ateisti puhuu Jumalasta jota ei ole olemassa, mistä on silloin kysymys?”
Et ymmärrä? Ei ateisti tai uskonnoton kunnoton, kuten minä, puhu jumalasta, vaan uskosta ja uskonnosta eri ilmiöineen. Kun kirjoitan jumalasta, en kirjoita mistään tosiolevaisesta entiteetistä, vaan jumalakäsityksistä. Vaikka sinun käsityksistäsi. Kenen tahansa.
Jos joku uskoo Jumalan olevan olemassa ja samalla vihaa tätä, niin voiko tällainen olla järjissään? Voin hyvin ymmärtää, että uskova voi kohdistaa tunteita Jumalaansa. Tunnetiloistahan uskomisessa paljolti onkin kyse. Jos ne tunteet ovat kielteisiä, niin en ymmärrä mistä siinä muusta olisi kyse kuin mielenhäiriöstä.
Minulla ei ole mitään tunteita jumalaa kohtaan. Ei vihaa, ei rakkautta ei nuopeutta tai muuta. Impossible. Ridiculous. Ei minulla voi olla tunteita mitään sellaista kohtaan, joka on vain kulttuurien kehityksessä muodostunut käsite. Tämän käsitteen mukanaan tuomat ilmiöt, tapahtumat ja ihmisten tekemät valinnat ovatkin toinen asia.
Yki, olet täsmälleen oikeassa siinä että meillä on kategoriaristiriita. Minä tunnustan että on mahdollista olla muutakin kuin mitä aistit (tai niiden jatkeet) havaitsevat. Toinen näkemys sulkee kategorisesti itsensä suljettuun maailmankatsomukseen, jolloin mitään materian ulkopuolista EI SAA olla.
Totuus on tuolla jossakin, vai onko?
Seppo löydätkö itsellesi oikeutuksen moraaliselle ylemmyydellesi? Korotatko itsesi Jumalan tuomariksi?
Et vastannut myöskään muihin kysymyksini: mistä oikeudenmukaisuus syntyy? Onko kukaan ihminen oikeudenmukainen? Kuka määrittää Jumalan oikeudenmukaisuuden?
Se, että Jumala on antanut ihmiselle käsityksen oikeudenmukaisuudesta ym. hyveistä, osoittaa vain sen että nämä puuttuvat ihmiseltä ja että Jumala antaa nämä ihmiselle, eikä päinvastoin.
Kari ”Seppo löydätkö itsellesi oikeutuksen moraaliselle ylemmyydellesi? Korotatko itsesi Jumalan tuomariksi?”
Siis toistat tuon törkeän ad-hominem argumentin; tämä katteeton jankutus vain näyttää että olet perusteluissasi heikoilla.
Epäoikeudenmukaisuuden havaitseminen ko. historiallisessa narraatiossa ei tietenkään edusta eikä tarvitse mitään moraalista ylemmyyttä.
Oikeudenmukaisuus on sinänsä kulttuurisidonnainen arvoarvostelma ja minä arvotan sen omasta ja oman aikamme kulttuurista käsin. Mutta joku voi ilmeisesti pitää esim. Vanhassa testamentissa toimenpantuja lasten massamurhia tämän päivänkin näkökulmasta vain vanhurskautena.
Ja kuten Ykikin totesi, emme me kohdista Jumalaan yhtään mitään vaan ihmisten kirjoituksiin, oppeihin ja puheisiin Jumalasta. Minäkin sanoin tuolla ’krist. dogman Jumala’… Kun et tätä ole tajuavinasi vain teeskentelet keskustelutaktisesti tyhmempää kuin olet.
”Voiko kukaan järjissään oleva ylipäätään vihata jumalaa?” Kiinnostava kysymys, koska ajattelemme, että viha on aktiivista. Esimerkiksi välinpitämättömyyttä ei lasketa vihaksi (vaikka sen hedelmät voivat olla yhtä huonoja). Minun logiikallani Jumalan kosto kohtaa todella harvoja. Jeesus on helpompi tapaus ymmärtää, koska hänellä oli vihamiehiä.
Seppo, olet, niin kuin aina, täysin oikeassa: olen tyhmä.
”Seppo, olet, niin kuin aina, täysin oikeassa: olen tyhmä”
Niin, moiselta ajatukselta on vaikea tämmöisten kommenttien jälkeen välttyä:
Kari: ”Seppo löydätkö itsellesi oikeutuksen moraaliselle ylemmyydellesi? Korotatko itsesi Jumalan tuomariksi?”