Kesäteräteologisia mietteitä 19. Synnitön

Päälause: En ole syntinen. Vielä vähemmän perisyntinen. Olen tyyten vapaa synnistä. Ehdottomasti.

Mitä synti on? Uskonnottomana ymmärrän synnistä yhtä paljon kuin yleisestä suhteellisuusteoriasta. Eli en juuri mitään. En ymmärrä sitä käsitteenä enkä sen sisältöä. Sitä on syntinen jo syntyjäänkin ja koko ajan tekee syntiä, joka hengenvedolla, mutta kumminkin on vapaa synnistä, koska se armo. Ja Jeesus. Ja veri. Ja niin edelleen. Sekavaa kuin Pyhä Kolminaisuus.    

Olen saanut uskovien puheista käsityksen, että uskossa eläminen on onnellista ja vapaata, kun tunnustaa olevansa syntinen. Kankaanpään ex-kirkkoherra Keijo Rainerma ilmoitti kerran, ettei ymmärrä, miten ateisti voisi elää rennosti ja onnellisesti. Syntejään tunnustamaton ei siis voi olla onnellinen. Mutta syntinen, joka luottaa Jeesuksen pesseen verellään synnit pois, voi.

Uskoon tulleilla on tapana kertoa, mikä vapautus onkaan, kun kääntyy maailmallisuudesta uskoon. Mutta se on illuusio vapaudesta. Suloinen varmaan. On kuitenkin tehtävä töitä, on huolehdittava perheestä, vastuistaan jne. Maailmalla on ote kristityistäkin. Arkirutiinien mukaan on pakko toimia niin syntisen kuin synnittömän. Me olemme ajan orjia kaikki. Vapaus on hetkittäin realisoituva bonus, josta voi ja saa nauttia. On lupa tuolloin tällöin työntää tietoisuus todellisuudesta tuonnemmas. Näin jaksaa paremmin sitä todellisuutta.

Jos itse koen olevani jostain vapaa, niin siitä etten millään muotoa kuvittelekaan olevani synnin perinyt. Tiedän kyllä perineeni geeneissäni erilaisia ominaisuuksia. Eräät ominaisuudet aiheuttavat harmeja itselleni ja toisille, mutta toisaalta elämänkokemuksella olen voinut joitain huonoja ominaisuuksiani kompensoidakin. Näin varmasti useimmilla meistä.

Voidakseen toimia lähimmäistensä kanssa, on noudatettava tiettyjä sääntöjä. Kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Valtion lakia ja eettisiä sääntöjä. Etiikan yksi peruskivistä on se kaikkien tuntema, mutta harvan toteuttama kultainen sääntö. Se on Raamattuunkin kirjoitettu, mutta on määritelty jo kauan ennen kristinuskoa.

Teenkö syntiä, kun ajan autolla ja lämmitän taloani öljyllä ja tuhoan uusiutumattomia luonnonvaroja ja suollan kasvihuonekaasuja ilmaan? Teenkö syntiä, kun ostan jalkineita ja vaatteita, joita orjatyöläiset ovat valmistaneet tai riistotyövoimalla tuotettuja hedelmiä? Onko syntiä tehdä asioita, joita kaikkien on tehtävä voidakseen elää normaalisti, mutta joista monet rikkovat Herran käskyjä? Suuri osa nyky-yhteiskunnan normaaleiksi muodostuneista käytännöistä ja globalisaation mukanaan tuomista ilmiöistä rikkoo kymmentä käskyä. Vai onko kulutukseen ja luonnon tuhoamiseen perustuva länsimainen elämäntapa perisynnin tulosta?

Perisynti. Käsite itsessään on erittäin häiriintynyt ajatus. Uskontoon tieten tahtoen (pahantahtoisesti) sisään kirjoitettu. Jotkut ovat pohtineet perisynnin olemusta oikein biologian ja evoluutionkin (!) näkökulmasta. Eikös se olekin evoluutiota, kun perisynnin vuoksi perimämme on kuulemma pahasti rappeutumassa? Evoluutiohan ei ole edistystä, kuten jotkut virheellisesti luulevat, vaan muutosta olosuhteiden mukaan. Jos Jumala asetti meihin perisynnin, niin fysiikkamme on muuttumassa sen vuoksi. Evoluutio Jumalan palveluksessa!

Seitsemän kuolemansyntiä; ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo, eivät nykypäivinä enää synneiltä juuri tunnu, vaan lähinnä paheilta. Vatikaanin v. 2008 tekemä uusi listaus on jo astetta rankempaa kamaa, mm. ihmisen perusoikeuksien rikkominen. Mutta kumma kyllä esim. pedofilia ei mahtunut listalle. Miksiköhän? Geenimanipulaation nostaminen kuolemansynniksi on sekin mielenkiintoinen valinta. Miksi synniksi nostetaan sellainen tekniikka, joka on auttanut ja tulee auttamaan maailman ruokahuoltoa? Lueteltu huumeidenkäyttö on myös virhe. Huumeidenkäyttäjät ovat uhreja. Järjestäytynyt rikollisuus sen paikalle kuuluisi. Ei liene sattumaa, että mafia, la cosa nostra ja muut vastaavat rikosjärjestöt ovat lähtöisin katolisesta Italiasta. Vatikaani on kautta aikain ollut suurimpia rikollisjärjestöjä.

Joku kristitty väitti kerran, että ”vihalleen, himolleen ja ahneudelleen ei voi mitään”. Ei pidä paikkaansa. Jokainen normaali ihminen kykenee kontrolloimaan näitä tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta ei olisi pitkälle pötkinyt.

On Augustinuksen syytä, että seksuaalisuuteen liitetään himo ja siis synti. Hän opetti, että Adamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä eli jakamasta omenaa Eevan kanssa. Mahtoiko Augustinus tarkoittaa omenapuun alla vietettyä mukavaa pikku hetkeä? Ja Eevahan sitä ehdotti. Mutta kun nämä tekivät mitä tekivät, tuli heistä syntisiä ja synti siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä. Pahantahtoinen kirjaus Raamatussa on sekin, että Jumala kostaa pahat teot aina neljänteen polveen asti. Siis ellei usko, se neljäskään polvi.

Augustinuksen lanseeraama perisyntioppi on yksi pahimpia häröilyjä, mitä kristinuskoon on kehitetty. On käsittämätöntä arroganssia, että tätä opetetaan jo lapsille.

Eräs uskova eräällä palstalla kertoi tarvitsevansa syntiensä kanssa vähän väliä sielunhoitajaa, vaikka käy jatkuvasti ehtoollisella. Omituista että uskovainen nähtävästi tekee jatkuvasti synnillisiä tekoja, vaikka tietää hyvin mitä tekee. Ja eikun papin juttusille ja taas on sieluparka harjattu. Miksi muuten Suomen kristityt alituiseen sunnuntaisin kirkossa pyytävät Jumalaa antamaan synnit anteeksi, vaikka niiden piti olla jo lunastettu ja anteeksi annettu? Joku kristitty väitti kerran, että ”vihalleen, himolleen ja ahneudelleen ei voi mitään”. Ei pidä paikkaansa. Jokainen normaali ihminen kykenee kontrolloimaan näitä tavallisia inhimillisiä ominaisuuksia. Muussa tapauksessa ihmiskunta ei olisi pitkälle pötkinyt.

Synti / väärä teko: Jos teen ns. huorin, en tee syntiä vaan teen väärin vaimoani kohtaan pettämällä hänen luottamuksensa. Jos varastan, en tee syntiä, vaan vääryyden varkauden kohdetta kohtaan. Teen myös haittaa yhteisön toimivuudelle. Jos tapan, en tee syntiä vaan peruuttamattoman rikoksen tätä ja yhteisöäni kohtaan. Vien lähimmäiseltäni tulevaisuuden ja aiheutan hänen läheisilleen suurta tuskaa. Jos olen järjissäni, pilaan myös oman loppuelämäni. Jos harjoitan pedofiliaa, en tee syntiä vaan vien lapselta tulevaisuuden. Jos myyn huumeita, en tee syntiä vaan tuhoan lähimmäiseni elämän ja teen vakavan rikoksen yhteisöäni kohtaan. Jos pidän orjia, en tee syntiä vaan vakavan ihmisoikeuden loukkauksen. Oikeudesta pitää orjia muuten kristitytkin ovat aikoinaan kiistelleet ja Raamatussakin se hyväksytään.

Sovitus. Atonement: Jos petän vaimoani, on sovitus mahdollinen riippuen hänestä ja keskinäisen luottamuksen mahdollisesta palautumisesta. Jos varastan, on sovitus mahdollista korvaamalla teko taloudellisesti ja / tai istumalla vankilassa. Jos tapan, on sovituksen kysymys jo niin vaikea, ettei minulla ole kompetenssia sitä käsitellä. Ihmiselämäähän ei takaisin saa, joten sovitus yhteisöllisesti on sopimuksenvarainen asia. Henkilökohtaisesti se lienee mahdotonta, ellei ole luonnevikainen. Mutta tappaa saa, jos tekee sen maansa ja uskontonsa puolesta. Se ei ole synti.

Ei ole olemassa syntiä. On vain paheita ja pahoja tekoja. Minä olen paheellinen ja luonteessani on huonoja piirteitä. Huonot piirteeni tietty harmittavat, mutta tulen niiden kanssa toimeen. Paheeni taas ilahduttavat minua. Ne tuovat elämääni sisältöä, tarkoitusta ja ne tekevät olemassaolostani todellista.

En ole hurskas. En syntinen. En predestinoitu, ellen sitten perimäni ja kulttuuriini syntymisen myötä. Huonot ominaisuuteni ovat tulleet biologisesti sekä empiirisesti. Ei ole vapautta ilman vankeutta. Ei iloa ilman surua, eikä onnea ilman alakuloa. Jos ei olisi paheita (tai syntiä), ei olisi hyveitä. Ei inhimillistä elämää. Elän paheistani. Ne ilahduttavat ja elähdyttävät minua. Ne antavat voimaa, sisältöä ja tarkoitusta elämääni. Elän elämääni jokseenkin normaalisti ahdistuksineni ja autuuksineni. En tarvitse siihen loitsuja enkä rukouksia. Käyn saunassa pari kertaa viikossa. Syntiset vihtokoot syntien saunassa alituiseen.

Olen pahoillani jutun pituudesta ja sekavuudesta. Otin tähän aineksia parista jo kymmenen vuotta sitten Kotimaa24-palstalle kirjoittamastani blogitekstistä, enkä jaksanut enempää editoida ja tiivistää.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

64 kommenttia artikkeliin ”Kesäteräteologisia mietteitä 19. Synnitön”

  1. Samoin muissa tieteissä kuin puhtaassa matematiikassa, erityisesti historiatieteissä ja etenkin evoluution suhteen.

  2. Ei olekaan, sehän on hypoteesi, mitä ei ole todistettu oikeaksi.

    Se, mitä kutsutaan evoluutioksi, on ateistien satu, jota he iltanuotiolla jorisevat toisilleen.

  3. Evoluutio on moneen kertaan osoitettu oikeaksi. Kreationistit esittävät asiasta omia huuhaa-argumenttejaan, jotta uskontoa voisi opettaa Amerikkalaisissa kouluissa kreationistitieteen nimissä. Kreationismia ei kuitenkaan ole hyväksytty tieteeksi.

  4. Ei ole osoitettu. Se on edelleen hypoteesi, jolle ei löydy laboratoriossa toistettavuutta. Eli se on historiatiede, jolloin yksi kertomus on yhtä hyvä kuin toinen.

  5. Heh, heh, …

    Evoluutio kuuluu luonnontieteisiin. Yli 3’500’000 tieteellistä tutkimusta on selvitellyt evoluutioteoriaa ja todistusaineisto evoluutioteoriaan liittyen on todella vankkaa. Evoluutio on todistettu myös laboratorio-olosuhteissa, eli se siitä.

    Kreationismin väittäminen tieteeksi on täyttä puuta heinää. Tätä on setvitty amerikan tuomioistuimissa asti, kun kreationistit olisivat halunneet opetta sitä kouluissa. Jokainen saa toki uskoa kreationismiin jos niin halua. Se ei muuta sitä asiaa mihinkään suuntaan, että kreationismi on valetiede.

  6. Evoluutioteorian kannattajat puhuvat lähes aina vain kahdesta vaihto ehdosta, jos elämän kehitys ei olisi evoluution tulosta, niin ei se ainakaan ole älykästä suunnittelua. Älykäs suunnittelu viittaa elämän luojaan Jumalaan, mutta jos jätetään uskonto pois, niin loppuuko vaihto ehdot siihen.

    Onko sitten aina pakko uskoa evoluutioon vain sen takia, että koska ei ole Jumalaa, niin sen takia evoluutioteoria on totta. Olisi kumminkin mahdollista miettiä sitä, onko sattumanvarainen kehitys ylipäätänsä mahdollista sotkematta siihen uskontoa. Jo ennakkoasenne estää asioiden perusteellisen selvittelyn, mikä on mahdollista ja mikä ei.

    Evoluutioteoriassa on niin paljon aukkoja, että ennen kuin ne täytetään, niin ei teoria ole varmaa käytännössä. Näitä aukkoja peittämään on kehitetty omat teoriansa, yksi sellainen on hyppäys teoria. Koska saumaton jatkuvaa kehitystä ei ole olemassa, niin siihen on ratkaisu hyppäysteoriassa, joka tarkoitta sitä, että kehitys on tapahtunut hyppäyksittäin.

  7. ”Evoluutioteorian kannattajat puhuvat lähes aina vain kahdesta vaihto ehdosta,…
    Onko sitten aina pakko uskoa evoluutioon vain sen takia, että koska ei ole Jumalaa, niin sen takia evoluutioteoria on totta, ”

    He, etkö itse huomaa puhuvasi vain kahdesta vaihtoehdosta eli yo. asetelmasi voi aivan hyvin kääntää peilikuvakseen ja kysyä:

    ”Onko sitten aina pakko uskoa ev. lut. Jumalaan vain sen takia, että koska ei ole evoluutiota, niin sen takia luomisteoria on totta, …”

  8. ”He, etkö itse huomaa puhuvasi vain kahdesta vaihtoehdosta eli yo. asetelmasi voi aivan hyvin kääntää peilikuvakseen ja kysyä:”

    Jos minä uskon luomiseen, niin en tarkoita sitä, että kaikkien pitää uskoa. Nyt vain oli kysymys siitä, onko evoluutio teoria totta. On jokaisen oma asia, mihin uskoo. Jos joku teoria ei ole totta, niin on luonnollista, että aletaan etsiä uutta toista teoriaa, mutta nykyinen tilanne on johtanut siihen, ettei edes monia kiinnosta koko kysymys.

  9. Jos minä uskon evoluutioon en pakota ketään samaan enkä perusta sen ympärille koko maailmaan käännyttämään pyrkiviä lähetysasemia, radio- ja Tv kanavia ja ala kerätä niille (itselleni siinä ohella) rahaa.

  10. Joo Kalevi, …

    Minä en näe tarpeelliseksi tehdä vastakkainasettelua luomiskertomuksen ja evoluution välille. Tämä toki edellyttää, että luomiskertomus nähdään kertomuksena, eikä sitä taivuteta kirjaimelliseksi kuvaukseksi historiasta. Kyseessä on kaksi näkökulmaa samaan asiaan, jotka voidaan nähdä myös toisiaan täydentävinä.

  11. Luomiskertomus on kertomus. Siis kertomus. Tai siis kaksi Mooseksen ekassa. Ja nekin poikkeavat toisistaan. Ja sitten niitä luomiskertomuksia on useitakin koko Raamatussa. Ja kaikki vähän erilaisia. Ei oikein vakuuttavaa.

    On mielenkiintoista, että kun käsite evoluutioteoria sisältää sanan teoria, pitävät kreationistit ja muut Raamatun kirjaimellisesti ottavat sitä pelkkänä teoriana. He unohtavat sen, että arjessa meillä on teoria ja käytäntö, mutta tieteessä teoria -käsitteellä on aivan eri merkitys. He eivät kyllä ihmettele sitä, että painovoima -ilmiö on myöskin teoria. Sitä ei voi todentaa kokein. Samoin ei voi evoluutiotakaan – tosin sellaisin poikkeuksin, että banaanikärpästen perimää on kyetty muuttamaan niin, että ne ovat muuntautuneet. Ja laboratorio-olosuhteissa on selvitetty, että virukset muuntautuvat olosuhteiden mukaan. Nopeaa evoluutiota.

    Luomiskertomusta ei pidetä teoriana. Sille ei ole minkäänlaisia edellytyksiä, eikä siitä teoriaa olekaan ketkään muut yrittäneetkään tehdä kuin kreationistit – pseudotieteilijät.

    Luomiseen on uskottava. Muuta sen tueksi ei ole kuin ikivanhat tarinat. Tarinat, jotka on lainattu toisista kulttuureista. Evoluutioteoria on moneen kertaan koeteltu ja todistettu tapahtumaketju. -Ja toisin kuin uskovat edelleenkin inttävät, ei se kerro mitään kaiken alusta. Se EI kerro, koska sitä ei tiedetä. Ja sekö, että ei tiedetä, tekee sitten koko evoluutioteorian epävalidiksi? Mutta eihän luomisesta tiedetä yhtään mitään. Ei ainuttakaan yksityiskohtaa. Eikä kaiken alkua. Mutta kun siellä Raamatussa lukee ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, niin näinhän siinä sitten kävi. Kaikki sai alkunsa kun Jumala nyt vain voi. Nyhjäistä tyhjästä.

  12. Banaanikärpänen on edelleen banaanikärpänen, vaikka se muuttuu siivettömäksi. Se muutu kokonaan toiseksi lajiksi. Tutkijoille se on ollut pettymys, koska he haluavat saada siitä todisteita evoluutiolle.

    Painovoiman jokainen voi nähdä käytännössä, miten se toimii. Evoluution toimivuutta ei voi ei voida todistaa muuten kuin teorioiden avulla.

  13. Tutkijat eivät nyt sentään ole yrittäneet muuttaa banaanikärpästä toiseksi lajiksi.
    Muuntuminen on kuitenkin se mekanismi. Jos tarpeeksi kauan seurattaisiin, vaikka joku 100.000 vuotta, nähtäisiin jo muutoksia. Sama on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Ei se mihinkään ole pysähtynyt. Me ihmisetkin olemme kuitenkin muuntuneet jo parissa sadassa vuodessa: paremman ravinnon ansioista keskipituus on kasvanut huomattavasti. -Siis aivan olosuhteiden mukaan tapahtunutta muutosta.
    Evoluutioprosessi on esitetty fossiilitodisteiden ja eläinten ja ihmisen fysiologisten piirteiden perusteella vankkana teoriana, jota vastustavat lähinnä vain kreationistit ja uskonsokaisemat kristityt. Aikasarjat evoluutiossa ovat niin pitkiä, ettei sitä voi kokein tässä ja nyt todistaa. Evoluutio ei ole hätäisen hommaa. Siinä tarvitaan satoja tuhansia ja miljoonia vuosia.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.