Kirkon dogma näyttää olevan nykyään moraalifilosofiaa. Ajattelinkin vähän tutkailla 1700-luvun moraalifilosofin Adam Smithin dogmaattisesti merkittävintä tuotantoa. Lainasin Hämeenlinnan kirjastosta Kansakuntien varallisuuden – jokaisen taloustieteilijän Raamatun. Tosin täytyy myöntää, että en ole sitä koskaan lukenut. Siinä on 900 sivua tekstiä. Olen sivulla 50.
Yllättävän virkistävää luettavaa elämän konkreettisista kuvioista vuonna 1776 Skotlannissa ja pitkin maailmaa.
Ihminen siis osaa Smithin mukaan erikoistua ja vaihtaa tuotantoaan muiden ihmisten kanssa. Eläimet eivät kuulemma tämmöistä vaihtokauppaa hallitse. Yhdessä ne saattavat pyydystää vaikka hiirtä, jos on yhteinen tavoite, mutta erikoistuminen ja vaihdanta ei kuulemma ole heille ominaista. Smith puhuu vain miehistä, jotka tekevät sitä sun tätä. Naisia ei vielä ole näkynyt, joten laitanpa tähän kuvitukseksi alle plakaatin erään naisen merkityksestä.
Nykykielellä Smith olisi myös rasisti ja vaikka mitä. Kuulkaapas tätä:
”Rikkaiden suuriin ylellisyyksiin verrattuna hänen (sivistyneen maan halpa-arvoisimmankaan asukkaan) elinolonsa epäilemättä näyttävät vähäisiltä ja mitättömiltä; mutta silti saattaa olla niin, etteivät eurooppalaisen ruhtinaan elinolot aina nouse yhtä paljon ahkeran ja säästäväisen maanviljelijän elinolojen yläpuolelle kuin millä viimeksi mainittu voittaa elinolojensa puolesta monta afrikkalaista kuningasta, jotka yksinvaltiaina hallitsevat kymmennentuhannen alastoman villi-ihmisen elämää ja vapautta”
En tarkistanut alkukieltä, joten on mahdollista, että kääntäjä on ollut poliittisesti korrekti ja jättänyt n**k*ri-sanan mainitsematta. Joka tapauksessa, jos oltaisiin Ruotsissa, niin nuo kirjat joutuisivat roviolle kuljeksimasta.
Dogmaatikko pohtii erikoistumisen ja vaihdannan etuja hyvinkin yksityiskohtaisesti. Opimme miten valmistetaan nuppineuloja ja nauloja. Maanviljelys on kaikkein huonoin homma, koska viljelijä ei voi erikoistua kovinkaan hyvin, koska vuodenajat vaativat erilaisia töitä.
Niinpä mm. näin:
”Taipumus kuhnailuun ja raukeaan piittaamattomuuten, joka luonnostaan, vai pitäisikö sanoa välttämättömyyden pakosta, vaivaa jokaista maaseudun työmiestä, jonka on vaihdettava työtään ja työkalujaan aina puolen tunnin välein ja käytävä käsiksi kahteenkymmeneen erilaiseen tehtävään lähestulkoon elämänsä jokaisena päivänä, tekee hänestä jotakuinkin poikkeuksetta velton laiskimuksen, joka ei pysty tarmokkaaseen toimintaa edes silloin, kun se olisi aivan välttämätöntä.”
Jotenkin niin samaistun tähän maaseudun työmieheen. Siis ne työtehtävien variaatiot ovat todella suuria. Uunin tilkitsemisestä jollain nuohoojan suosittelemalla ’villalla’ niin, etteivät lieskat tule olohuoneeseen, hiirien pyydystämiseen ja ulos rahtaamiseen, ruuanlaittoon ja maidon lehmiltä hakemiseen, jääkaapin putsaamiseen, minkä seurauksena jääkaappi on ollutkin sen jälkeen eteisessä, jossa on jääkaappilämpötila. En ole saanut aikaiseksi siirtää jääkaappia takaisin jääkaappiin. Ja myös tuo uunin tilkitseminen on vielä hiukan jahkailun alaista toimintaa.
Wikimedia Commonsin kuvituksesta päätellen herra Smith joka tapauksessa vaikuttaa tyypilliseltä kaupungin hienohelmalta, joka tässä tapauksessa kirjoitti opuksensa äidin peräkammarissa. Tai mistäpä tiedän, vaikka olisi ollut äitinsä omaishoitaja.
Saapa nähdä, kuinka pitkälle edistyn tämän sortin dogmatiikan opiskelussa. Sinällään potentiaalisesti hyvin moniulotteisen kiinnostavaa luettavaa.
Kuvat: Wikimedia Commons, Adam Smith
Kirja: Adam Smith: Kansojen varallisuus. Tutkimus sen luonteesta ja syistä. 2015.
Vanhojen klassikoiden lukeminen on tosi antoisaa . Ei pidä vain takertua epäoleellisiin aikaan sidottuihin asenteisiin. Itse lueskelen aina silloin tällöin antiikin aikaisia tekstejä. Jotkut ovat kuin hyviä nykyromaaneja. Monet antiikin kirjailijoista tuntuvat aivan nykyaikaisilta. Luulen että kehitys ei ole ollut suoraviivaista kehitystä antiikista nykyaikaan, vaan että välillä on ollut pimeitä kausia, jolloin kirjailijat ovat tavalla tai toisella taantuneet, mutta että pimeinäkin aikoina löytyy hämmästyttävän hyvää kirjallisuutta.
Ehkä Paavalikin pitäisi ottaa todesta ja panna hänet vastaamaan tietyistä asenteistaan.
Lempi populäärifilosofini Bertram Russell teoksessaan Länsimainen Filosofia kekustelee kaikkien filosofien kanssa niinkuin he olisivat aikalaisia. Tulos on oikein hyvä.
Neekeri sana on tosiaan pannassa Ruotsissa. Täällä kun kansan todellinen uskonto on poliittisesti korrekti moralismi. Täällä tuskin hyväksytään sanaa ”mustat” joka USAssa on yleisessä käytössä.