Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryphonin kanssa.

Edellisestä teologisen kirjan lukemisesta onkin kulunut jo melkein vuosi. Täytyy nyt ryhdistäytyä – ainakin Peterson niin sanoisi saamattomille – ei varmaan Jeesuskaan pahasti sanoisi, jos nämä muutamat viimeiset opintoviikot tekisi loppuun.  Vuosi sitten kirjoitin kirjasta nimeltä Apostoliset Isät. Siihen on koottu aitoja kirjeitä ja muita tekstejä, joita varhaisissa seurakunnissa kierteli muutamia kymmeniä vuosia Paavalin jälkeen.

Jatkan siitä tällä kertaa seuraavalla vaiheella ajassa, eli Justinos Marttyyrin teksteillä toisen vuosisadan puolesta välistä. Justinos  puolusti kristinuskoa niin roomalaisia kuin juutalaisiakin vastaan. Hän syntyi Samariassa, vaikutti Efesossa ja Roomassa, jossa hän perusti kristillisen filosofikoulun. Hänen lukuisista teoksistaan on säilynyt vain tässä kirjassa julkaistut tekstit: Apologiat voidaan ajoittaa aikavälille 150-154 ja dialogi Tryfonin kanssa noin vuoteen 160.  Ne ovat säilyneet meille käsikirjoituksesta vuodelta 1364 (Codex Parisinus Graecus 450).  Justinos on kirjoittanut myös harhaoppeja – kuten aikalaistaan Markionia – vastaan, joita kirjoituksia sittemmin esimerkiksi piispa Irenaeus hyödynsi omissa teksteissään.  Myös kirkkohistorioitsija Eusebius luettelee Justinoksen teokset. Tatianos, joka tunnetaan neljän evankeliumin harmoniastaan (Diatessaron) oli Justinos Marttyyrin oppilas.

Oppi

Ehkä hämmentävääkin luettavaa nämä tekstit ovat sikäli, että ne vaikuttavat varsin oikeaoppisilta myöhempien kirkolliskokousten näkökulmasta katsottuna. Monet Justinoksen argumentit, joilla todistetaan Jeesuksen olevan VT:n lupaama Messias, ovat tuttuja tämänkin päivän kristillisyydessä. Toiset vaikuttavat kummallisemmilta.

Justinos argumentoi sen puolesta, että Kristus on paitsi ihminen myös Jumala, joka on ollut ennen aikojen alkua. Tämän hän ilmaisee selvemmin kuin Paavali. Jeesus vaikuttaa olevan Justinokselle ikään kuin ”käyttöliittymä” Isään Jumalaan. Nimenomaan Jeesus oli kyseessä, kun Jumala ilmestyi palavassa pensaassa, enkeleinä Abrahamille tai Jaakobille tämän kamppaillessa Jumalan kanssa. Isä Jumala ei Justinoksen mukaan voisi astua alas, nousta, lähteä ja puhua ihmisille, kuten psalmeissa kuvataan (Ps. 24:7; Ps 110:1). Sen sijaan Kristus ilmestyy profeettojen (joista Mooses oli ensimmäinen) teksteissä enkelinä, miehenä, Ihmisen Poikana, lapsena, kivenä, viisautena, Joosefina, Juudana, auringonnousuna, tähtenä, sauvana, versona, kulmakivenä ja Jumalan Poikana.

Kristuksen ja Jumalan suhdetta verrataan tulenliekkiin, joka jakautuu kahteen liekkiin. Tuli (Jumala) ei jakaudu tai vähene, kun Sana syntyy Jumalasta. Lopputuloksena on kuitenkin kaksi liekkiä. Jumala on kaksi. Tätä kuvaa myös Jumalan puhe itsestään monikossa luomiskertomuksessa: ”Luokaamme..”  tai ”Aadamista on tullut kuin yksi meistä”.

Kristinusko on Justinokselle kaiken filosofian täyttymys.  Filosofiselta taustaltaan Justinos suhtautuu myötämielisimmin platonilaisuuteen.  Esimerkiksi Sokrateesta ja Herakleitosta hän pitää kristittyinä, sillä he elivät Sanan yhteydessä. Juutalaiset ovat menossa kohti ikuista tuomiota, jos eivät ota vastaan Kristusta, mutta toisaalta myös menneen ajan ihmiset pelastuvat, jos Sana on heissä. Justinos näkee Jeesuksen siellä, missä me usein puhuisimme Pyhästä Hengestä. Voisi ehkä tulkita niin, että hänelle Kristus ilmenee ihmisen sydämelle nousevana totuuden äänenä. Tulee mieleen Jordan Peterson, joka eräässä haastattelussa vakuuttaa Susan Blackmorelle, että kyllä jälkimmäinen uskoo Jumalaan, vaikka itse väittääkin olevansa ateisti. Argumentti menee jotenkin niin, että kun Blackmore meditoi, tekee sitä, mitä hänen ruumiinsa kehottaa ja kirjoittaa ajatuksiaan, niissä Sana on mukana, vaikka kuinka kieltäisi. Teot ratkaisevat.[1]

Apologiaa

Dialogissa Tryfonin kanssa, juutalainen Tryfon tuo mieleen nykyeksegeetit. Hän kyseenalaistaa sen, että esitetyt Kirjoitusten kohdat ennakoisivat Jeesusta, tai ylipäätään viittaisivat Jumalaan. Tryfon kysyy: Miksi nuoresta naisesta syntynyt olisi Kristus, eikä Hiskia? Miten todistat, että Jeesus on Kristus? Miten voi olla kaksi Jumalaa?

Justinoksen vastaus lähtee siitä, että VT:ssä kuvataan Jeesusta monin tavoin vertauskuvallisesti. Viittauksia on runsaasti Moosekseen ja Jesajaan, mutta myös esimerkiksi Jeremiaan, Hesekieliin, Aamokseen ja Danieliin. Argumentit pohjaavat meillekin tuttuihin Jesajan kohtiin kärsivästä palvelijasta tai neitseestä syntymiseen. Tryfon kuitenkin toteaa eksegeetin tapaan, että kyse on nuoresta naisesta. Ristillä kuolevaa Jeesusta ennakoi Mooseksen kepin päässä oleva vaskikäärme, johon katsomalla kansa pelastuu, mutta myös vaikkapa Joosua (=Jeesus), joka vie kansan luvattuun maahan. Taistelu voitetaan niin kauan, kun Mooseksen kädet ovat ylhäällä ristinmuotoisessa asennossa.

Justinos korostaa ennustuksia uudesta liitosta, hengen ympärileikkauksesta, jonka saimme kasteen kautta. Paavalin tapaan hänelle on tärkeää, että Abraham julistettiin vanhurskaaksi ennen ympärileikkausta. Samoin hän kirjoittaa paljon uudesta liitosta lain tilalla, sydämen ympärileikkauksesta ja kristityn moitteettomasta elämästä.

Juutalaiset eivät saa paljonkaan toivoa, jos eivät hyväksy Jeesusta Messiaaksi. Yksi todiste messiaanisuudesta on se, että Johannes Kastajan jälkeen ei Israelissa ole enää ollut profeettaa.  Kristus tuli tilalle.  Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ole kovin jyrkkä suhteessa juutalaisiin verrattuna eräisiin muihin, sillä hän pitää mahdollisena, että juutalaiset voivat noudattaa lakiakin kunhan eivät pakota sitä muille.

Tryfon kuuntelee myötämielisesti ja hyväksyy jotkin argumentit, mutta toisia hän ei ymmärrä. Kieltämättä joskus Justinoksen argumentit tuntuvat aika kaukaa haetuilta, vaikka toisaalta mukana ovat myös ne kohdat, jotka löytyvät meidänkin kirkkokäsikirjasta keskeisiltä paikoilta.

Naisista ja kirkollisuudesta

Kirjassa ei puhuta naisista juuri mitään suoraan. Huomionarvoisesti ei myöskään väheksyvästi. Silti teksti on joissain kohtaa kuitenkin valaisevaa. Mielenkiintoisin maininta liittyy tilanteeseen, jossa Justinos haluaa todistaa, että ympärileikkausta ei annettu vanhurskauden teoksi. Tätä osoittaa hänen mukaansa se, että naisia ei voi ympärileikata.

Eksegeetit ovat pohtineet miksi Paavali mainitsee naiset jakeessa Gal. 3:28, mutta jättää mainitsematta rinnakkaisessa jakeessa 1. Kor. 12:13.  Tämä vaikuttaa oudolta, sillä Galatalaiskirjeessä ei puhuta mitään naisista vaan mieluummin vapaudesta laista ja ympärileikkauksesta, kun taas naiset ovat muutoin läsnä enemmän Korinttilaiskirjeessä.  Gradua tehdessäni pohdin hiukan skeptisesti Tatha Wileyn (2005) selitystä asialle. Hän selittää eroa sillä, että jos ympärileikkauksesta kiinnipitäjät olisivat voittaneet, seuraukset nimenomaan naisille olisivat olleet dramaattiset: Sukupuolen mukainen erottelu olisi tullut leimamaan kristityksi siirtymisen riittiä (kasteen lisäksi miesten ympärileikkaus). Olisi syntynyt uudelleen etuoikeutettu miesten ryhmä, ja seurakunta olisi menettänyt lunastavan ja karismaattisen tasa-arvonsa.[2]   Paavali olisi tämän vuoksi erityisesti nostanut naisten ja miesten tasa-arvon Kristuksessa esille Galatalaiskirjeessä. Sata vuotta myöhemmin Justinos nostaa esille naiset todistuksena sille, että ympärileikkaus ei voi olla ”vanhurskauden merkki”.  Voi toki olla, että Justinoksen argumentti heijastelee mieluummin tuolloin ajankohtaista keskustelua naisten asemasta kuin Paavalin motiiveja, mutta mielenkiintoinen yhtymäkohta joka tapauksessa.

Muualla Justinoksen teksteissä niin naisia kuin miehiäkin nostetaan esiin todistukseksi sitä, kuinka moitteetonta elämää kristinusko saa aikaan ja näin ollen on epäoikeudenmukaista vainota kristittyjä. Tekstissä kommentoidaan myös VT:n kertomuksia, joissa miehillä oli monia vaimoja. Justinos tulkitsee tämän merkiksi tai vertauskuvaksi jostakin, ei suinkaan osoitukseksi haureuden tai moniavioisuuden hyväksymisestä.

Tekstin rivien välistä voi päätellä, että kirkko ei ollut kovin hierarkkinen tai liturginen: Justinos kirjoittaa kokoontumisten johtajista, ei piispoista, ja mainitsee, että johtaja rukoili ”parhaan kykynsä mukaan” tai kirjoituksia luettiin ”siinä määrin kuin aika riittää”.

Kaiken kaikkiaan teksti on hyvin erilaista luettavaa kuin Apostoliset Isät.  Justinos puolustaa kristinuskon paremmuutta juutalaisille ja roomalaisille, kun taas Apostoliset Isät ovat kristittyjen sisäisiä tekstejä.

[1] Jordan Peterson vs. Susan Blackmore: Do we need God to make sense of life? Unbelievable? Christian Radio. 8.7.2018. https://www.youtube.com/watch?v=syP-OtdCIho&fbclid=IwAR2HcMRTgx6oP2-MCsn36jMsdoun3a-a7atbpWTGlRobfIn9bYDm41vLweg

[2] Wiley, Tatha:    Paul and the Gentile Women, Reframing Galatians. New York:  Continuum Publishing. 2005, s. 99.

Kirja: Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryphonin kanssa. Gaudeamus 2008.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

7 kommenttia artikkeliin ”Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryphonin kanssa.

  1. Kiva, että Annella on oma Justinos Marttyyrinsä. Olen sitä aina suositellut.

    Justinos: ”82:1 Meidän keskuudessamme on vieläkin profeetallisia armolahjoja, ja teidän tulee tietää, että nämä muinoin teidän kansanne keskuudessa vaikuttaneet lahjat ovat siirtyneet meille. Samoin kuin teidän pyhien profeettojenne keskuudessa oli vääriä profeettoja, niin myös meidän keskuudessamme on monia vääriä opettajia, joista Herramme ennalta varoitti meitä. Siten emme missään suhteessa ole mitään vailla, koska meille on selvää, että hän tiesi ennalta, mitä meille on tapahtuva hänen kuolleista nousemisensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen. (2) Hän nimittäin sanoi (Mat.24:5,9,11,24), että me joudumme surmattaviksi ja meitä vihataan hänen nimensä tähden ja että hänen nimessään tulee monia vääriä profeettoja ja vääriä kristuksia, jotka eksyttävät monia. Niin on käynytkin.”

    Mikä lienee lopullinen tulkinta, kun eksegeetit ovat nykyisin Tryfonin kannalla eikä Justinoksen:

    ”84:3 Te olette kuitenkin iljenneet tässäkin kohden muuttaa sitä käännöstä, jonka teidän vanhimpanne tekivät Egyptin kuningas Ptolemaioksen luona. Te väitätte, ettei heidän käännöksensä ole oikea, vaan oikea käännös on tämä: ”Katso, nuori nainen tulee raskaaksi.” Ikään kuin olisi suurikin uutinen, että nuori nainen tulee raskaaksi yhdynnästä!…”

    Tämä on minua askarruttanut. Taamar on Raamatun mielenkiintoisimpia henkilöitä. Nainen, joka nujersi ehkä lopullisesti Juudan ylpeyden.

    ”86:6 …Lisäksi juuri sauvalla Juuda osoitettiin niiden poikien isäksi, jotka suuren salaisuuden kautta syntyivät Tamarista.”

    .

  2. Mitä Tapio tarkoitat, että minulla on ”oma Justinos”?
    Voi voi… kelpaakohan minun oppimisprosessi nyt oikeaksi oppimiseksi, kun menin vertaamaan Tryfonia eksegeetteihin :).

  3. ”Mitä Tapio tarkoitat, että minulla on ”oma Justinos”?”

    No kun mulla on oma kirjahyllyssä ja sulla kanssa oma. Justinos on paras kristillinen kirja 🙂

  4. Mitä ihmettä! Oletko sinä painanut mieleesi minun kirjahyllyni sisällön? Olisi muuten aika taas Blogimetsä-tapaamisillekin.. mutta et taida lähteä kolostasi maailmalle..

  5. Montaks pystyssä olevaa ei vielä ihan kelottunutta puuta tässä metsässä enää mahtaa olla:-) ? Olis niitä ihan mukava vielä nähdä ennenkuin toi perälauta kolahtaa…

  6. ”mutta et taida lähteä kolostasi maailmalle..”

    Mörri Möykky ei lähde pesäkolostaan minnekään, myönnän.

  7. ”Mörri Möykky ei lähde pesäkolostaan minnekään, myönnän.”
    Minunkin on hyvin vaikea saada itseni täältä liikkeelle, mutta on melkein pakotettava välillä. Ei ole hyvä erakoitua. Aina ei jaksaisi ihmisten kanssa, mutta jostain syystä teitä tuntuisi ihan kivalta tavata.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.