Nyt tuntuu olevan oikein isyys ja äitiys buumi. Katselin toisella silmällä tänään Docventuren elokuvaa suomalaisista miehistä. Siinä oli isäksi tuleva mies keskeisessä roolissa.
Ja tuli luvattomien henkilöiden striimiä lapsikaupasta, eli siitä, miten sosiaaliviranomaiset erilaisin diagnoosein vievät lapsia vanhemmiltaan. Jos en tietäisi toisaalta, että näin tapahtuu voisi kuvitella, että oli propagandaa. Ilja oli vieraana suoraan Andorrasta, noin minuutin 8 kohdalta alkaen. Enpä tiennytkään, että Lehti on lähtenyt liikkeelle juuri näillä teemoilla.
Minusta Ilja on oikeastaan tosi symppis. Sitä paitsi luulen, että se on tullut vankilassa uskoon, vaikka ei myönnäkään. Sanoi tänään itse, että on muuttunut. Arvot ei, mutta esitystapa vähemmän ärhäkäksi ja totisesti niin näyttää olevan. Vetosi, että eivät kansallismieliset tappelisi niin kovin ja moittisi toisia ihmisiä.
Tässä joku päivä sitten esitteli myös vankilassa lukemiaan kirjoja. Yksi niistä oli Raamattu ja toinen Tapani Suonnon (One way mission) joku kirja. Viiden päivän päästä Andorra päättää, luovuttaako miehen Suomeen vai ei. Muuten kumma, ettei Katalonian johtaja paennut Andorraan, vaan meni Brysseliin, josta noilla eurooppalaisilla pidätysmääräyksillä hänet saataneen Espanjan putkaan EU-arvojen vastaisesta toiminnasta. Kuvio tuttu.
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Elämme toki mielenkiintoisia aikoja mutta onko tämä kehitys tälle maailmalle myönteistä vai kielteistä. Pannan kaikki toisinajattelijat ja eri tavalla maailmaa rakentavat putkaan ja tuomitaan aatteista, asenteista ja mielipiteistä.
Ollaan mielestäni enemmän kuin vaarallisella tiellä. Ollaan sananvapauden ytimessä jossa järjestelmä rakentuu tulevaisuudessa sille, että me kyttäämme toinen toisiamme. Iljat ja muut sananvapauden puolestapuhujat pääsevät esille tuomioidensa kautta mutta eivät samaan lehteen keskustelemaan ja tekemään tulevaisuutta. Väki jakautuu kuin tekee Suomen evl-kirkko. On herätysliikkeet ja uudet herätysliikkeet. Kirkkoja kirkossa vain siksi, että sieltä maksetaan vielä palkkaa hiippahatuille ja sokeripaita työläisille. Kun palkanmaksu loppuu niin kirkosta voi sammuttaa valot ja pitää pienet juhlat.
Ennen puhuttiin leipäpapeista. Sinä laajennat käsitteen leipäkirkoksi. Mielenkiintoinen ajatus. Kun rahat loppuu, mutta rahattomia pappeja on silti eri puolilla, niin hoitaako kukaan enää virkaansa.
Mielenkiintoista seurattavaa, siis tämä sananvapaustaistelu ja kuinka kansa yritetään nujertaa. Mielenkiintoista on seurata myös Iljan vaiheita ja kuinka hänestä kehkeytyy sankari. Kun Sauli Niinistö roikkui tsunamin aikana puussa Indonesiassa muistan ajatelleeni, että tuosta tulee presidentti. Iljalla on vielä kovemmat meriitit.
Harmittaa vain, että olen niin jumalaton pelkuri, että en uskalla kirjata tuota kannattajakorttia. Ne kun jää rekistereihin ja kohta on Suomen versio KGP:stä jäljillä. Ainoa mitä olen uskaltanut tehdä on se, että olen kerännyt kannattajakortteja Paavolle. En ole niitä (n. 10) vielä lähettänyt, kun mietin omaa pelkuruuttani. Oikeasti haluaisin kerätä Paavolle kannattajakortteja, allekirjoittaa itse Iljalle ja äänestää Lauraa (jos Paavo ei pääse jatkoon), tai jotain tuon suuntaista. Tämä on tällaista ekonomistin auttamatonta tehokkuusajattelua.
Ps. jos joku haluaa allekirjata Paavolle kannattajakortin, mutta ei viitsi maksaa postimaksua, niin laita meiliä, niin laitan tulemaan semmoisen blanketin, jonka voi lähettää ilman postimaksua.