Ihmisille uskonsa tunnustamisen alku

Olimme vaimoni kanssa Kangasniemelle muuttamisen jälkeen kyllä käyneet kirkossa melko useinkin. Kävimme rukousillassa kirkossa muutamia  ja ainakin Seppo Juntusen ja  Pirkko Jalovaaran ja Pirkko vesavaaran puhetilaisuuksissa muutamiakin kertoja.

Tyttäremme Katja oli käynyt Alfa-kurssin ja kun kerroimme hänelle, että Kangasniemen kirkossa aiottiin järjestää ko. kurssi, niin ilmoittauduimme siihen hänen kehotuksestaan ja kävimme yhdessä Alfa-kurssin vuoden 2004 alkupuolella.

Muille ihmisille uskonsa tunnustaminen tai sillä mesoaminen ei ollut eikä ole minun alaani, mutta kuitenkin, kun kirkollisissa muissakin kuin Jumalan palveluksissa olin ollut, niin jossakin vaiheessa tuli puheeksi eräänlaisen luentosarjan pitäminen näistä aiheista.

Minäkin, koska osanottajia puhujiksi ei ollut tungokseen asti, tein aloitteen ja sain hyväksynnän.

Keskustelusarjan tilaisuudet olivat:

9.9.2005 Usko ja tieto –erilaisiako? – Tauno Tiihonen

7.10.2005 ”Loiko sinä mun, vai sinut ihmisen kaipuu?” – Pentti Huttunen

4.11.2005 Mitä tähdet kertovat ? – Toivo Vihmakoski

2.12.2005 Usko ja luomiskertomukset. Matti Tolvanen (kirkkoherramme)

Olenhan minä näitä asioita käsitellyt aikaisemmin ja jos Herra suo, niin varmaan myöhemminkin, mutta tässä ensimmäinen ”ulostuloni”!

Hyvät kuulijat

 

MITÄ TÄHDET KERTOVAT

 

Tämä esitys on alustus aiheesta, miten me voisimme saada edes vähäisen käsityksen Jumalan luomistyön valtavuudesta ”tähtien kertomana”.

 

Vähän tähtien määrittelystä.

 

Tähdillä tarkoitetaan varsinaisesti ns. kiintotähtiä. Nämä loistavat omaa, ydinreaktioiden tuloksena syntyvää valoa. Oma Aurinkomme on juuri tällainen pääsarjaan kuuluva normaali tähti.

Planeetat, kuten mm. tämä maapallomme sen sijaan kiertävät jotakin tähteä ja heijastavat sen niihin säteilemää valoa takaisin avaruuteen. Kuut ovat planeettoja nekin, ne vain kiertävät jotain isompaa planeettaa. Maapalloa kiertävän kuun nimi on Kuu, Jupiteria kiertää ainakin 16 kuuta, joista sisimmän nimi on Io.

 

Sitten illan teemaan:

 

Katekismuksen uskontunnustuksessa luemme:

”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.”

 

Tämä usko ankkuroituu mm. seuraaviin Raamatun kohtiin:

 

  • Alussa loi Jumala taivaan ja maan. ↔ 1Moos.1:1
  • Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja. ↔ Ps.19:2
  • Hän loi Seulaset ja Kalevan Miekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat. ↔ Job 9:9
  • Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle. ↔ Job 26.7
  • Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä. ↔ Ps.147:4
  • Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan; minä kutsun ne, ja siinä ne ovat. ↔ Jes.48:13
  • Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, ↔1:20
  • Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. ↔11:3

 

Siirryn nyt käsittelemään aiheen materiaalista puolta.

 

  1. Luomisen alkuhetket

 

Vuoden 1992 raamatunkäännöksen mukaan (1.Moos.1:2) Jumala sanoi ”Tulkoon valo”.Ja valo tuli.

 

Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan kaikki alkoi ”alussa”, jota kutsutaan alkuräjähdykseksi. Ennen sitä ei ollut ainetta, ei tilavuutta eikä aikaa!

 

Tiede ei tiedä, mikä aiheutti ns. alkuräjähdyksen, mutta kun Raamatun mukaan Jumala sanoi ”Tulkoon valo”, niin valo tuli.

Steven Weinbergin kirjassa ”Kolme ensimmäistä minuuttia” sanotaan mm. näin: ”Ensimmäisten kolmen minuutin aikana maailmankaikkeus koostui pääasiassa valosta,…”. Maailmankaikkeuden läpimitta oli tuolloin muutaman kymmenen miljoonan km:n luokkaa, eli jos senhetkisen maailmankaikkeuden keskipiste olisi Maapallon keskipisteessä, olisi maailmankaikkeuden reuna ollut nykyisen Maan ja Auringon välimatkan kolmasosan kohdilla. Saman kirjan mukaan on maailmankaikkeuden lämpötila ollut silloin n. 1000 miljoonaa astetta, mikä on 70 kertaa Auringon keskustan nykyistä lämpötilaa korkeampi. Lämpötila siellä on nyt n. 15 miljoonaa astetta.

Eipä taida olla aihetta nurista viime kesän hellepäivistä!

 

Alkuräjähdyksessä siis Jumala loi kaiken aineen ja tähän tarvittavan energian lähteenä oli minun uskoni mukaan Jumala itse.

 

Yritän nyt selvitellä Jumalan silloin luoman aineen ja siihen tarvitun energian määriä:

 

Einsteinin yhtälöstä E = mc² voidaan laskea, kuinka paljon energiaa alkuräjähdyksessä on täytynyt olla, jotta siitä saattoi syntyä tällainen meidän tuntemamme maailmankaikkeus. Virke on suora lainaus Stephen Hawkingin kirjasta Maailmankaikkeus.

 

No lasketaanpa sitten:

 

Maailmankaikkeuden massa on Isaac Asimovin kirjassa ”Maailmankaikkeuden mitat” esitetyn laskelman mukaan noin! 10^52,5 – 10^53,5 kg. Siis 10 potenssiin 52,5 – 53,5. Otan tähän vaihtoehdon 10^53 kg. Numeroina ilmaistuna tämä on luku, jossa ykkösen jälkeen on 53 nollaa.

 

No tuollaisia lukujahan ei tajua Erkkikään, mutta lisätään löylyä, sillä tuohan on vasta ainemäärä ja jotta saataisiin selville se energiamäärä, joka sen luomiseen on tarvittu on luku kerrottava valon nopeuden neliöllä. Valon nopeushan on n. 300 000 km/s ja tätä pyöristettyä arvoa on käytännön laskuissa parasta käyttää.

 

Koska massa on kilogrammoina, on nopeus otettava kilometreinä

Valon nopeuden neliö on siis 300 000^2, eli 90 miljardia.

 

Kun suoritetaan kertolasku [10^53*300 000^2], saadaan tulokseksi luku 9E+63, tämä on ns. tieteellinen esitysmuoto, potenssina vastaava luku on 9*10^63. Numeromuodossa tätä ei ole enää mielekästä esittää.

 

No eihän tuosta saa tolkkua! Ursan sarjassa Tiedettä kaikille osassa Tähtitiede on ilmoitettu yhden ainegramman energia-arvoksi 25 miljoonaa kilowattituntia jolloin kilogramman vastaava arvo on 25 miljardia kilowattituntia.

Minä ja vaimoni asumme sähkölämmitteisessä asunnossa, jossa on myös sähkösauna. Elokuussa tulleen koontisähkölaskun mukaan vuoden sähkökulutus oli hiukan yli 10 000 kWh. Tämän mukaan

kilon ainemäärän energia-arvo vastaisi 2,5 miljoonan samankokoisen asunnon vuotuista  energiakulutusta!

 

EIPÄ OLE ENÄÄ MIELTÄ ruveta kertomaan tuota 25 miljardia kilowattituntia maailmankaikkeuden ainekilomäärällä!

Nöyrästi voi vain tukeutua Jobin kirjan 26. luvun 13. jakeen sanomaan: ”Katso nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?”.

 

Kaikki alkoi siis yhdessä silmänräpäystä miljoonia-miljoonia kertoja lyhyemmässä ajassa. Jumala kuitenkin loi jo tuohon hetkeen ohjeet maailmankaikkeuden rakentumiseen galakseiksi eli tähtijärjestelmiksi, tähdiksi ja planeetoiksi.

Galakseja on nykyisen käsityksen mukaan jotain 1000 miljoonan eli miljardin luokkaa, ja niistä yhdessä, esim. Linnunradassa, johon aurinkokuntammekin kuuluu, on n. 200 miljardia tähteä.

Osa näistä tähdistä on Auringon kaltaisia, osa kääpiö- ja osa jättiläis- tai ylijättiläistähtiä.

 

Mihin tähtiä sitten tarvitaan?

 

Luomisen alkuhetkellä syntyi astrofyysikkojen mukaan vain vetyä ja heliumia. Raskaampia alkuaineita syntyy vain tähdissä. Kun vetypolttoaine vähenee, niin silloin myös tähden energiatuotanto ja samalla sisäinen paine pienenevät – tämä paine on estänyt tähteä luhistumasta kasaan. Nyt painovoima pääsee voitolle puristamaan tähteä yhä pienempään tilaan. Tällöin ensin heliumytimet yhtyvät, jolloin syntyy heliumia raskaampia alkuaineita, mutta vain rautaan asti ”normaaleilla” tähdillä.

Koska jo mm. alikersantti Lahtinen tiesi, että ”hiiltä ihmisessä on ja muita aineita”, joista osa on rautaa raskaampia, tarvitsi Jumala työkalun, millä hän niitä valmisti. Sellainen työkalu oli ja on jättiläistähti, jolla on niin vahva painovoima, että tähti fuusioreaktioiden päättyessä romahtaa kasaan ja räjähtää vetypommin lailla sekunnin murto-osassa ns. supernovana. Tällöin tähden säteilyteho voimistuu hetkellisesti satamiljoonakertaiseksi ja se saattaa loistaa hetken kirkkaampana kuin koko galaksi. Tällaisessa räjähdyksessä on sitten syntynyt rautaa raskaampia alkuaineita, joita Jumala on tarvinnut luodessaan muun luomakunnan, viimeiseksi ihmisen.

 

Muun muassa vuonna 1054 j.Kr. havaitsivat kiinalaiset tähtitieteilijät supernovan, jonka jäänteenä taivaalla nähtävissä oleva laajeneva kaasupilvi tunnetaan nykyisin nimellä Rapusumu.

 

Ensimmäisen Mooseksen Kirjan 1. luvun 16. jakeen mukaan: ”Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Ja 19. jakeen mukaan samassa yhteydessä: ”Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, neljäs päivä.”

Tästäkin käy ilmi, että tähtien luomista edelsi ensin Jumalan sana ”Tulkoon valo”.

 

 

 

Tämän jälkeen käsittelen lyhyesti:

 

Kolmen todellisin mitoin mitatun taivaankappaleen yksikkökokoa.

Taivaankappaleiden muodostamien ryhmien kokoja.

Avaruuden todellisia etäisyyksiä.

Kulkemaamme vauhtia.

 

Viimeiseksi yritän havainnollistaa avaruuden ja siis Jumalan luomistyön valtavuutta.

 

Yksikkökokoja

 

Lähdetään liikkeelle pienimmästä päästä eli Kuusta. Kuu on läpimitaltaan vajaa 3 500 km ja sen keskietäisyys Maasta on 384 000 km. Valon matka sieltä tänne ei kestä kuin 1,2 sekuntia.

Tämä meidän maapallomme on jo sentään hieman suurempi, läpimitaltaan 12 756 km. En nyt takerru Maahan tämän enempää tässä vaiheessa.

 

Aurinko on jo sentään jonkinmoinen, vaikka tavallisiin pääsarjan tähtiin vielä kuuluukin. Sen läpimitta on 1 392 000 km. Jos Maa sijoitettaisiin sen keskustaan, niin Kuun kiertorata Maan ympäri mahtuisi Auringon sisään ja matkaa siltä radalta Auringon pinnalle olisi vielä yli 300 000 km. Maan ja Auringon keskietäisyys on hieman vajaa 150 miljoonaa kilometriä. Valon matka sieltä meille kestää 8,5 minuuttia.

Aurinko saa säteilyenergiansa ydinreaktiosta, joka sekunti Auringon keskustassa 15 miljoonan asteen kuumuudessa 654 miljoonaa tonnia vetyä muuttuu 650 miljoonaksi tonniksi heliumia. Erotus 4 miljoonaa tonnia muuttuu energiaksi.

 

Tämän energian säteilyteho on 3,9*10^26 wattia ja aurinkovakio, joka ilmaiseen maapallon pinnalle saapuvan säteilyn määrää, on 1,39 kW/m² kohti. Koska maapallon pinta-ala on n. 511 biljoonaa m², saadaan tästä maapallolle tulevan kokonaisaurinkoenergian määräksi n. 710 biljoonaa kilowattia. Mitä sen työteho sitten kilowattitunneiksi muutettuna vuorokautta kohti mahtaisi olla, niin sitä en yritäkään laskea. Jonkinlaisen kuvan tästä tehosta saa siitä, että se vastaa melkein 1,5 kW:n sähkölämmitintä maapallon jokaiselle neliömetrille, meret mukaan lukien!

 

Sekin on vielä syytä todeta, että Aurinkohan säteilee joka suuntaan, joten aivan valtaosa sen säteilyenergiasta menee maapallon ohi. Lasketaanpa nyt meidän saamamme osa siitä.

Maan radan säde eli ns. tähtitieteellinen yksikkö lähes 150 miljoonaa km, joten tämän Maan ratapallon pinta-ala (ainakin minun Excelini mukaan) on 2,81*10^17 km². [Vapaa esitely rakennemallista]

Maapallon aiheuttaman ”reiän” pinta-ala Maan ratapallon pintaan puolestaan on n. 128 miljoonaa km² [1,28*10^8 km²] ja tämä taas on vain 0,000 000 000 5-osa eli 5 10-miljardisosaa Maan ratapallon pinta-alasta. Tämä riittäköön Maan ja samalla meidän osuudestamme Auringon energian tuotannosta!

 

Jättiläistähti Betelgeuze

 

Jos punainen jättiläistähti Betelgeuze sijoitettaisiin Auringon paikalle, se häthätää mahtuisi Jupiterin radan sisään. Jupiterin keskietäisyys Auringosta on 778 miljoonaa kilometriä ja valon kulku Auringosta Jupiteriin kestää 43 minuuttia.

Betelgeuzen etäisyys Maasta puolestaan on 500 valovuotta. Meille sieltä saapuva valo on siis lähtenyt matkaan joskus keskiajalla ”Viipurin Pamauksen” aikoihin.

 

Yksikköryhmiä

 

Meidän oman aurinkokuntamme (kuva 1), etäisin planeetta on Pluto. Sen keskietäisyys Auringosta on vajaat 6 000 miljoonaa kilometriä ja valolta kestää sen matkan taittaminen 5,5 tuntia. Tässä yhteydessä on luontevaa mainita, että meitä lähin tähti Alfa Centauri on meistä 4,3 valovuoden päässä.

 

Ryhmistä on mainittava tähtijoukot ja niistä erittäin pallomaiset joukot. Meidän ”oman” galaksimme Linnunradan ympärillä liikkuu 150 – 200 pallomaista joukkoa, joista tunnetuin on Herkuleen tähdistön M13. Tällaisissa joukoissa on tähtiä muutamasta tuhannesta jopa miljoonaan. Tällaisen joukon tiheän keskiosan läpimitta on keskimäärin muutamia kymmeniä valovuosia.

 

Linnunrata

 

Meidän ”kotigalaksimme” on siis Linnunrata. Se on n. 200 miljardin kiintotähden tähtijärjestelmä, jonka pituus on n. 100 000 valovuotta ja paksuus keskikohdalta n. 15 000 valovuotta.

En käsittele Linnunrataa tässä sen enempää, koska sen koosta ei kuitenkaan saa havainnollista käsitystä. Palaan tähän mittasuhde-osassa.

 

Maailmankaikkeus

 

Astrofyysikoiden laskelmien mukaan 4,7*10^17 sekuntia! sitten tapahtui se, jolloin Raamatun mukaan Jumala sanoi: ”Tulkoon valo” ja valo tuli. Tuo aikamäärä on hieman selvemmin sanottuna 15 miljardia vuotta. Tänä aikana Jumalan luoma maailmankaikkeus on laajentunut ja muotoutunut siihen kokoon ja muotoon mikä sillä nykyisen tietämyksen mukaan on, käsittäen n. 1000 miljoonaa eli miljardi sekä Linnunradan kokoista, että myös pienempää ja suurempaa galaksia ollen koko maailmankaikkeuden läpimitta 7,7 gigaparsekia (näin Isaac Asimov kirjassaan Maailmankaikkeuden mitat). Tämä puolestaan on n. 25 giga- tai miljardeina lausuttuna 25 miljardia valovuotta.

 

Matkalla maailmankaikkeudessa

 

Ennen kuin yritän havainnollistaa maailmankaikkeuden mittasuhteita, tutkitaan jökötämmekö me siinä paikoillamme. Kaikkihan varmaan tuntevat lausahduksen ”keitä olemme, mistä tulemme, minne menemme?”. Näihin kysymyksiin en yritä hakea vastausta, ainoastaan todeta, että kyllä me matkaamme, ihan kirjaimellisesti.

 

 

Ajan voittamiseksi esitän kulkemisemme luettelonomaisesti:

 

  • Maapallon pyöriessä me liikumme täällä Kangasniemen leveyspiirillä n. 27 000 km vuorokaudessa, mikä on n. 1 150 km tunnissa eli vähän yli 300 m/s. – Joku saattaa sanoa, että eihän tuo ole matkaamista vaan pyörimistä, mehän olemme vuorokauden kuluttua samassa paikassa. Asia ei ole kuitenkaan näin, sillä
  • Maapallon mukana me olemme kulkeneet matkallamme Auringon ympäri tuon vuorokauden aikana 29,8 km:n sekuntinopeudella jo yli 2,5 miljoonaa km. – Taas joku saattaa sanoa, että eihän tuokaan ole varsinaista matkaamista vaan kiertämistä. Mehän olemme vuoden kuluttua taas samassa paikassa, kuten Susannan kaveri yhdessä laulussa Kalifornian kierrettyään. Asia ei ole kuitenkaan näin, sillä
  • koko aurinkokunta liikkuu omana yksikkönään 18 km sekunnissa Lyyran tähdistössä olevaa pistettä kohti.
  • Samalla aurinkokunta kiertää Linnunradan keskustan ympäri 250 km:n sekuntinopeudella ja
  • Linnunrata puolestaan liikkuu oman paikallisen superjoukkonsa sisällä noin 1 100 km:n sekuntinopeudella poispäin tämän superjoukon keskustasta.
  • Vielä on esitetty ajatus, että koko maailmankaikkeus pyörii ja
  • ainakin se laajenee. Tämä laajenemisnopeus on jotain niin huimaavaa kuin 250 000 km:n luokkaa sekunnissa, mikä lähentelee jo valon nopeutta 300 000 km/s. Tässä on kuitenkin huomattava, että nyt ei ole kysymys galaksien itsenäisistä liikkeistä, vaan koko avaruuden laajenemisesta. Jonkinlaiseksi ajatuskuvaksi voisi ottaa nousevan pullataikinan, jossa rusinat (galaksit) eivät liiku itsessään, vaikka niiden välinen etäisyys kasvaakin.
  • Tämän tilaisuuden ohjepituudeksi on annettu 2 tuntia minkä aikana me tulemme siis kulkemaan yli 10 miljoonaa kilometriä!

 

  • Summa summarum. Me emme voi palata aikaan, joka hetki sitten oli, emmekä paikkaan, jossa hetki sitten olimme.

 

 

Tämän lyhyen johdannon jälkeen pääsenkin nyt pääasiaani eli kohtaan

 

  1. Maailmankaikkeuden koon käsitettävyys

 

Jotta maailmakaikkeuden valtavuudesta ja siis Jumalan luoman maailmankaikkeuden koosta voisi saada jonkinlaisen käsityksen, olen seuraavassa pienentänyt laskennallisesti maailmankaikkeuden mittasuhteita. Tein sen tätä esitystä varten kaksivaiheisesti. Ensimmäinen pienennysuhde on yhden suhde tuhanteen miljoonaan eli miljardiin (10^-9; nano-pienennys) ja toinen vielä edellistä miljardi kertaa pienempi eli yhden suhde triljoonaan (10^-18; atto-pienennys).

Mielestäni nämä kaksi pienennyskertaa tarvitaan, jotta mielikuva kokonaisuudesta tulisi ymmärrettävämmäksi.

 

Yritän nyt sanallisesti kuvata miten nämä pienennykset havainnollistaisivat maailmankaikkeuttamme.

 

Nano-pienennyksessä lähden liikkeelle pienemmästä kohteesta suurempaan ja atto-pienennyksessä taas suuremmasta kohteesta pienempään. No, katsotaanpa nyt sitten, mitä tästä tulee.

 

 

NANO-PIENENNYS

 

 

 

Tässä mittakaavassa Maa olisi 12,8  mm:n läpimittainen pallo (Fortuna pelin kuula), jota 3,5 mm:n läpimittainen Kuu kiertäisi 38 cm:n päässä.

 

Aurinko puolestaan loistelisi 1,4 m:n läpimittaisena pallona 150 m:n päässä eli tuossa osuuspankin kohdilla.

 

Aurinkokuntamme uloin planeetta Pluto olisi Auringosta ja siis käytännössä myös meistä keskimäärin 6 km:n päässä eli tuolla Kaihlamäessä, josta äsken tänne lähdin.

 

Lähimpään kiintotähteen Alfa Centauriin, mikä on todellisuudessa vähän yli neljän valovuoden päässä meistä,  olisikin sitten matkaa jo yli 40 000 km eli käytännössä maapallon ympärysmitta.

 

Tämän Linnunratamme todellisuudessa n. 100 000 valovuoden läpimitta olisi tässä mittakaavassakin vielä melkein 1000 miljoonaa eli miljardi kilometriä. Jos se asetettaisiin Auringon paikalle, olisi sen reuna jo melko lähellä Jupiter-planeettaa.

 

Lähin meille täällä pohjoisella pallon puoliskolla näkyvä naapurigalaksimme on nimeltään Andromeda, josta meillä on täällä kuvakin (kuva 2). Tämä galaksi on todellisuudessa n. 2 miljoonan valovuoden päässä, mikä tässä nano-mittakaavassa olisi n. 18 miljardia kilometriä, kolme kertaa kauempana meistä kuin aurinkokuntamme etäisin planeetta Pluto.

 

Maailmankaikkeuden läpimitta on nykyisen käsityksen mukaan n. 25 miljardia valovuotta. Tässä nano-mittakaavassa se olisi n. 25 valovuotta, minkä vertaaminen tähän Fortuna-kuulaan ei anna enää todellista mielikuvaa.

 

Otetaan sitten tarkasteltavaksi seuraava ja viimeinen eli

 

ATTO-PIENENNYS

 

 

Tämä on siis mittasuhteiden pienentäminen triljoonas- eli miljardi-miljardisosaan.

 

Tässä mittakaavassa maailmankaikkeuden läpimitta olisi n. 230 000 km, eli n. 2/3-osaa Maan ja Kuun välisestä etäisyydestä.

 

Andromedan galaksi olisi n. 19 km:n päässä meistä, siis jossain Joutsan ja Kangasniemen rajamailla.

 

Linnunrata puolestaan olisi vajaan kilometrin pituinen ja n. 150 metriä paksu syksyisen järven yläpuolella leijuvan sumuvyöhykkeen tapainen muodostelma, missä sumupisarat kuvaisivat tähtiä.

Näitä olisi, kuten jo mainittu jotain n. 200 miljardia ja niistä meitä lähin Alfa Centauri 40 millimetrin päässä meistä.

 

Nyt kysymys kuuluukin, että mistä meistä? No aurinkokunnastammepa tietenkin ensi-sijassa. Se olisikin valtava! 12 mikrometriä eli 12 tuhannesosa millimetriä laidasta laitaan, siis Pluton radan jostain pisteestä sen Auringon vastakkaisella puolella olevaan pisteeseen. Ihmisen maksasolun koko on  saman verran.

 

 

Maan radan halkaisija, eli matka radan jostain pisteestä Auringon toisella puolella olevaan pisteeseen olisi 300 nanometriä (nano tulee kreikan kielen kääpiötä tarkoittavasta sanasta nanos) eli sama kuin pienimpien tunnettujen bakteerien ns. PPLO-eliöiden läpimitta, niinikään siis 300 nm.

Tässä on syytä todeta, että TV:stä tuttu ”satunnainen matkailija” ei enää näkisi Aurinko-Maa muodostelmaa edes tavallisella mikroskoopilla, sillä sen erotuskyky ulottuu vain 380 nanometriin!

 

Entäpä Aurinko sitten, no se olisi Maasta 150 nm:n päässä oleva 1,4 nm:n läpimittainen pallo eli puolitoista kertaa suurempi kuin tavallisen ruokosokerin molekyyli.

 

No nyt vihdoin tulemme Maahan, jossa me nytkin parhaillaan olemme. Tämä Fortuna-pallo olisi nyt kutistunut 13 pikometrin (pm) läpimittaiseksi palloksi. Tämä on vain kahdeksasosa pienimpien atomien (vety, hiili, typpi ja happi) läpimitasta suunnilleen 100 pikometristä.

 

Lopetan tämän esitykseni lainauksiin eräästä runosta ja Raamatusta sekä omaan mottooni.

 

Runo:

 

”Tuhansien linnunratojen joukossa on yksi tavallinen linnunrata — ei suurempi eikä pienempi muita.

Sen linnunradan miljoonien tähtien keskellä on yksi tavallinen tähti.

Sen tavallisen tähden kiertolaisten joukossa

on yksi piskuinen, kieppuva kiertolainen.

Ja sen kieppuvan kiertolaisen pinnalla niin kuin pisteitä

kummajaisia kaupunkeja…

Ja kummajaisissa kaupungeissa niin kuin hämähäkinseittiä —

katuja. Pienen kadun viidennen talon kolmannen ikkunarivin

kuudennesta ikkunasta katselee kauas vakavaotsainen nuori

mies.

Hän keskustelee Luojansa kanssa asiantuntevasti, miten

tämän maailman järjestäisi.”

Kullervo Rainio

 

Raamattu:

 

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;

panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:  (Ps.8:4-7)

 

Motto:

 

Onko se loppujen lopuksi niin tärkeää, vaikka asu olisikin vähän nuhruisempi kuin naapurilla?

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.