Huikeata valoshowta historiattomasti

”Huikea valoshow Suomen kunniaksi”. Maailmalla on kymmeniä maamerkkejä valaistu sinivalkoisin värein. Muiden muassa Rio de Janeiron Kristus-patsas, Hadrianuksen kaari Ateenassa ja Tartossa peräti kaksi kohdetta, minkä ymmärtää kyllä, kun siellä solmittiin se rajarauha, jossa koski itäistä uutta Suomen ja uuden järjestyksen Venäjän valtiollista rajaa ja sovinnollistettiin välejä kansalaissodan jälkeen.

Rooman Colosseum sekin valaistiin, mistä me suomalaiset tietysti olemme ylpeitä. Se tosin saatiin pitkällisen suostuttelun jälkeen. Eivät Italian ja Rooman edeskäyvät muuten olisi Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä hoksanneetkaan. Kuulin juuri Suomen Italian suurlähettiläältä syyn, miksi se piti saada huutamaan Suomen värejä. Kun se nimittäin edustaa sitä länsimaista sivistystä, jossa Suomi on tiettävästi, tai ainakin suomalaisten itsensä mielestä, aivan eturintamassa. Tietenkin Colosseum on hyvä esimerkki länsimaisen demokratian edustajana. Sehän oli aikanaan käsittämättömän raakojen verijuhlien tyyssija, jossa ylimykset, plebeijit ja muut vapaaksi itsensä lunastaneet hurrasivat orjien ja gladiaattorien toistensa tappamista ja leijonien ja muiden kissojen ihmisillä ateriointia. Olkaamme ylpeitä Colosseumin sinivalkoisesta valaisusta. Olemme eurooppalainen sivistysvaltio.

Toisaalta Suomen valtiota, yhteiskuntaa ja kulttuuria pidetään paljolti kristinuskon kyllästämänä ja sen uskon eetokseen perustuvana. Ainakin perimätiedon mukaan Colosseumilla teurastettiin myös kristittyjä. En tiedä, pitääkö paikkansa se, että nimenomaan uskonsa vuoksi. Mutta jos näin on, niin vielä oudompaan valoon tulee tämä Colosseumin valaistus. Siitä tulee jopa perverssiä. Ellei sitten ole kyse symboliikasta, että kristinuskon mukanaan tuoma vapaus voittaa barbarian. Olisikohan idean esittäjillä ollut tällainen motiivi? Ainakaan sitä ei ole missään julkisuuteen tuotu. Mutta jos tätä aspektia ei oltu mietitty, niin kyseessä on jonkinlainen historiattomuus. Ja muutenkin. Colosseum on valjastettu sen alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti edustamaan jotain länsimaista kulttuuria ja sen arvomaailmaa.

Saana-tunturi valaistiin myös. Se tunturi on sijainnut siinä viime jääkauden jälkeen, noin 10.000 vuotta sen kummemmin sitä miettimättä, minkä kansan tai valtion omaisuutta se on. Tulee vain miettineeksi, että mikä oikeus suomalaisilla on mennä valaisemaan sitä sinivalkoisin värein valtion itsenäisyyttä juhlistamiseksi, toisten ikiaikaista pyhää paikkaa. Se on siis saamelaisten pyhä paikka. Me suomalaiset, jotka omimme tuon tunturin juhlistamaan sinivalkoisuutta, olemme aikojen saatossa ajaneet saamelaiset pohjan perukoille ja ryöstäneet heiltä maat. Edelleenkin saamelaiset ovat joutuneet tappelemaan valtion kanssa maiden nautintaoikeuksista, joihin valtio on oikeudet ominut. Metsähallitus määrää maista, joita saamelaiset ovat asuttaneet satoja vuosia ennen Suomen itsenäistymistä. Saamelaislapsia pakkosuomalaistettiin 40-luvun loppupuolelta lähtien sullomalla näitä suomalaisiin asuntolakouluihin. Monet sopimukset saamelaisten olosuhteisiin on määrätty näitä juuri kuulematta. Suomi, joka lukee itsensä sivistysvaltioihin, on kohdellut EU:n alueen ainoaa alkuperäiskansaa brutaalisti näiden omia näkökulmia kunnioittamatta.

Minulle ei oikein mikään ole sinänsä pyhää, ellei sitten arvot sellaiset kuin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Mutta en minä menisi historiattomasti tunkemaan omia arvojani tai niiden merkkejä toisten satoja vuosia pyhinä pitämiin paikkoihin.

edit: korjattu Saana-tunturin ikä. Se siis muodostui viime jääkaudella eli ihan hiljattain, eikä joskus satoja tuhansia vuosia sitten.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

8 kommenttia artikkeliin ”Huikeata valoshowta historiattomasti

  1. Aika hyvä. Itse katselin tuota Colosseumin suomivalojen neuvottelua aika ristiriitasiin tuntein. Sinä sen sanoitit paremmin kuin itse olisin osannut. Olisivat mieluummin menneet sinne johonkin Volgan mutkaan valaisemaan jotain.

  2. Tuosta Colosseumista ja sen valaisusta, enkä muustakaan valaisusta, en ymmärrä muuta ihmeteltävää kuin yleisötapahtuman ja turistikohteen. Samaa voi sanoa Saanan valaisusta. Kaikki, mitä Yki kirjoitti saamelaisista, pitää paikkaansa tietenkin. Sitä kristinuskon sopeutumista erilaisiin ympäristöihin Yki ei vaan ymmärrä tai laittaa sen aina valtapolitiikan kontekstiin, missä sillä tietenkin on ollutkin osansa mutta vain osaksi. Kuka niitä tietää saamelaisuskon kehityksen kerroksista? Mitä valtataisteluja siellä on käyty ja mikä ja miksi siellä jäi viimeiseksi versioksi se, jonka kristinusko kukisti?

    Mitään Volgan mutkan alkukotia ei koskaan ole ollutkaan. Toki Volgan voisi valaista vaikka koko matkaltaan. Sehän somaa olisi ollut.

  3. En epäile, etteikö saamelaisten omissa uskomuksissa olisi tai ollut sijaa valtapeleille. Kaikissa uskonnoissa se on niiden sisäänrakennettuna ominaisuutena. Yksikään uskonto ei olisi selvinnyt ilman vallankäyttöä – ja varsinkin sen väärinkäyttöä.

    Voisi kyllä miettiä, kuinka levinnyt kristinusko olisi ilman vallan käyttöä ja valtapolitiikkaa. Keisari Konstantinuskin taisi käyttää uutta uskontoa itse asiassa vain opportunistisesti vallan välineenä. Uskonto oli saanut jo sen verran kannattajia, että oli omille pyrkimyksille vain hyväksi ”kääntyä” kristityksi. Tai antaa sille hyväksyntä. Englannin Henrik VIII käytti kristinuskoa vallan välineenä, 30-vuotinen sota oli ainakin aluksi pelkkää kristinuskon eri suuntausten vallan hakua ja lopulta Suomessakin kristinusko oli Tukholman kuninkaitten valtapelin nappula ja hallitsemisen väline. Ja näitä esimerkkejä on historia täynnä sieltä täältä. Suomessakin kirkko käyttää uskontoa oman valtansa välikappaleena. Kirkko on osa valtajärjestelmää, eikä siitä pääse mihinkään.

    Nämä eri kohteiden valaisut ovat absurdi juttu. Ne ovat enemmän tai vähemmän suomalaisten suostuttelun ja neuvottelun tuloksia. Kuinkahan paljon käytettiin rahaa? Ainoa, mistä ilmeisestikään ei juuri tarvinnut käydä neuvotteluja, oli tämä Saana-tunturi. Keneltäpä sitä olisikaan lupaa tarvittu?

  4. Tämä ykin kommentti tuo taas mieleen ensimmäisen kirkkohistorian luentosarjani otsikolla kristinuskon historia. Prof. Kaarlo Arffman aloitti sen aika suureellisisesti jollain viittauksella kristinuskon ainutkertaisuuteen. Harmi kun en muista ollenkaan sanamuotoa, mutta se liittyi muistaakseni johonkin joka liittyi ihmisen suoraan ihmisen jumalasuhteeseen – joka tapauksella kuvaus oli riippumaton valtainstituutioista. Ehkä se oli joku sellainen pointti, että kristinuskossa on kyse suhteesta.

    Sitten luentosarja jatkui yhä uudelleen noilla ykin esittämillä tarinoilla, kuinka vallanpitäjät näkivät kristinuskon palvelevan tarkoituksiaan ja ottivat sen käyttöön. Esim. Ruotsin ”heimopäällikkö” ihasteli, kuinka kristillinen Eurooppa oli järjestäytynyt yhteiskunta veronkanto-oikeuksineen. Ruotsissa kun semmoista ei silloin ollut (siis joskus varmaan tuhat vuotta sitten tai sitä luokkaa muutaman sadan vuoden tarkkuudella).

    Joskus kurssin loppupuolella minua alkoi jo tosissaan ottaa päähän teologisen tiedekunnan ns. rappio: kurssin nimi oli kristinuskon historia ja pelkkää valtapeliä ja ruhtinaita, paaveja sun muita, eikä kristinuskosta tietoakaan – aattelin silloin.

    Niinpä sitten rohkenin viittaamaan ja kysymään professorilta näin sanoin: ”Mietin koko ajan, että mitä tekemistä tällä kurssilla on kristinuskon historian kanssa?”. Nuo sanat muistan, koska pelkäsin, että proffa suuttuu ja ekskommunikoi mut luennolta samaan tapaan kuin seurakunnallisissa kuvioissa tuommoisen rettelöinnin kanssa saattaisi tapahtua. Kyseenalaistinhan koko auktoriteetin kurssin sisällön.

    Eipä ollut tietenkään tuommoinen kysymys mitenkään outo ja yllättävä professorille. Hän vastasi siihen ikimuistoisesti, selittäen juuri esimerkiksi tuota yllä olevaa, miten kristinusko tuli valtarakenteiden kautta Ruotsiin, ja sitä myöten Raamatut ja sitä myöten myös se ”kristinusko” vähitellen voitti alaa. Mekanismi oli kuulemma aina sama: Hallitsijat näkivät kristinuskon positiivisen vaikutuksen yhteiskunnassa ja halusivat sen tuomaa stabiliteettia – ja toki valtaa itselleen – valtakuntaansa. Konstantiinus näki kuinka kristityt hoitivat vanhuksiaan ja toisiaan ja toivat hallitsijan vinkkelistä vakautta ja hyvinvointia valtakuntaan.

    Tuota piti meditoida vähän pidempäänkin. Totesin vain mielessäni lopulta, että onpa loogista ja uskottavaa. Noin se varmaan meni.

    Muuten, eihän ihmisten ja valtainsituutioiden vallanhalu ole mikään ns. kristillinen hyve. Aikamoista valtapeliä muuten itsenäisyyspäivänäkin Helsingissä pelattiin. Isoimman vallan kahvassa taisi aika tukevasti olla poliisi.

  5. Suomalaisten alkukotijuttu. Nyt tiedetään geenitutkimuksen avulla että suomalaiset pääasiassa tulevat keskiEuroopasta ja tekivät kiellenvaihdon jossain Balttiassa oleskellessaan. Mutta täytyyhän niitte tyyppien tulla jostakin joiden kanssa suomalaiset vaihtoivat oman kielensä. Niin että Volgan mutkaa ei saa aivan noin vain unohtaa.

    ps: geneettisesti miellä on kuitenkin vähän samojedien kanssa samoja geenejä ja ollaan muutenkin erikoinen geneettinen saareke baskien tapaan.

  6. Mutta toisaalta väitetään, että meillä täällä on eurooppalaisista heterogeenisin geeniperimä. Itä-suomalaisetkin poikkeavat länsi-suomalaisista enemmän kuin vaikka englantilaiset saksalaisista. Länsirannikolla on ruotsalaisten vaikutus ollut vuosisataista. Jos meikän geenit luettaisiin, löytyisi todennäköisesti hurrigeenejä. Että meillä olisi oikein varsinainen sekamelska eri vaikutteita. Että sikäli kansallismielisten uho, joka tosin on varsin pieni vaikkakin näkyvämpi ilmiö, tuntuu hieman pateettiselta.

    Mikä meitä sitten enää yhdistää, kun ei uskonto ja Kekkonenkaan enää? No, maailma muuttuu. Nyt some, mielen pahoittaminen ja määrittelemätön mutta nykyvälinein vaivattomasti levitettävä raivo. Minäkin sain mielenipahoittamiseni saamelaisten pyhästä paikasta levitettyä tehokkaasti sadoille muutamassa päivässä sekä täällä että meidän kaikkien yhteisessä sisällöntuottovälineessä, Facebookissa, vaikka olenkin tämmöinen nobody.

  7. Ihmisyhteisöjen kulttuuri – varsinkin uskonnollinen sellainen – on paljon enemmän kuin geenit. Minun nähdäkseni tässä suuresti halveksittavassa kansallismielisyydessä ei ole kysymys geeneistä vaan kulttuurista mieluumminkin.

    Kyllä minä ainakin kuutisen vuotta jenkeissä vietettyäni erotan suomalaisen elämäntavan ja arvomaailman jenkkiläisistä heti kättelyssä. Se leijuu ilmassa, ei siinä tarvitse olla joku kultturi-humanisti-asiatuntija. Jotkut vihaavat sitä – suomalaisuutta – yli kaiken. Minulle Suomi ja suomalaiset on koti. Jos jollekin ei suomalaisuus kelpaa, niin nykymaailmassa rajat ovat vapaat poistua ihan vapaasti ja mennä johonkin irti juuristaan, jos niillä ei kerran ole mitään väliä ja kaivataan jotain suurempaa värinää.

    Tervemenoa. Mitä tänne tarvitsee jäädä lippuja polttamaan ja vihapuhumaan suomalaisia vastaan. Se mikä Suomessa on parasta ja ainutlaatuisinta on uhattuna, koska sitä ei arvosteta. Muut kulttuurit arvostavat omaansa, eivät he suomalaisuuteen sopeudu – ainakaan nämä riittävän etäältä tulevat tietyn uskonnon kulttuurit. Se on jo muualta maailmassa nähty. Ei sitä tarvitse arvailla. Saamme keskuuteemme sen kaiken alkukantaisen ajattelumaailman ajalta ennen valistusta, ajalta ennen minkäänlaisia yksilönvapauksia, ajalta ennen uskonnonvapautta. Ja kaikkea semmoista pientä. Historiassa ei tällaista ole nähty – siis meidän tai meidän isovanhempien elinaikana. Siis tätä itseaiheutettua ja toivottua kansanmurhaa. Toivottavasti isänmaallisuus vielä nousee, että piru ei peri. Vai pitäisikö sanoa henkilömaallisuus.

  8. Kansallismielisyyttä sinänsä ei varmaan niin kauheasti halveksita, vaan enemmänkin sen ilmenemismuotoja ja siihen niin usein liittyvää paatoksellisuutta ja uhoa. Totta kai kansallisuus on enemmänkin kulttuurista kuin geeneissä olevaa. Sen pitäisi olla kaikille selvää, mutta silti monet ns. kansallismieliset vaativat, että presidentin tulee olla syntyperäinen suomalainen. Ja sillä tarkoitetaan taatusti sitä, ettei vaikka somali, joka täällä on syntynyt, kelpaisi. Ensimmäinen syntyperäinen suomalainen presidentti muuten oli Manu…

    Minulle Suomi ja suomalaiset on myös koti, vaikka en koe itseäni varsin isänmaalliseksi. Tuo sana on vähän hankala. Samoin kuin sana patriootti. Ne ovat peräisin miesten johtamasta vanhasta maailmasta. -Isänmaa = miehet hoitavat. Äidinkieli = se nyt vaan on naisten tehtävä kasvattaa muksut ja hoitaa koti. Mutta niin on henkilömaallisuuskin… Minä lienen kotimaallinen, koska Suomi on kotinii ja kuitenkin tunnen tiettyä ylpeyttä omasta kansallisuudestani, kaikesta huolimatta.

    Mitään islamin vyöryä tai islamisaatiota tänne en usko olevan tulossa – siis mikäli maailma pysyy vielä vähän aikaa tämmöisenä. Mutta jos ilmastonmuutos tulee voimalla ja kuivattaa Afrikan maita ym., niin sitten on tulossa rajut pakolaisaallot kaikkiin länsimaihin.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.