Dikaiosyne/N.T.Wright

Vanhurskaus N.T.Wrightin mukaan (Paul and the Faithfulness of God)

Yleisesti protestantismissa vanhurskaus ymmärretään forensisesti eli ihminen julistetaan kelpaavaksi Jumalalle taivaan tuomioistuimessa. Perustana on Jeesuksen sovitustyö ristillä, jonka perusteella ihminen on vanhurskas, kun hän uskoo tähän.

Wright puolestaan sanoo, että tämä on liian yksipuolinen näkemys. Perustana on se, että usko ymmärretään liian ahtaasti, vain yksilön kannalta. Paavali ymmärsi vanhurskauden oman esiymmärryksensä (eli Vanhan testamentin ja ensimmäisen vuosisadan farisealaisuuden) kautta. Olennainen salaisuus uudesta paradigmasta on Jumalan suunnitelman, liittouskollisuuden paljastuminen Jeesuksen sovittavan kuoleman ja pelastavan ylösnousemuksen kautta.

Wright selvittää tämän Paavalin teologiasta aivan uudella tavalla. Hänen mukaansa avain on Jumalan liittouskollisuuden ja ihmisen vanhurskauttamisen sovittaminen yhteen. Jumalan ja ihmisen suhde rikkoutui ensimmäisten ihmisten langetessa syntiin ja noustessa kapinaan Hänen tahtoaan vastaan. Jumala ei kuitenkaan hylännyt ihmistä, vaan antoi lupaukset ja liitot käyttäen tähän ensin Abrahamin kanssa ja sitten Daavidin kanssa solmimiaan liittosopimuksia. Profeetat tarkensivat tätä puhumalla miehestä, joka saisi tämän aikaan, nimittäin Messiaasta.

Wright liittää yhteen Jumalan liittouskollisuuden Israelia kohtaan ja lupauksen koko maailmalle tulevasta siunauksesta Abrahamin siemenen (joka on samalla naiselle annettu lupaus hänen siemenestään) kautta, joka on luvattu Messias. Hänessä Jumala lunasti lupauksensa.

Paavali tajusi tämän Damaskon tien jälkeen. Kirjeissään Paavali selvittää tämän uuden näkemyksensä, ei mitenkään tiukan dogmaattisesti mutta johdonmukaisesti. Wright kokoaa tämän hienosti yhteen (ss. 926-966).

1. Jumala, Luoja, tulee lopulta uudistamaan luomakuntansa. Luomisen eskatologia. (Ei siis tarkoita gnostilaista materiasta luopumista tai platonistista ideamaailmaan (taivaaseen) siirtymistä, vaan Jumalan valtakunnan perustamista maan päälle.)
2. Jotta tämä voisi tapahtua, ihmisten pitää tulla ’korjatuiksi’. Koska ihmiset eivät eläneet Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukaan, heidät tuli muuttaa takaisin alkuperäisen suunnitelman mukaisiksi. Antropologinen eskatologia.
3. Jumala tekee tämän liittojen kautta. Abrahamin siemen käsittelee synnin, koska Jumala on uskollinen liitoilleen. Liitto-eskatologia. Paavali ymmärsi radikaalisti uudella tavalla tämän. Vaikka hän fariseuksena ymmärsi Israelin olevan ’valittu kansa’, hän tajusi että lupaukset kuluvatkin myös pakanoille. Paavali ei keksinyt uutta vanhurskauttamis-teologiaa, vaan perusti sen Israelin historiaan Jumalan kansana, jolle oli annettu lupaukset ja liitot. Nyt nämä olivat saaneet täyttymyksensä, mutta samalla eivät vielä ilmenneet täydellisesti. Tällä hetkellä ne jotka uskovat Messiaaseen, ovat saaneet sinetin tästä Hengen vaikuttaman uskon kautta. Tämä on se vanhurskaus. Sitä ei Israel saavuttanut lain noudattamisen kautta.
4. Tällä tavoin Jumala asettaa kaiken kohdalleen liittojen kautta. Koska ihmiset eivät pystyneet elämään Jumalan tahdon mukaan, vastuu tästä jäi Jumalalle. Hänellä on valta ja voima saada se aikaan. Jos Jumala tuomitsisi ihmiset, kukaan ei pelastuisi. Mutta Jumala asettaa ratkaisuksi oman vanhurskautensa. Forensinen ekstologia.
5. Kaikki nämä kohdistuvat viimeisen päivän tuomioon. Lopullinen eskatologia. Tällöin lopullisesti koko maailma ’palautetaan.’ Tämä tapahtuu ihmisten muuttamisessa ylösnousemuksen kautta täysiksi ihmisiksi täyttämällä Abrahamille annetun lupauksen. Ihmiset julistetaan vanhurskaiksi kun he ovat täyttäneet lain. Tämä on ymmärrettävä niin, että niille jotka ovat Messias Jeesuksessa, ei ole mitään tuomiota (Rm 8:1). Tämä on tilanne nyt, kun elämme uskossa, mutta lopullinen lupausten ja liittojen täyttymys vielä odottaa. Pääsiäisenä ylösnoussut Jeesus julistettiin Jumalan Pojaksi, ja ne jotka uskovat häneen julistetaan Jumalan lapsiksi, ’pojiksi’.
6. Jumalan vanhuskauden ilmeneminen liittyy ainutlaatuisella ja ratkaisevalla tavalla Messias Jeesukseen. Kaikki riippuu tästä. Jumala on ilmaissut vanhurskautensa sekä liittouskollisuudessaan että tuomioissaan. Jumala on täyttänyt lupauksensa Israelille Messiaassa, jonka kuolema ja ylösnousemus ovat ne tavat joilla Hän saa ne aikaan. Messias Jeesus oli uskollinen näille liitoille. Näin Messias oli oikea Israelin edustaja. Jumalan päämäärä on jo saavutettu ennakoivasti nykyaikana yhden Jumalan liiton ihmisissä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi. Tässä on ’ilmaistu forensinen ja liittoeskatologia’, joka on ilmennyt Messiaassa, kun hänen kuolemansa kantoi synnin rangaistuksen ja hänen ylösnousemuksensa on alku uudelle luomiselle. Näin uskovat on vanhurskautettu Messiaassa.
7. Tämä vanhurskauttaminen on tilanne nykyhetkellä eli nyky-eskatologia. Ne jotka kuulevat, uskovat ja tottelevat Jeesus Messiaan evankeliumia, Jumala julistaa vanhurskaiksi. Eli tuleva tuomio on tuotu nykyhetkeen. Tämä näkyy seitsemällä tavalla: a) Ihminen julistetaan vanhurskaaksi, eli hän on oikeassa suhteessa Jumalaan. Luotuna uuteen asemaan (= dikaiosyne). Ihmiset eivät itsessään ole vanhurskaita, vaan vasta Messiaassa. Siis vanhurskaus ei ole ihmisen ominaisuus. Tämä vanhurskaus ei riipu siitä, olivatko ihmiset ’synnittömiä’ ennenkuin heidät julistettiin vanhurskaiksi. Ja tämä julistus pätee ikuisiksi ajoiksi. Tämä on osoitus Jumalan ’agapesta’. b) Tämä johtuu siitä, minkä Messias on aikaisemmin tehnyt. Tämä on siis historiallinen totuus. c) Vanhurskaiksi julistetut ihmiset on liitetty Messiaaseen. Messias ei siis ole vain historian henkilö, jonka teko antoi mahdollisuuden päästä vanhurskaaksi, vaan se jossa tämä vanhurskaus ’asuu’. Eli puhe ’olla Kristuksessa’ tarkoittaa vain tätä. Siis ihmiset on liitetty, ’adoptoitu’ Jumalan lapsiksi. Ongelmana on reformaattorien puhe ’vaihtokaupasta’ jolla uskova saa Kristuksen vanhurskauden. Vanhurskaus ei ole kuitenkaan jotakin, mikä on Kristuksen ominaisuus. Todellisuudessa on kyse Jumalan vanhurskaudesta, mikä ilmenee siinä että uskova saa sekä vanhurskauden, pyhityksen että lunastuksen samalla kertaa. Uskovalle annetaan paitsi vanhurskautta, nimenomaan Messiaan uskollisuus mikä ilmenee hänen kuolemassan ja ylösnousemuksessaan. d) Tämä tulee voimaan Hengen työnä. Siis Jumalan valinta uudellen muotoutuu Hengen kautta, Pyhä Henki vaikuttaa uskon ihmisissä ja muodostaa uskovista yhden lunastetun Abrahamin perheen. Usko jolla Jumala julistaa ne, jotka ovat Messiaassa, ’oikeiksi’, on todellisuudessa Hengen työtä evankeliumin julistuksen kautta. Tämä ei tarkoita ’jumalallistamista’ (theosis), se on toinen asia. Ei ole myöskään kyse ’synergismistä’. e) Entä transformaatio? Selvää on, että Messian henki on annettu lahjaksi ja se on pohjana kristityn kaikelle olemassaololle (Rm 8:9 ja Gal 2:20). Vanhuskauttaminen ei tapahdu minkäänlaisena luonteen muutoksena. Tämä muutos tapahtuu Messiaan asumisena ihmisessä. Pyhä Henki saa aikaan Jumalan perheväessä ’pyhityksen’, kirkastamisen (Rm 8:30). f) Yhteys liiton perheessä. Vanhurskauttaminen julistaa että Messiaan ihmiset muodostavat yhden maailmanlaajuisen perheen. Näin sekä juutalaiset että pakanat yhdistyvät Messiaassa. g) Se mikä nykyaikana edellyttää tulevaa ylösnousemusta on kaste. Se on ulkoinen osoitus siitä, minkä vanhurskauttaminen ilmoittaa. Kaste viittaa Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen Jumalan ainutlaatuisena tekona. Kristuksessa uskova kuolee synnille ja tulee eläväksi Jumalassa. Kaste on uskosta vanhurskaaksi tulon julkista juhlintaa.

Wright käy näitä kohtia yksityiskohtaisemmin läpi, mutta tässä on pääpiirteissään hänen käsityksensä siitä, mitä hänen mielestään Paavali tarkoittaa vanhurskauttamisella.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

13 kommenttia artikkeliin ”Dikaiosyne/N.T.Wright

  1. Kiitos yhteenvedosta. Aikalailla NT Wrightia jossain vaiheessa itsekin luin. Lukiessa se tuntuu järkevältä, mutta jotenkin pyörittelee ja pyörittelee. Onko siinä selkeä ajatus vai ei?

  2. Blogissa ei ole yhtään mainintaa siitä, että vanhurskauden oikea merkitys on oikeamielisyys. Koko tarina kieppuu kirkkoslangin ympärillä ja kun kieppuu, niin aina himmeämmäksi väännetään yksinkertainen ja selkeä ilmoitus.

  3. Tämähän on Wrigtin käsitys Paavalin käsityksestä. Perinteinen luterilainen näkemyshän on ’olla Jumalan hyväksymä’.
    Taas heprean termi ’tsaddiq’ on oikeudenmukainen, vanhurskas, hyveellinen.

  4. Sanahirviö ’vanhurskas’ ei aikuisen oikeasti merkitse suomen kielessä mitään. Tsaddiq merkitsee/tarkoittaa ’oikeudenmukainen’ ja sinä se pitäisi aina kääntää. Mutta ei haluta, koska sana on liian yhteiskunnallinen. Eihän se nyt sovi, että yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta vaativat ihmiset voisivat olla Jumalalle otollisia, ei vaikka Jeesus kuinka tuomitsi ahneet rikkaat.

  5. Niin..Paavali (Wrightin mukaan) korostaa Jumalan uskollisuutta. Jumala oli uskollinen Abrahamille, kun tämä oli uskollinen (uskoi?) jo ennen mitään liiton merkkejä. Jättiopuksen nimeksikin on valinnut tuon Paul and the Faithfulness of God.
    Uskosta uskoon, uskollisuudesta uskollisuuteen, vanhurskaudesta vanhurskauteen..
    Niin siis, miten?
    Mikä siis oli Paavalin pointti pohjimmiltaan? Jumala on uskollinen, kaikille kansoille, kuten oli Abrahamille ennen mitään juutalaista kansallis-liitto-ideaa?

    Aika outo fiilis kyllä huomata, että olen suorastaan unohtanut aika perusjuttuja, kun alkaa olla taas aika pitkä aika minkään sorttisesta teologista pohdinnasta tai edes raamatun lukemisesta. En esimerkiksi muista, miten Paavali tuon ilmaisi.

    Dikaiosynellä kait oli joku oikeidenkäyttöön liittyvä juridinenkin merkitys. Oliko se ”syytön”?

  6. Seppo: ”Eihän se nyt sovi, että yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta vaativat ihmiset voisivat olla Jumalalle otollisia,”

    Juuri tästä on kysymys. Esim. kansojen tuomiossa ei kysytä kirkkoa eikä yhtään mitään siitä, miten kirkon teologia menee, vaan oikeamieliset erotellaan väärämielisitä. Kirkko petkuttaa, kun se tässäkin yhteydessä käyttää oikeamielisistä sanaa vanhurskas, ts. kirkon vanhurskauttama, kirkon kautta.

    Anne: ”Dikaiosynellä kait oli joku oikeidenkäyttöön liittyvä juridinenkin merkitys. Oliko se ”syytön”?”

    Hyvä, Anne! Syytön, syyttömäksi julistamisen, kirkko kääntää myös vanhurskaudeksi, jolloin joissakin jakeissa on kaksi kertaa vanhurskaus, kun pitäisi olla merkitykset oikeamielinen ja syytön, syyttömäksi julistettu. Oma päätelmäni on, ettei kirkkoteologia ymmärrä Paavalin teologiasta edes perusasioita.

    Asialle ei voi mitään. Kirkot ja laajemmin kristillisyys on sisäistänyt valheen, valheen kaikella voimalla. Se on osa niin kirkkojen kuin koko yhteiskunnan identiteettiä. Kristillisyys seuraa juutalaisuutta, joka ei traditioineen ja isien oppeineen ja perinnäissääntöineen kyennyt ottamaan totuutta vastaan. Sori, toistan itseäni.

    .

  7. Ihmisen oikeamielisyydellä ei pitkälle pötkitä Jumalan edessä. Jos taas Jumala hylätään (ja samalla Jeesuksen ruumis, siis seurakunta) ja pitäydytään vain tämäpuoleiseen oikeudenmukaisuuteen, joudutaan Stalinin ja Hitlerin kaltaisiin yhteiskuntakokeiluihin tai islamin kaikenkattavaan sharia-yhteiskuntaan.

  8. Kukkanen: Hitlerin sotilaiden vöissä luki: Gott mit uns. 80 prosenttia Saksan nuorista papeista liittyi natseihin. Hitler otti II maailmasodan alla 9 painosta kaikein kristillisimmän Martin Lutherin kaameasta teoksesta Von den Juden und ihren Lügen. Kaksi kaamea mailmasotaa aloitettiin kristillisessä Euroopassa.

  9. Hitleriä tulivat metodistit Amerikasta asti katsomaan suurena uskonmiehenä ja siten Jumalan valittuna. Trump on nostettu samaan asemaan. Kristillinen oikeudenmukaisuus käsitteistö sokaisee, koska sen sisäistäneet kuvittelevat olevansa ”vanhurskautettuja”. Sen sijaan ”maallisen” oikeudenmukaisuuden ymmärtävät lähtivät Hitlerin Saksaa pakoon, koska näkivät, mitä on tulossa. Luterilaiset Suomea myöten hurrasivat Hitlerille, puhumattakaan katolisesta kirkosta, joka teki yhteistyötä natsihallinnon kanssa.

    On parempi ymmärtää oikeudenmukaisuus ihmisen omastatunnosta käsin kuin kirkollisesta teologiasta, joka paaduttaa luonnollisen oikeudenmukaisuuden tajun, mistä Seppo antioi esimerkkejä. Ei ole muuta tarjolla kuin katolisuudesta nousevaa teologiaa, joka muodostaa niin vapaiden suuntien kuin luterilaisuuden opillisen perustan. Tämän näkee jo siitä, että koko kristikunta on niellyt Augustinuksen ja katolisen kirkon Raamatun ilmoituksen vastaisen perisynnin.

    ,

  10. Anne: ”Dikaiosynellä kait oli joku oikeidenkäyttöön liittyvä juridinenkin merkitys. Oliko se ”syytön”?”

    Korjaan omaa vastaustani. Syytön, syyttömäksi oikeudessa julistettu, on kreikan oikeus -sanan johdannainen, kuten OIKEAmielisyys. Kirkko on syyttömäksi julistamisen korvannut puusilmäisesti vanhurskaudella. Melkoista petosta!

  11. O sancta simplicitas. Kirkon syntejä puolustelematta, Jumalan edessä (coram Deo) syyttömäksi, siis oikeuden saaneeksi, vanhurskaaksi (jotka kaikki tarkoittavat samaa) tekeminen tapahtuu Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Jos tämä ei kelpaa, niin ei sitten.
    Kokonaan toinen asia on, kun vanhurskaaksi julistettu alkaa Pyhän Hengen johtamana suorittaa oikeudenmukasisia tekoja (coram hominem).
    Muut ihmisen hurskastelut lähimmäisenrakkauden nimissä ovat lähinnä oman egon korottelua.

  12. ”Muut ihmisen hurskastelut lähimmäisenrakkauden nimissä ovat lähinnä oman egon korottelua.”

    Vielä enemmän se, mitä kirjoitat. Mitätöit muita nostaaksesi omaa egoasi.

  13. Mielestäni en ole pyrkinyt korottamaan itseäni, vielä vähemmän mitätöimään muita. Se, mitä kirjoitan, ei ole lähtöisin minusta, vaan siitä miten tulkitsen Raamattua.
    MIelelläni yrittäisin panna Paavalia paremmaksi: ’olen kaikista syntisistä suurin’.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.