Anteeksi antaminen on elämäntehtävä

 

Luen tänä aamuna jälleen päivän alkajaisiksi pienen palan Raamattua. Uutta testamenttia järjestyksessä alusta loppuun ja taas uudelleen. Se ei kuitenkaan poista mahdollisuutta, että joskus tämä sanan lukemiseen ja rukoukseen käytettävä aamuhetki meneekin hiukan muunnellen. Näin tänäänkin. Jostain syystä Raamattuni aukeni – kylläkin omin käsin – Markuksen evankeliumin kohdalta. Kirjani vasemmasta yläkulmasta lähden katsomaan, olisiko siellä jotain juuri minulle. Niin ei suinkaan aina käy.

Mark. 11:25 (ja hakasuluissa sen jälkeen jae 26):
”Ja kun te seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.” (Jos te ette anna anteeksi, ei teidän taivaallinen Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.)

Isossa kuvassa se, mikä saa kristillisen Jumala-uskon näyttämään ainutlaatuiselta, on juuri tuo kehotus: antakaa anteeksi. Se on meidän elämäntehtävämme, niin uskon. Se on jatkuva prosessi ja siitä riippuu kaikki. Tuon kehotuksen vakavuus ja suoranainen välttämättömyys meinaa alituiseen unhottua. Anteeksianto koko menneisyydelle – sellaisenaan – on kenties ainoa tietoinen teko, jonka kristitty pelastuakseen voi tehdä. Siitä voi seurata todellinen, Jumalan mielen mukainen vallankumous tässä ajassa.

Antakaa anteeksi lähimmäiselle, toisin ajattelevalle tai vaikkapa uskovalle, jonka kanssa ei syystä tai toisesta ole niin helppo olla tekemisissä kuin jonkun toisen kanssa. Antakaa anteeksi kirkolle näin uskonpuhdistuksen juhlavuonna 2017, vaikka se yrittääkin taas muotoilla uskoa uudestaan ajan hengen mukaan, kuten esimerkiksi katolinen kirkko harhateillään ollessaan keskiajalla.

Anna anteeksi omalle isälle ja äidille tai muille vastuullisille aikuisille kaikki se, joka katkeroitti sinut lapsena heitä kohtaan. Jos he eivät sitä tietoisesti tehneet, niin tiedostamattaan olemalla käytännössä poissa lastensa elämästään, vaikka ulkoiset puitteet olisivat olleetkin ok. Mutta kukaan ei kertonut miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi! Kaikki piti löytää itse omasta miehuudesta ja naiseudesta alkaen. Ja kaikki eivät siinä onnistuneetkaan. Monet ajautuivat jatkuvaan kamppailuun kaikkia auktoriteetteja ja hyvän elämän malleja kohtaan, joita ”huonot”, poissa olleet vanhemmat kirkkoineen, perinteisine mielipiteineen ja puolueineen tuntuvat edustaneen. Kukaan ei katsonut iltaisin silmiin ja sanonut rakastavasti: sinä olet ihan hyvä tyttö, sinä ihan hyvä poika. Ja: Jumala rakastaa sinua juuri tuollaisena, luomanaan ainutlaatuisena yksilönä.

Jos näitä olet jäänyt vaille, Jumala silti tahtoo, että sinä annat anteeksi. Muita vaihtoehtoja ei ole. Tämä ei sitä paitsi ole lakia lain vuoksi, vaan ainoa tapa elää rauhallista aikuisen elämää erilaisten ihmisten kanssa täällä maan päällä.
Ikävä kyllä näen suomalaisissa nuorissa aikuisissa, kirkon, politiikan ja median kellokkaissa siinä mukana, valtavan määrän heitä, joilla on paha olla. He huutavat kaikin viihteen ja median keinoin: huomatkaa aikuiset nyt jo lopulta minut! Kukaan ei kertonut meille, keitä me olemme, joten kertokaa te siellä ruutujen ääressä. Vastauksia otetaan vastaan ruudussa näkyvässä osoitteessa!

Jumalan osalta kaikki on jo tehty, Yksi on antanut anteeksi sinulle. Anna siis sinäkin anteeksi heille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet, kenties jo kymmeniä vuosia sitten. Ja usko sinäkin, vanhempi, saavasi anteeksi, kun sen uskot. Anteeksi antamista seuraa uusi elämä, jota meidät jokainen on kutsuttu elämään. Sitä ihan ominta johdatustamme etsien ja Jumalan maailmansuunnitelmaa siten toteuttaen. Sinullakin on tarkoitus.

Siunattua hiljaista viikkoa kaikille.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

2 kommenttia artikkeliin ”Anteeksi antaminen on elämäntehtävä”

  1. ”Sinullakin on tarkoitus”?

    Vaikka minä, kuten kaikki muutkin tänne syntyneet ihmiset ynnä eläimet ovat syntyneet sen perusteella kuka sadoissa miljoonissa luettavissa oleva siittiösolu on onnistunut hedelmöittämisen suorittamaan, eli on loppujuoksussa ollut nopeampi kuin joku toinen?

    Voihan sitä tietenkin ajatella niin, että se tarkoitus on ollut jo siinä siittiösolussa mukana, ja niinhän se tietenkin on ollutkin.

  2. Eikös muuten Jumala itse riko omaa käskyään ”älä tapa” siinä kun Hän on luonut järjestyksen, että nisäkkään, ihmisenkin, lisääntymismekanismissa yksi siittiö säilyy hengissä ja sadat miljoonat kuolevat?

    Ja sitten blogitesktistä: ”Jumalan osalta kaikki on jo tehty, Yksi on antanut anteeksi sinulle.” Siis onko niin, että Jumala on jo kaiken tehnyt? Että ”minä olen osani tehnyt, hoitakaa homma miten kykenette ja haluatte, repikää siitä”?

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.