Tämän kesäloman kuuma uutinen on Garden-Areena. Vapaavuori pyysi pääministerin avustajaa runttaamaan hankkeelle rahat ja pääministeri melkein onnistui. Ikävä kyllä media sai asian tietoonsa ja muutaman vaiheen jälkeen pääministeri joutui kutsumaan eduskunnan koolle ja kertomaan, että ”yhdessä päätettiin”. Eikä kukaan kuulemma tiedä kuka keksi idean – niin kuin Kuubalaisessa serenadissa ”Se oli kai Watkinson.”
Minä ja Hjallis olemme sitä mieltä, ettei tämä Garden-hanke ole taloudellisesti kannattava, vaikka lukuja miten asettelisi. Työtä on nyt tehty 20 vuotta ja velkaa on 20 miljoonaa. Jostain pitäisi saada lisää rahaa, että rahan keräämistä voitaisiin jatkaa. Rahaa tarvitaan aika paljon, että kaikki kaverit pääsevät osille ja puoluetukeakin voidaan hiukan maksaa. Jos valtio vielä takaisi puolen miljardin lainan, niin saataisiin uusi jäähalli Helsinkiin. Sitten aikanaan valtio maksaisi takaamansa lainan pois ja Kokkila keräisi voitot – ”Eikö niin.”
Suomalaisen politiikan suuri vahvuus vaikuttaa olevan kyky tehdä konsensuspäätöksiä – koetetaan jakaa korruptiorahat reilusti ja pidetään suut supussa. Tällä tavalla Suomi säilyy matalan korruption maana – tai ainakin matalan profiilin korruptiomaana. Pitkällä aikavälillä tällainen kuormasta syöminen johtaa talousongelmiin. Näin on käynyt sen seitsemälle hyvinvointivaltiolle kautta aikojen.
Mitä me siitä – meidän jälkeemme vedenpaisumus. Tanssitaan niin kauan, kuin rahaa riittää, kuten Wienissä aikanaan.
by 
Tämä on pientä siihen verrattuna mitä edellinen hallitus rahaa jakoi.
Musta kylki kummallakin.
Marinin hallitusta ei pidä syyttää suotta rahan syytämisestä sinne tänne. Tuolloin oli koronakriisi, joka tuli kalliiksi. Silloinen oppositio (kokkarit ja persut) muuten hyväksyivät kaikki koronatoimista koituvat menot, mm. yrityksille jaetut tuet.
Mutta sitten niitä rahanjakoja eli tehtiinpä ennen:
Valtion katsastus myytiin 60 miljoonalla suomalaiselle sijoittajalle, joka myi pian 200 miljoonalla eteenpäin. Katsastushinnat kaksinkertaistuivat joka vuosi seuraavat viisi vuotta, ja ulkomainen sijoittaja maksoi Suomeen veroja kokonaiset 200 euroa vuosina 2011–2015. Tämä nykyinen A-katsastus on tehnyt voittoa parinkymmenen vuoden aikajänteellä satoja miljoonia – veronmaksajien lompakoista. – Lipposen demari-kokoomushallitus.
Digita myytiin ranskalaisille 300 miljoonalla. Nyt pelkästään Yle maksaa verkon käytöstä 35 miljoonaa per vuosi. Yhtiön veroprosentti Suomeen on ollut 0,28 %. Pelkästään Yle on maksanut lähetyksistä tähän asti 700–900 miljoonaa euroa. Kun mukaan otetaan kaupalliset tv- ja radiokanavat, suomalaiset ovat maksaneet yli miljardi euroa Digitalle. Ulkomaisille omistajille. – Lipposen demari-kokoomushallitus.
Sonera maksoi 4,3 miljardia Saksan ja Italian ilmasta (UMTS-luvat), joille ei ollut mitään käyttöä. Johtajat ottivat ennätysbonukset, ja konkurssipesä myytiin lopulta pilkkahintaan Ruotsiin Telialle. Tämän päälle Telia-Sonera on tehnyt Suomessa vuosittain 500 miljoonaa euroa voittoa. Parissakymmenessä vuodessa tämä yksistään tekee vaatimattomat 10 miljardia euroa. – Lipposen demari-kokoomushallitus.
Kemiran lannoitetoiminnan ja Soklin kauppahetkellä 14 miljardin arvoisten fosfaattiesiintymien myynti norjalaiselle Yaralle vuonna 2007 hintaan 600 miljoonaa. Yara nosti hinnat tappiin ja sai katettua kauppahinnan voitoillaan kahdessa vuodessa. Samalla meni tuottoisien kaivosten oikeudet. Tämä on merkinnyt parin kymmenen vuoden aikana miljardien eurojen siirtoa norjalaisille suomalaisilta. – Vanhasen keskusta-kokoomushallitus.
Destia myytiin sijoitusyhtiölle 130 miljoonalla eurolla. Kymmenen vuoden aikana valtio eli me veronmaksajat on siis maksanut myymäänsä yhtiöön yli miljardi euroa.
Vuonna 2008 Fortum osti Venäjältä romukuntoisia voimalaitoksia ja sähköverkkoa ja sitoutui investoimaan niihin. Rahaa meni 6 miljardia. Kaikki menetettiin. Omistajaohjausministerinä Jyri Häkämies (kok).
Seuraavaksi Fortum myi sähköverkot Carunalle 2013. Kansallisomaisuus ja huoltovarmuustekijä myytiin ulkomaisille sijoittajille. Suomalaiset ovat maksaneet satoja miljoonia euroja ylimääräisiä siirtomaksuja hintojen noustua raketinomaisesti. Päätös oli Kataisen kokoomushallituksen, energia-asioista vastaava ministeri oli Jan Vapaavuori (kok), omistajaohjausministeri Pekka Haavisto (vihr). Ainoa vastustanut oli Vasemmistoliitto. Fortum sai kassaansa miljardeja. Ne se sijoitti Uniperiin. Sen toimen taas siunasi toinen oikeistohallitus, Sipilän hallitus, jossa valtiovarainministerinä toimi Petteri Orpo. Taas vasurit varoittivat, koska Uniper käytti venäläistä kaasua, tuloksetta. Uniper ajautui vaikeuksiin. Suomen olisi pitänyt pumpata yhtiöön ainakin 20 miljardia (jonka Saksa sitten teki) yhtiön pelastamiseksi. Marinin hallitus valitsi myydä tuon Fortumin osuuden. Tappiota tuli 6 miljardia. Mutta mistä olisi löytynyt se 20 miljardia..?
Marinin hallitus runnoi läpi 21+2 hyvinvointialueen mallin. Asiantuntijoiden mukaan tässä on 18 hyvinvointialuetta valtuustoineen ja johtajineen liikaa. Suurin hyötyjä on Keskustapuolueen tupajäärät ympäri harvaanasuttua Suomea. Pääasia, että palkka juoksee ja kokouspalkkioita riittää.
Tätähän on väännetty jo parikymmentä vuotta alkaen Paras-hankkeesta Vanhasen hallituksesta jatkuen Kataisen, Stubbin ja Sipilän hallituksiin. Alun alkaenkin koko sotessa on ollut katastrofin ainekset kasassa. Ryhdyttiin pykäämään kokonaan uutta järjestelmää, vaikka vanhan toimivan korjaaminen tarvittavilta osin olisi riittänyt.
Ei tuo hyvinvointialuesysteemi nyt ole muuta kuin pahoinvointialuesysteemi.
En puolustele Marinin hallituksen tekemisiä tässä asiassa, mutta ilman noita aiempien hallitusten tekemisiä ei koko kallista ja järjetöntä hallintorämeikköä ei olisi.
Talonkorjaajienkin tärkein sääntö on, että ei pidä korjata kunnossa olevaa, eikä uusita korjattavissa olevaa. Tätä sääntöä noudattaen olisi säästetty tähän mennessä huimat summat veronmaksajien euroja.
Blogin aiheeseen liittyen – Iltalehdessä Ilpo Kokkila ihmettelee, minne 25 miljoonaa on kadonnut. Minusta aletaan hiljalleen olla asian ytimessä – kuka maksoi ja kuka veti välistä?